Lue keskustelun säännöt.
Pakottaminen harrastukseen
El
06.04.2019 |
Mielipiteitä ja miten ottaisin asian puheeksi?
Ystäväni lapsi, ekalla koulussa, harrastaa paljon. Viitenä päivänä tai useamminkin viikossa on jotkut treenit.
Yksi lajeista on soittoharrastus, instrumenttina viulu. Tähän kuuluu soittotunteja, mutta myös paljon omaa harjoittelua.
Ystäväni lapsi ei haluaisi harjoitella, eikä soittaa säännöllisesti. Kaverin perheessä arki on yhtä riitaa. Lapsi harrastaa myös liikuntaa ja hampaat irvessä soittaa viuluharjoituksia, jotta pääsisi liikkumaan sen jälkeen. Varmaan tykkää kuitenkin esiintyä.
Ystäväni on pulassa lapsen kanssa. Tyttö saa valtavia raivareita, olen nähnytkin niitä. Äiti ei pärjää, sulkee lapsen huoneeseen tai vessaan, ovat koko ajan sukset ristissä. Äiti on kireä.
Ystäväni on tuskastunut, mutta minusta lapsi on vain väsynyt. Leikkiaikaa ei ole ollenkaan, kun käy koulua, jossa ei käytetä lapsen omaa äidinkieltä ja illat täynnä harrastuksia ja menoa. Kaikessa on tavoitteet, joihin ponnistella.
Ystäväni on itsekin tavoitteellinen uranainen. Tuntuu, että olen ehkä itse väärässä, kun ajattelen näin. Ehkä olen vain itse laiska. Kuitenkin tuntuu pahalta lapsen takia, jota pakotetaan joka päivä johonkin ja joka oireilee raivarein.
Haluaisin sanoa, että anna tytön olla, lopettakaa harrastus, joka vaatii liikaa. Lisätkää leikkiaikaa. Mutta en itse soita mitään, en tiedä, onko tällainen tapana yleensä musiikkiharrastuksessa? En haluaisi neuvoa väärin ystävääni.
Kuinka paljon muutenkaan on hyvä määrä harrastuksia ekaluokkalaiselle? Viisi, kuusi kertaa viikossa harjoituksineen tuntuu isolta.
Kommentit (3)
Tähän on perheen ulkopuolisen todella vaikea sanoa mitään. Meillä on alakouluikäiset lapset,
jotka harrastavat paljon. Halu harrastaa lähtee heidän omista toiveistaan ja jos jollekin viikolle on liikaa tekemistä, jätetään harrastuksia pois. Me vanhemmat ehdotamme tätä. Lasten harrastukset eivät meidän tai lasten suunnasta ole erityisen tavoitteellisia, vaikka molemmilla on yhdet kilpaharrastukset. Lapset ovat jo vuosia pärjänneet erinomaisesti koulussa, ovat rohkeita ja sosiaalisia. Esimerkiksi menneen kouluvuoden aikana kumpikaan ei ole ollut kertaakaan sairaana. Myös me vanhemmat saamme iloa näistä harrastuksista mm. liikuntaa harrastusten aikana, uusia sosiaalisia suhteita ym. Joudumme joskus kokemaan ns. harrastuskateutta joidenkin vanhempien taholta ja muutenkin fiksujen lastemme vuoksi. Se on ainut rasittava puoli harrastamisessa. Mutta itsekin olemme aina harrastaneet paljon ja olleet muutenkin ahkeria ja aktiivisia. Ihan omasta halusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä juri mietin, että enkö vain ymmärrä, koska itse otan rennommin.
Silti myös mietityttää lapsen puolesta. Tiedän, että heillä kotona on suuria vaikeuksia lapsen tunne-elämässä ja tyttö saa jatkuvasti massiivisia raivokohtauksia. Se tuntuu ikävältä sivusta katsoen. Tunne perheen pitkältä ajalta ja haluaisin, että heillä olisi hyvin asiat.
Asia ei kuulu minulle, se on totta. Mutta tuntuu ikävältä katsoa vierestä, kun viulunkielen kireänä suoritetaan elämää. Miksi ei voi jättää ikävimmältä tuntuvaa harrastusta vähemälle? Vai onko se tosiaan niin, että musiikkiharrastuksen kuuluukin olla hankalaa ja vaatia joka päivä haastamaan itsensä ja kiitos seisoo lopussa, ehkä vasta aikuisena, kun on erityistaito? Pitääkö jo 7-vuotiaalla olla näin, että pitää joka päivä pakottaa?
ap
Asia ei kuulu sinulle.
Olen kyllä itsekin miettinyt samaa yhdestä tuttavastani ja hänen lapsistaan. Lapset harrastavat paljon ja sairastavat paljon, heillä on migreeniä yms. Mutta toisaalta olen itse varmaan liian mukavuudenhaluinen ja tavoitteeton. Parempi olla sanomatta asiasta mitään.