Mä en ymmärrä tuossa siivousansajutussa, sitä miksi

Eli mitä varten siivooja ylipäänsä pitää pyytää, jos ennen hänen vierailuaan pitää talonväen jo ennakoiva siivous tehdä??

Aika vainoharhaisilta kuulosti nuo siivoojien ansatarinat! Meiltä kotoa voi löytyä mitä vaan, mistä vaan, ilman että oltaisiin mitään ansoja laitettu! Ja jos kerran on itsestään selvää, että joka paikka siivotaan, niin mitä väliä on "ansoilla"?

Olin nuorena siivoushommissa monenlaisissa paikoissa. Kyllä ne ansat tunnistaa ansoiksi, jollei nyt tosiaan ole tavaraa ihan joka puolella levällään.

Yhdessä kotisiivouksessa huomasin, että leipälaatikon kylkeen oli ilmestynyt tukkimiehen kirjanpitoa. Perässäni kulkenut kaiken näkevä pikkutyttö ilmoitti, että äiti laskee paahtoleivän palaset ennen siivousta ja sen jälkeen. Eräässä toimistossa tapahtui myös jotakin selittämätöntä, koska taulunkehysten päältä löytyi viikkosiivouksessa klemmareita ja muuta pikkutavaraa. WC-istuimen vesisäiliön takana on myös ollut sinitarraa ja tarralappusia.

En ihmettele, jos näitä ansoja oikeasti "viritellään", mutta miten siivoja voi tietää milloin kyseessä on tahallaan tehty ansa eikä ihan normaali asia? Jos joku oikeasti tällaisen ansan tekee, niin eikö hän yritä saada sen näyttämään normaalilta?

Jättävätkö he myös lääkärille kertomatta sen, mikä vaivaa ja sitten suraavat saako tuo tehtyä oikean diagnoosin.

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena siivoushommissa monenlaisissa paikoissa. Kyllä ne ansat tunnistaa ansoiksi, jollei nyt tosiaan ole tavaraa ihan joka puolella levällään.

Yhdessä kotisiivouksessa huomasin, että leipälaatikon kylkeen oli ilmestynyt tukkimiehen kirjanpitoa. Perässäni kulkenut kaiken näkevä pikkutyttö ilmoitti, että äiti laskee paahtoleivän palaset ennen siivousta ja sen jälkeen. Eräässä toimistossa tapahtui myös jotakin selittämätöntä, koska taulunkehysten päältä löytyi viikkosiivouksessa klemmareita ja muuta pikkutavaraa. WC-istuimen vesisäiliön takana on myös ollut sinitarraa ja tarralappusia.

Muuten nämä vaikuttaa kyllä ansoilta, mutta tuosta wc-pönttöjutusta tuli mieleen, että joskus lapset vievät tavaroita hassuihin paikkoihin. Esimerkiksi jos vanhemmat rajoittavat tarrojen laittelua, niin pikku höpsöläinen saattaa laittaa niitä jonnekin salaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena siivoushommissa monenlaisissa paikoissa. Kyllä ne ansat tunnistaa ansoiksi, jollei nyt tosiaan ole tavaraa ihan joka puolella levällään.

Yhdessä kotisiivouksessa huomasin, että leipälaatikon kylkeen oli ilmestynyt tukkimiehen kirjanpitoa. Perässäni kulkenut kaiken näkevä pikkutyttö ilmoitti, että äiti laskee paahtoleivän palaset ennen siivousta ja sen jälkeen. Eräässä toimistossa tapahtui myös jotakin selittämätöntä, koska taulunkehysten päältä löytyi viikkosiivouksessa klemmareita ja muuta pikkutavaraa. WC-istuimen vesisäiliön takana on myös ollut sinitarraa ja tarralappusia.

Muuten nämä vaikuttaa kyllä ansoilta, mutta tuosta wc-pönttöjutusta tuli mieleen, että joskus lapset vievät tavaroita hassuihin paikkoihin. Esimerkiksi jos vanhemmat rajoittavat tarrojen laittelua, niin pikku höpsöläinen saattaa laittaa niitä jonnekin salaa.

Tästä tuli mieleen, kun joskus ala-asteella laitoin kertaalleen käytetyn tarran koulussa lavuaarin alle. Joskus 10 vuotta myöhemmin kävin tuolla koululla ja kurkkasin kyseisen altaan alle ja se tarra oli siellä vieläkin! Eikä siis ollut mitenkään tiiviisti liimattu, vaan reunoilta kupruileva ja repsottava. Onkohan se tarra vieläkin siellä, nyt on kohta jo 30 vuotta sen liimaamisesta!

"Ansojen tarkoituksena on varmistaa, hoitaako siivooja työnsä sovitulla tavalla. Ammattilaisen näkökulmasta kyseessä on kuitenkin todellinen epäluottamuksen osoitus."

Onhan sekin vähän epäluottavaista, jos olettaa sen maton alta löytyvän kolikon tms. tahallaan laitetuksi ansaksi.

Mutta toisaalta, ei kai kellään ole mitään velvollisuutta luottaa vieraaseen ihmiseen? Jos olisin siivoojana, niin saattaisin ajatella, että jos siellä on jotain ansoja, niin sittenhän minulle on tarjottu hyvä tilaisuus todistaa, että hoidan hommat hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena siivoushommissa monenlaisissa paikoissa. Kyllä ne ansat tunnistaa ansoiksi, jollei nyt tosiaan ole tavaraa ihan joka puolella levällään.

Yhdessä kotisiivouksessa huomasin, että leipälaatikon kylkeen oli ilmestynyt tukkimiehen kirjanpitoa. Perässäni kulkenut kaiken näkevä pikkutyttö ilmoitti, että äiti laskee paahtoleivän palaset ennen siivousta ja sen jälkeen. Eräässä toimistossa tapahtui myös jotakin selittämätöntä, koska taulunkehysten päältä löytyi viikkosiivouksessa klemmareita ja muuta pikkutavaraa. WC-istuimen vesisäiliön takana on myös ollut sinitarraa ja tarralappusia.

Muuten nämä vaikuttaa kyllä ansoilta, mutta tuosta wc-pönttöjutusta tuli mieleen, että joskus lapset vievät tavaroita hassuihin paikkoihin. Esimerkiksi jos vanhemmat rajoittavat tarrojen laittelua, niin pikku höpsöläinen saattaa laittaa niitä jonnekin salaa.

Lapsiperheissä sattuu ja tapahtuu, koira- ja kissaperheissä myös, mutta toimistoissa ja työpaikkojen pukuhuoneissa nuo tosi omituiset viritelmät ovat ansoja.

Siivoojien kiusaaminen on sitten ihan toisen tason ongelma. Minä olen muun muassa siivonnut erästä työhuonetta, jonka kokolattiamattoon oli aina levitelty ja jopa hierottu lyijykynän teroituksesta syntynyttä silppua. Juju oli se, että melkein kaikki muu lähti matosta imurilla, mutta kynänsilppu on poimittava käsin. Nyt olen muissa hommissa nähnyt muun muassa aikuisen vuoropäällikön teroittavan kynänsä lattialle. Kun ihmettelin sitä, että metrin päässä on roskakori, hän kohautti olkiaan ja tuhahti, että siivoojalle hommia.

Kyllä sen huomaa onko ansa vai ei, en todellakaan kuvittelisi jokaista roskaa ansaksi!!

Luulenpa että nuo eniten ansoja virittelevät ovat töissä niissä pahamaineisissa valtion virastoissa, joissa työntekijöillä on liikaa luppoaikaa.

Luulisi silti olevan järkevämpää kertoa siivoojalle, mitkä pinnat pitää ehdottomasti siivota joka käynnillä, kuin viritellä noita ansoja. Lienee kyse pikkumaisuudesta ja ylemmyyden tunteesta, jota joku keskitason palkansaaja kokee ”pelkkää siivoojaa” kohtaan.

Minä siivosin kauppaa. Lattialla oli 50€ no nostin sen tiskille ja jätin lapun, on löytynyt. No taas oli 20€ seteli lattialla. En enää uskonut, että niin huolimattomia ovat. Laitoin sen taas lapun kanssa tiskille, mutta tuli mieleen, ettei se kauppiaskaan kyllä ihan täysillä käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena siivoushommissa monenlaisissa paikoissa. Kyllä ne ansat tunnistaa ansoiksi, jollei nyt tosiaan ole tavaraa ihan joka puolella levällään.

Yhdessä kotisiivouksessa huomasin, että leipälaatikon kylkeen oli ilmestynyt tukkimiehen kirjanpitoa. Perässäni kulkenut kaiken näkevä pikkutyttö ilmoitti, että äiti laskee paahtoleivän palaset ennen siivousta ja sen jälkeen. Eräässä toimistossa tapahtui myös jotakin selittämätöntä, koska taulunkehysten päältä löytyi viikkosiivouksessa klemmareita ja muuta pikkutavaraa. WC-istuimen vesisäiliön takana on myös ollut sinitarraa ja tarralappusia.

Muuten nämä vaikuttaa kyllä ansoilta, mutta tuosta wc-pönttöjutusta tuli mieleen, että joskus lapset vievät tavaroita hassuihin paikkoihin. Esimerkiksi jos vanhemmat rajoittavat tarrojen laittelua, niin pikku höpsöläinen saattaa laittaa niitä jonnekin salaa.

Lapsiperheissä sattuu ja tapahtuu, koira- ja kissaperheissä myös, mutta toimistoissa ja työpaikkojen pukuhuoneissa nuo tosi omituiset viritelmät ovat ansoja.

Siivoojien kiusaaminen on sitten ihan toisen tason ongelma. Minä olen muun muassa siivonnut erästä työhuonetta, jonka kokolattiamattoon oli aina levitelty ja jopa hierottu lyijykynän teroituksesta syntynyttä silppua. Juju oli se, että melkein kaikki muu lähti matosta imurilla, mutta kynänsilppu on poimittava käsin. Nyt olen muissa hommissa nähnyt muun muassa aikuisen vuoropäällikön teroittavan kynänsä lattialle. Kun ihmettelin sitä, että metrin päässä on roskakori, hän kohautti olkiaan ja tuhahti, että siivoojalle hommia.

Siivoojien kiusaaminen on törkeää. Mutta mistä tietää, että matolla oleva kynäsilppu on levitelty siihen? Eikö ole voinut käydä vaikkapa niin, että teroitin on tippunut lattialle ja auennut, jolloin silppu on jaloissa levinnyt. Tai siitä on yritetty kerätä itse enimmät, mutta loput on suttaantuneet mattoon. Se että ihminen on huolimaton ja sottainenkin, ei vielä tarkoita sitä, että hän tekisi siivoojalle ansan tai haluaisi tahallaan kiusata siivoojaa.

Tietenkin ansoittelua ja myös kaikenlaista kiusaamista aina tapahtuu, mutta voisiko välillä olla ihan väärinkäsityksiäkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena siivoushommissa monenlaisissa paikoissa. Kyllä ne ansat tunnistaa ansoiksi, jollei nyt tosiaan ole tavaraa ihan joka puolella levällään.

Yhdessä kotisiivouksessa huomasin, että leipälaatikon kylkeen oli ilmestynyt tukkimiehen kirjanpitoa. Perässäni kulkenut kaiken näkevä pikkutyttö ilmoitti, että äiti laskee paahtoleivän palaset ennen siivousta ja sen jälkeen. Eräässä toimistossa tapahtui myös jotakin selittämätöntä, koska taulunkehysten päältä löytyi viikkosiivouksessa klemmareita ja muuta pikkutavaraa. WC-istuimen vesisäiliön takana on myös ollut sinitarraa ja tarralappusia.

Muuten nämä vaikuttaa kyllä ansoilta, mutta tuosta wc-pönttöjutusta tuli mieleen, että joskus lapset vievät tavaroita hassuihin paikkoihin. Esimerkiksi jos vanhemmat rajoittavat tarrojen laittelua, niin pikku höpsöläinen saattaa laittaa niitä jonnekin salaa.

Lapsiperheissä sattuu ja tapahtuu, koira- ja kissaperheissä myös, mutta toimistoissa ja työpaikkojen pukuhuoneissa nuo tosi omituiset viritelmät ovat ansoja.

Siivoojien kiusaaminen on sitten ihan toisen tason ongelma. Minä olen muun muassa siivonnut erästä työhuonetta, jonka kokolattiamattoon oli aina levitelty ja jopa hierottu lyijykynän teroituksesta syntynyttä silppua. Juju oli se, että melkein kaikki muu lähti matosta imurilla, mutta kynänsilppu on poimittava käsin. Nyt olen muissa hommissa nähnyt muun muassa aikuisen vuoropäällikön teroittavan kynänsä lattialle. Kun ihmettelin sitä, että metrin päässä on roskakori, hän kohautti olkiaan ja tuhahti, että siivoojalle hommia.

Siivoojien kiusaaminen on törkeää. Mutta mistä tietää, että matolla oleva kynäsilppu on levitelty siihen? Eikö ole voinut käydä vaikkapa niin, että teroitin on tippunut lattialle ja auennut, jolloin silppu on jaloissa levinnyt. Tai siitä on yritetty kerätä itse enimmät, mutta loput on suttaantuneet mattoon. Se että ihminen on huolimaton ja sottainenkin, ei vielä tarkoita sitä, että hän tekisi siivoojalle ansan tai haluaisi tahallaan kiusata siivoojaa.

Tietenkin ansoittelua ja myös kaikenlaista kiusaamista aina tapahtuu, mutta voisiko välillä olla ihan väärinkäsityksiäkin?

Kyllä sen huomaa. En viitsi enempää nyt jankata siitä, onko mikäkin ansa vai eikö ole. Käykää tekemässä siivoojan hommia muutama viikko, niin omakin silmänne tottuu.

Vierailija kirjoitti:

Luulisi silti olevan järkevämpää kertoa siivoojalle, mitkä pinnat pitää ehdottomasti siivota joka käynnillä, kuin viritellä noita ansoja. Lienee kyse pikkumaisuudesta ja ylemmyyden tunteesta, jota joku keskitason palkansaaja kokee ”pelkkää siivoojaa” kohtaan.

Siivoojilla on ohjelma, joka kertoo, mitä siivotaan ja kuinka usein. Jos nuotit sanovat, että kaapin päältä pyyhitään kahdesti kuussa, kaapin päältä pyyhitään kahdesti kuussa eikä yhtään useammin tai harvemmin. Toisinkin voi sopia, vaikka niin, että käynneillä voi esittää toivomuksia. Toimistoissa yms. paikoissa on yleensä ihan turha jättää iltasiivoojalle toivomuslappuja.

Ohjelman mukaan siivoaminen on siitä hyvä juttu, että jokainen osapuoli tietää, mitä tehdä ja odottaa. Siivoojaa pidetään usein niin alhaisena olentona, että jos häntä on lupa komennella, hyppyyttämisestä ei tule loppua.

Vierailija kirjoitti:

Minä siivosin kauppaa. Lattialla oli 50€ no nostin sen tiskille ja jätin lapun, on löytynyt. No taas oli 20€ seteli lattialla. En enää uskonut, että niin huolimattomia ovat. Laitoin sen taas lapun kanssa tiskille, mutta tuli mieleen, ettei se kauppiaskaan kyllä ihan täysillä käy.

Vastaava juttu omasta nuoruudestani. Siivosin kauppaa vuorotellen erään toisen nuoren neidon kanssa. Seteleitä ja rahoja välillä löyty lattioilta ja mä niitä laittelin sitten kirjekuoreen tai taitetun paperin väliin, viestillä "löysin kolmos kassan takaa, t. Tiina" jne.

Kävi ilmi, että se ei ollut kauppias, joka noita ansoja järkkäs, vaan pidempään talossa ollut kiukkuinen kassa, joka ei vaan suostu luottamaan uusiin työntekijöihin.

Kauppias suuttui asiasta, kun tuli hänen korviinsa ja antoi tuolle kassalle varoituksen. Se toinen siivooja sai potkut, kun se oli aina laittanut taskuunsa ne rahat, myös muutakin tavaraa. Ei ollut höntti tajunnut, että valvontakamerat seuraa työntekijöitäkin.

Mäkin ihmettelin siinä jutussa, että karkkipapereita ja kolikoita sohvassa pidettiin siivoojan mielestä ansana. Meillä ei käy siivoojaa, mutta jokuhan selkeesti ansoittaa meidän sohvaa muuten vaan. ;)

Mä siivosin eräässä vaiheessa yhdessä ministeriöissämme. Siellä teki siivousfirmaa palkkaava virkanainen jäyniä tuon tuosta. Se käytti liian usein styroksia ja mustikkaa ansoinaan. Jäi pari kertaa kiinni, kun mentiinkin kaverin kanssa pareittain osastoja läpi. Ei ollut hoksannut, että sieltä tuleekin toinen siivooja perässä ja siellä se taas taulujen päälle asetteli styroxin murua. Toinen on, että kokoushuoneisiin laitteli mustikoita, että ne oikein littaantui ja tallaantui lattiaan. Niitä oli hiton vaikea saada pois huokoisesta parketista. Jäi kiinni virastomestareille tuosta jutusta.

Ei tunnustanut koskaan mitään, mutta meidäthän se järjestään haukkui. Mähän en kiusaamisessa hiljaiseksi jää, joten annoin palautetta myös. Loppujen lopuksi kyllästyin tohon temppuiluun ja pyysin työnantajalta siirtoa. Sinne jäi virastonainen voitonriemuisena ilkkumaan, että järjesti mulle potkut, kun olin niin surkea. Ihan sama. Seuraavassa paikassa vastaavaa virkaatekevä kehui duunia koko ajan. Oli aivan erilainen tapaus.

Tässä keskustelussa ei selvinnyt, miten kaikki ansat erottaa. Jos jotain ylimääräistä on sohvan välissä, maton alla tai muuten sellaisessa paikassa, jonne jotain voi muutenkin joutua, niin mistä sen erottaa, jos se on laitettu sinne vain siivoojaa varten? Vastaus "kyllä sen huomaa" ei kerro yhtikäs mitään.

Kun huomaa niitä ilmiselviä ansoja, niin ehkä aivot alkavat tunnistaa virheellisesti muitakin juttuja ansoiksi. Koska odottaakin näkevänsä niitä. Jos oikea sotku muistuttaa jotain ansaa, niin saattaa ajatella: "Jahas, taas tuollainen."

Tuossakin yksi väärinkäsitys, jossa siivooja oli aivan varma, että kyseessä oli ansa:

Siivooja luuli hakaneulaa ansaksi

– Tapanani oli kiinnittää räsymaton alapuoleiseen kulmaan hakaneula, jotta tiesin milloin kääntää puhtaampi puoli ylöspäin. Silloinen siivoojani väitti sen olevan ansa/kyttäys hänen työstään, ja kun yritin selventää asiaa hänelle, sain vastauksen, että hän on oikeassa, koska hänen miehensä on poliisi! Se yhteistyö päättyi sitten siihen, nimimerkki Kolikko on tyypillinen ansa kirjoittaa

https://www.is.fi/asuminen/art-2000006060635.html

-