Lue keskustelun säännöt.
Ihastunut työkaveriin, mitä teen?
07.04.2019 |
Oon nyt tässä ollut ihan sairaan ihastunut työkaveriini jo ainakin puoltoista vuotta. Mies on tosi mukava, hauska ja komea. Meillä on ollut kahdenkeskisiä keskusteluja vaan muutaman kerran ja nekin aika small talk tyylisiä.
En oikeen tiedä miehen fiiliksiä, koska tulee niin sekalaista signaalia sieltäpäin.
Välillä vitsailee, katsoo pitkään silmiin ja juttelee.
Välillä taas on tosi kylmä, ei katso päinkään ja istutaan tauollakin molemmat hiljaa.
Tietysti mussakin on vikaa, oon ujo ja hermostunut hänen seurassa, enkä meinaa keksiä mitään sanottavaa.
En tiedä onko mies vaan hermostunut myös vai eikö vaan kiinnosta?
Joka kerta kun nähdään tuntuu että ihastus vaan syvenee ja en enää pysty ajattelemaan mitään muuta.
Tuntuu että oma elämä on jäänyt ihan taka-alalle, enkä saa aikaiseksi mitään järkevää.
Toisaalta en haluaisin päästä tästä tunteesta edes yli vaan haluaisin tutustua mieheen paremmin ja ehkä siitä vois tullakin jotain.
Kuinka normaalit ihmiset juttelee ja mistä? Miten osoittaa kiinnostus ilman että sitä suoraan sanon? Ei nimittäin taida rohkeus siihen riittää. Ja miehen mielenliikkeet on niin sekavat etten senkään vertaa uskalla.
Kommentit (15)
Anna sille vaikka pikkulappu missä sun numero ja teksti soita mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihda työpaikkaa. Älä *ikinä* sekaannu työkaveriin.
Vierailija kirjoitti:
Älä tee mitään. Etsi joku mukava harrastus ja suuntaa kiinnostuksesi siihen.
No onhan tässä yritetty, mutta ajatukset palaa aina vaan häneen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vaihda työpaikkaa. Älä *ikinä* sekaannu työkaveriin.
Onko se joku kultainen sääntö?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskity töihisi.
Työni teen kyllä hyvin vaikka keskittyminen on välillä vaikeeta. Varsinkin jos mies on paikalla.
Ap
Tuttu juttu. Jos olette molemmat sinkkuja, niin antakaa mennä. Vaikka firman juhlissa lähestyt, kun parin lasillisen jälkeen pahin jännitys lauennut. Jos taas jompi kumpi varattu, niin jäitä hattuun. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ihastuminen loppuu jossain vaiheessa. Minulla kesti 2 vuotta. Oma tarina meni niin, että olen perheellinen ja ihastuin perheelliseen työkaveriin. Jossain bileissä sitten tanssittiin ja tunnustin ihastuksen. Hän tunnusti samat tunteensa minuun ja aika paljon sen jälkeen viestiteltiin. Mitään sen kummempaa ei koskaan käynyt, koska hän ei halunnut ja halusi pitää perheensä. Osasi selvästi hallita tunteitaan paremmin. Onneksi niin, koska vaikka ollaan molemmat yhä samassa työpaikassa, voidaan olla kavereita, jutella ja pahin tunnemyrsky on laantunut. Pystyn elää taas omassa suhteessani, joka voi taas hyvin. Vaikeaa oli välillä, kun tunteet oli voimakkaat ja mies pyöri mielessä yötä päivää. Nyt oon kiitollinen, kun mies ei antanut tunteilleen periksi. Itse en olisi yksin siihen pystynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okei, eli ei siis kannata tehdä mitään.
Pitää vaan sitten yrittää päästä yli.
Ehkä niin onkin parempi, siitä vois tulla aika kiusallista.
Ap
Ei muuta kuin sänkyyn....toinen joutuu sitten vaihtamaan työpaikkaa jos hommasta jotain tulee. Jos ei tuu niin molemmat vaihtaa työpaikkaa...kokemusta löytyy kolme kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Wisnesti kirjoitti:
Tuttu juttu. Jos olette molemmat sinkkuja, niin antakaa mennä. Vaikka firman juhlissa lähestyt, kun parin lasillisen jälkeen pahin jännitys lauennut. Jos taas jompi kumpi varattu, niin jäitä hattuun. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ihastuminen loppuu jossain vaiheessa. Minulla kesti 2 vuotta. Oma tarina meni niin, että olen perheellinen ja ihastuin perheelliseen työkaveriin. Jossain bileissä sitten tanssittiin ja tunnustin ihastuksen. Hän tunnusti samat tunteensa minuun ja aika paljon sen jälkeen viestiteltiin. Mitään sen kummempaa ei koskaan käynyt, koska hän ei halunnut ja halusi pitää perheensä. Osasi selvästi hallita tunteitaan paremmin. Onneksi niin, koska vaikka ollaan molemmat yhä samassa työpaikassa, voidaan olla kavereita, jutella ja pahin tunnemyrsky on laantunut. Pystyn elää taas omassa suhteessani, joka voi taas hyvin. Vaikeaa oli välillä, kun tunteet oli voimakkaat ja mies pyöri mielessä yötä päivää. Nyt oon kiitollinen, kun mies ei antanut tunteilleen periksi. Itse en olisi yksin siihen pystynyt.
Kiitos asiallisesta viestistä :)
Molemmat ollaan kyllä sinkkuja.
En nyt vaan yhtään tiedä mitä tehä..
Sydän sanoo toista ja järki toista.
Niin minäkin ja se on molemminpuolista. Mitään ei kuitenkaan tule tapahtumaan koska olen niin päättänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin minäkin ja se on molemminpuolista. Mitään ei kuitenkaan tule tapahtumaan koska olen niin päättänyt.
Miksi näin?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ihastunut kaksi vuotta työkaverimieheen. Työkavereina olimme olleet jo pidempään. Sisälmyksissä kihelmöi, kun töissä näimme ja välillä olimme työpareina. Ujompana en juuri juttuaiheita keksinut. Mies nyt höpötteli mitä vain. Joskus hiljaisiakin hetkiä. Mitenkään mies ei ihastumistani huomannut.
Työpaikan bileissä sitten lähennyttiin, kun tein aloitteen ja myöhemmin viestein tunteet julki. Oli siis pitänyt minusta myös, mutta tiesi minun olevan naimisissa eikä tiennyt tunteistani. Hän oli vapaa. Minä olin huonossa avioliitossa enkä empinyt hetkeäkään mitä tehdä, sillä tunteet oli niin hurjat.
Olemme yhdessä ja rakkautta riittää. Elämäni muuttui todella tämän suhteen myötä. Työpaikkasuhteissa ei ole mitään pahaa. Ihan normaali paikka tavata ihmisiä ja ihastua.
Älä tee mitään. Etsi joku mukava harrastus ja suuntaa kiinnostuksesi siihen.