Onko tullut riitaa sosiaalisten tilanteiden pelon kanssa?

Ja olen siis aina ollut ujo ja introvertti, mutta nykyisin minusta on tullut ihan ihmiskammoinen johtuen juurikin siitä, että minua on nolattu ja arvosteltu ihan päin naamaa noissa tilanteissa. Jatkuvasti varpailla olo on rasittavaa... Millloin nähdään vaivaa siitä, että olen niin hiljainen tai sitten siitä milloin sanon tai teen jotain typerää... Esimerkiksi minulla käsien vapinan vuoksi putosi haarukka lattialle, niin miehen sisko vain pyöräytti silmiään ja huokaisi jotain "no niin"... ap

Ei tuo kuulosta pelkästään sosiaalisten tilanteiden pelolta. Kovin moni muukaan tuskin haluaisi mennä porukkaan, jossa ei ole pidetty, kommentteja pidetään hölmöinä ja vielä ilkeillään.

Faith kirjoitti:

Ei tuo kuulosta pelkästään sosiaalisten tilanteiden pelolta. Kovin moni muukaan tuskin haluaisi mennä porukkaan, jossa ei ole pidetty, kommentteja pidetään hölmöinä ja vielä ilkeillään.

Sen takia minä noita tilanteita välttelenkin ja ensimmäisen kerran, kun tapasin näitä ihmisiä, niin olin ujo, mutta kuitenkin halukas tutustumaan... Sitten huomasin, että minua kohtaan käyttäydytään oudosti... Tai siis pikemminkin varmaan ihmeteltiin miksi en ollut suuna päänä kertomassa heti kaikkea itsestäni... Ja kun tuo käsien vapinakin on sellainen oire, josta en ole onnistunut pääsemään eroon, jos minua jännittää tai ahdistaa jokin tilanne. Ap

Minä olen uusin tulokas ja tietysti ihmiset, jotka ovat aina tunteneet toisensa tulevat ihan eri tavalla juttuun ja voivatkin aukoa toinen toisilleen päätä, niinkuin tuolla on tapana tehdä... Eivät siis ole mitään väkinäisen "hienostunutta" porukkaa, vaan juuri sellaisia kovia hölöttämään ja huutamaan toistensa päälle... En osaa mitenkään mennä tuollaiseen keskusteluun mukaan ja siksi olenkin sanonut jotain tyhmää, kun ei oikein tiedä miten päin olisi.

Ja mies on vihainen, kun en halua osallistua tai otan itseeni jotain asioita... ap

Sä oot nii vtun sekasin ettei sulle voii kertoo mitään.

Vierailija kirjoitti:

Sä oot nii vtun sekasin ettei sulle voii kertoo mitään.

Kertomaan mitä? En nyt oikein ymmärrä :D ap

Eipä varmasti kovinkaan moni nauti tuollaisista toisen puoliskon sukutapaamisista, vaikkei mitään pelkoja olisikaan ja vielä vähemmän, jos sinua kohtaan käyttäydytään ääliömäisesti.

Monesti ihmiset ei ymmärrä ujoutta, vaan tulkitsee ujon käytöksen joksikin muuksi. Esim. kun arka välttelee ihmisiä, koska ei uskalla olla heidän keskuudessaan, saattavat muut ajatella, että onpas ylimielinen kun ei seuramme kelpaa. Sitten taas kun rohkeasti uskaltaa muiden joukkoon ja jännittyneenä sähläilee kaikkea, niin jotkut pitävät muuten vain outona. Itse olen nykyään ehkä sortunut jonkinlaiseen "ylinäyttelyyn"; jotta muille varmasti kävisi olemuksestani selväksi, että olen ujo, enkä "muuten vain outo", ylimielinen tai jotain muuta.

Musta kuulostaa niin harmilliselta, että oma miehesi ei oikein vaikuta kunnolla ymmärtävän.

Ja siis tiedän ettei kaikki ujot välttämättä ole myös varsinaisesti sosiaalisten tilanteiden pelkoisia, joten toivottavasti kukaan ei nyt tartu siihen, jos käytin ujo-sanaa väärin. - 8

Vierailija kirjoitti:

Monesti ihmiset ei ymmärrä ujoutta, vaan tulkitsee ujon käytöksen joksikin muuksi. Esim. kun arka välttelee ihmisiä, koska ei uskalla olla heidän keskuudessaan, saattavat muut ajatella, että onpas ylimielinen kun ei seuramme kelpaa. Sitten taas kun rohkeasti uskaltaa muiden joukkoon ja jännittyneenä sähläilee kaikkea, niin jotkut pitävät muuten vain outona. Itse olen nykyään ehkä sortunut jonkinlaiseen "ylinäyttelyyn"; jotta muille varmasti kävisi olemuksestani selväksi, että olen ujo, enkä "muuten vain outo", ylimielinen tai jotain muuta.

Musta kuulostaa niin harmilliselta, että oma miehesi ei oikein vaikuta kunnolla ymmärtävän.

Ei hän vaan ymmärrä, koska on niin sosiaalinen, että saa väännettyä ihan tikusta asiaa kenen kanssa tahansa. Toisaalta hänelläkin on ns. huonona piirteenä sitä, että hän ei aina ajattele loppuun asti mitä sanoo ja saattaa töksäyttää jotain epämukavaa, mutta hän ei välitä. Hänellä kuulemma on niin hyvä itsetunto, ettei hänen tarvitse miettiä mitä muut hänestä ajattelee. Tähän ajatukseen hän on yrittänyt minuakin saada, mutta se on niin täysin vastoin minun oikeaa luonnettani.

Olen arka, pelkuri ja ajattelen liikaa sitä mitä ihmiset ovat minusta mieltä ja olen kyllä todella herkkä tuollaisten miltei tuntemattomien ihmisten kuittailuille. Ap

Minusta kuulostaa siltä, että miehesi ja siskonsa ovat henkisesti väkivaltaisia sinua kohtaan. Tuohan on kiusaamista, alistamista ja nöyryyttämistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti ihmiset ei ymmärrä ujoutta, vaan tulkitsee ujon käytöksen joksikin muuksi. Esim. kun arka välttelee ihmisiä, koska ei uskalla olla heidän keskuudessaan, saattavat muut ajatella, että onpas ylimielinen kun ei seuramme kelpaa. Sitten taas kun rohkeasti uskaltaa muiden joukkoon ja jännittyneenä sähläilee kaikkea, niin jotkut pitävät muuten vain outona. Itse olen nykyään ehkä sortunut jonkinlaiseen "ylinäyttelyyn"; jotta muille varmasti kävisi olemuksestani selväksi, että olen ujo, enkä "muuten vain outo", ylimielinen tai jotain muuta.

Musta kuulostaa niin harmilliselta, että oma miehesi ei oikein vaikuta kunnolla ymmärtävän.

Ei hän vaan ymmärrä, koska on niin sosiaalinen, että saa väännettyä ihan tikusta asiaa kenen kanssa tahansa. Toisaalta hänelläkin on ns. huonona piirteenä sitä, että hän ei aina ajattele loppuun asti mitä sanoo ja saattaa töksäyttää jotain epämukavaa, mutta hän ei välitä. Hänellä kuulemma on niin hyvä itsetunto, ettei hänen tarvitse miettiä mitä muut hänestä ajattelee. Tähän ajatukseen hän on yrittänyt minuakin saada, mutta se on niin täysin vastoin minun oikeaa luonnettani.

Olen arka, pelkuri ja ajattelen liikaa sitä mitä ihmiset ovat minusta mieltä ja olen kyllä todella herkkä tuollaisten miltei tuntemattomien ihmisten kuittailuille. Ap

Miehesi saattaa olla sosiaalinen, mutta kysynpä vain, ovatko hänen sosiaaliset taitonsa kovinkaan hyvät? Töksäyttely ja jyrääminen ei kuulosta siltä. 

Minulla on sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä puoliso. Hän on suunnattoman rakas minulle. Silti, onhan se usein aika rasittavaa olla hänen kanssaan jossakin ihmisten ilmoilla, kun toinen lähinnä mulkoilee ihmisiä tuppisuuna. Toivottavasti hän saisi nyt lähiaikoina hankkiuduttua sinne terapiaan, jota on suunnitellut. Ehkä se auttaisi häntä. Onko ap miettinyt avun hakemista pulmaansa?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen uusin tulokas ja tietysti ihmiset, jotka ovat aina tunteneet toisensa tulevat ihan eri tavalla juttuun ja voivatkin aukoa toinen toisilleen päätä, niinkuin tuolla on tapana tehdä... Eivät siis ole mitään väkinäisen "hienostunutta" porukkaa, vaan juuri sellaisia kovia hölöttämään ja huutamaan toistensa päälle... En osaa mitenkään mennä tuollaiseen keskusteluun mukaan ja siksi olenkin sanonut jotain tyhmää, kun ei oikein tiedä miten päin olisi.

Ja mies on vihainen, kun en halua osallistua tai otan itseeni jotain asioita... ap

Suku jossa vittuillaan toisille on vittumainen suku, eikä sellaiseen tarvitse liittyä.

Minä en viihdy esimerkiksi pikkulasten synttäreillä tai muissa tällaisissa sukukokoontumisissa, jossa ahtaassa tilassa hörpitään väkinäisesti kahvia ja syödään kakkua, seurataan lasten leikkejä ja puhutaan vain pakolliset "millainen sää tänään on" sen vajaa 2 tuntia ja sitten lähdetään kotiin. Näitä löytyy ihan omasta suvustani ja se on jotenkin teennäistä, että näitä ihmisiä tapaa sen 2 x vuodessa eikä kukaan ole mitenkään kiinnostunut toistensa jutuista...

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä puoliso. Hän on suunnattoman rakas minulle. Silti, onhan se usein aika rasittavaa olla hänen kanssaan jossakin ihmisten ilmoilla, kun toinen lähinnä mulkoilee ihmisiä tuppisuuna. Toivottavasti hän saisi nyt lähiaikoina hankkiuduttua sinne terapiaan, jota on suunnitellut. Ehkä se auttaisi häntä. Onko ap miettinyt avun hakemista pulmaansa?

V*ttuillaanko kumppanillesi siitä, että hän istuu hiljaa ja mulkoilee ihmisiä vai annetaanko hänen ihan rauhassa olla sellainen, kuin on? Ja jos joku hänestä on epämukavaa, niin et painosta häntä siihen?

Vierailija kirjoitti:

Minä en viihdy esimerkiksi pikkulasten synttäreillä tai muissa tällaisissa sukukokoontumisissa, jossa ahtaassa tilassa hörpitään väkinäisesti kahvia ja syödään kakkua, seurataan lasten leikkejä ja puhutaan vain pakolliset "millainen sää tänään on" sen vajaa 2 tuntia ja sitten lähdetään kotiin. Näitä löytyy ihan omasta suvustani ja se on jotenkin teennäistä, että näitä ihmisiä tapaa sen 2 x vuodessa eikä kukaan ole mitenkään kiinnostunut toistensa jutuista...

Näin juuri! Kutsuisivat edes muuten vaan kylään silloin tällöin tai tekemään jotain yhdessä tai edes kyselisivät viestillä kuulumisia, mutta ei... Ainoastaan, kun lapsien pitää saada lahjoja, niin sinne kutsutaan istumaan ja möllöttämään.