Jääkiekkoilijan vaimo ei todellakaan voi olla feministi.

Siihen tulokseen olen tullut lukiessani ns. jääkiekkovaimojen haastatteluja ja seuratessani vuosia erään jääkiekkoilevan ystäväperheen arkea. Oma käsitykseni on, että jääkiekkoilevat miehet eivät juuri tee kotitöitä, eikä heidän tarvitsekaan kun he omistautuvat jääkiekolla. Ja tämä sama pätee vähän joka asiaan.



Eräässäkin haastettelussa kaksi kiekkovaimoa kertoi, että he hoitavat arjen pyörityksen 100%, koska mies keskittyy pelaamiseen. Silti totesivat, että heillä mies on enemmän kotona kuin keskimäärin miehet ovat (koska eivät tee niin paljoa töitä kuin keskimäärin miehet tekevät). Eli siis miksi ihmeessä kiekkoileva mies ei voisi tehdä kotitöitäkin joskus? Tai koota kirjahyllyn? Tai laittaa lapset nukkumaan?



Ja tämän ystäväperheen menoa seuratessa tulee taas välillä kovin surullinen olo. Heillä nainen tekee kaiken, todella kaiken. Mies sitten hoitaa sen jääkiekkopuolen. Asenteet ovat kuin suoraan 1800-luvulta. Ja ystäväni on niin onnellinen, kun saa passata miestään ja lapsiaan. Vain joskus valittelee, kun on niin väsynyt (lapset nukkuvat huonosti ja ovat pieniä).



Itseäni tämä ei tietenkään hierrä mitenkään, mutta ihmetyttää silti. Feministilläkään en tässä sitten tarkoita mitään muuta kuin sitä, että mies ja nainen ovat tasa-arvoisia. Todellakaan en pysty näkemään kiekkoilevien perheiden elämää kovinkaan tasa-arvoisena.