Älkää hyvät naiset vannoko, ettei miehenne ikinä pettäisi teitä.

Minä en vanno, ettei mieheni minua pettäisi. Toivon kuitenkin, ettei niin tulisi koskaan käymään. En näe kuitenkaan mitään syytä epäillä ja pelätä etukäteen tuollaista asiaa.

ei millään pahalla mutta hiertää tuo tyyli mikä naisilla on että kun oma mies pettää niin taatusti jokainen muukin mies pettää.

Meillä ei petä enkä minä petä.

Syy on yksinkertainen=tiedämme kumpikin mitä se toiselle tekisi emmekä sitä tuskaa halua toiselle aiheuttaa, piste.

Nämä asiat tehtiin selväksi jo seurustelumme alkuaikoina eli 14v sitten.

että ei tässä maailmassa ole 100% takuita mistään, paitsi siitä että jokainen kuollaan vuorollaan. Itse luotan kovasti omaan mieheeni, mutta en ole niin naiivi että voisin vannoa ettei hän petä minua. Vannomatta paras.

surullisen kyynistä tuollainen ajattelu.

-3-

te ette voi taata toisen ihmisen tekemisiä 100 prosenttisesti!!

En nyt tarkoittanutkaan, että jokaisen muunkin mies pettää, jos mun mies sen teki. Ja totta, ei sitä etukäteen kannata mitenkään odotellakaan. Pitäkää vaan varanne, älkää olko sinisilmäisiä ja särkekö itseänne! Jos mies saa outoja puheluja, tekee ylitöitä, reissuaa töissä tms. niin yrittäkää ottaa selvää. Varmaa on se, etten enää ikinä luota kehenkään. Jos joskus miehen itselleni löydän, niin se tuskin kestäisi pitkään, kun epäilisin sitäkin koko ajan.



Olkaa te muut onnellisia rehdissä liitossanne. Meilläkin se oli rehtiä 5 vuotta (luulen niin) ja sitten jokin muuttui.



ap

Muutaman vuoden päästä jaksat jo nauraa koko asialle, mutta NYT koskee tosi lujaa! Olen ollut tilanteessasi ja se SATTUU!

että never say never ja todella tuon vannomatta paras. Kyllä minäkin jaan mieheni kanssa samanlaisen arvomaailman, johon ei todellakaan kuulu pettäminen. En silti vannoisi tai ajattele, että koskaan ikinä ei mieheni tule minua pettämään. Toivon kovasti, ettei petä ja uskonkin niin, mutta en vannoisi.

Meillä on miehen kanssa suunnitelma näiden asioiden varalle. Jos alkaa tehdä vierasta mieli, tehdään jonkulainen sopimus. Valehteleminen ja selän takana värkkäily on loukkaavampaa kuin vieraissa käyminen.



Minulle ei avoin suhde ole kauhistus.





Olen pahoillani ap. Varmasti on todella surullinen ja " tiskirätti" olo. Voimia sinulle jaksaa eteenpäin lastesi kanssa!

ja että rakastaa minua yli kaiken. Luotin 100%.



Sitten pari kuukautta vähän huonompaa aikaa parisuhteessa, väsymystä, stressiä, seksin harrastamisessa ei niin vilkas kausi.. Mies kaverinsa juhlissa, jossa seksikäs isorintainen blondi, joka haki huomiota mieheltä ja vietteli hänet. Unohtui mieheltä vannotukset. Harrasti seksiä tämän naisen kanssa. Itki seuraavat 2 kuukautta. SUhteemme hajosi, en pystynyt luottamaan.



Uudessa suhteessa? Luotan mieheeni, en usko hänen pettävän. En tenttaa, en epäile, arvostan hänen yksityisyyttä. Uskon, että voin luottaa häneen, mutta 100% varma en voi koskaan olla. JOKAINEN ihminen kykenee pettämään, sillä olemme vain ihmisiä, jotka tekee virheitä. Kunnes toisin todistetaan en kuitenkaan maalaile piruja seinille.

Että oikein diili tehty 14 vuotta sitten, riparillako olitte? Mitä tahansa voi tapahtua kelle tahansa, muista se! Puoliso voi rakastua toiseen vaikka 30 vuoden liiton jälkeen, jopa sinulle voi käydä niin huolimatta diileistänne.



Ap:lle voimia, usko pois, elämäsi paras aika on vielä edessä! Yksityiskohtaisia neuvoja en osaa sulle antaa, mutta kokemuksesta sanon, että naisen elämä ei ikinä mene huonommaksi, vaikka eroaa.

Se olis sille sialle ihan oikein. Toisaalta se on väärin. Mitä te tekisitte?



Niinhän se on, ihmiset ja ajatukset muuttuvat, ihminen tekee virheitä. Mieheni ei ole edes pahoitellut kiinni jäämisen jälkeen. Ei ole edes perään soitellut ja hyvä niin. Varmaan hänellä on jo uusi nainen kuvioissa. Ei mieti hetkeäkään miltä minusta tuntuu. Sanoi vaan, että lasta sä et vie.



ap



ps. tunnen oloni tosi tyhmäksi, miksi luotinkaan häneen ja mitä pahaa minä hänelle tein. Luulin hänen rakastavan minua.

mutta ihmettelen, mitä ihmiset saavat sen toitottamisesta, ettei kehenkään voi luottaa sataprosenttisesti. Ikään kuin teillä olisi tarve lohduttaa ITSEÄNNE sillä, että yritätte latistaa toisten ihmisten elämässä olevan luottamuksen omaan kumppaniin. Toisin sanoen: koska minulla ei mene hyvin, kukaan muu ei saa luulla, että heillä muka menisi paremmin.



Sitä paitsi: mitä ihminen menettää siinä, että luottaa puolisoonsa? Miksi elämä pitäisi pilata jatkuvalla toisen epäilemisellä ja kyttäämisellä? Jos jatkuvasti epäilee toisen uskollisuutta, niin silloinhan antaa itselleenkin salaa luvan katsella muita. Mikä se sellainen liitto on, jossa ei voi luottaa itseensä ja toiseen?! Jos joku sitten tällaisen luottamuksen jälkeen pettää, niin ikäväähän se on, mutta ainakaan toinen ei ole pilannut siihenastista elämäänsä rypemällä jossain hemmetin jossittelussa!!

Ajattelin varoittaa muita olemasta niin sinisilmäinen ja tyhmä kuin minä olin. Uskoin kaiken mitä toinen sanoi, vaikka jutut olivat epäilyttäviäkin. Ei tosiaan ollut tarkoitus kenenkään elämää latistaa tai " kylvää epäilyjä" . Hyvää vain koetin, mutta pahalla otettiin.



Käperrynpä tästä peiton alle itkemään. Kun en muutakaan jaksa enää.



Kiitos tuesta ja haleista.



ap

Nykyinen miesystävä taasen on häilyväinen ja aiemmin melkoinen naistenmies, joten pidän melko todennäköisenä, että saattaisi hyvinkin pettää.



Mutta: jos pettäisi enkä saisi sitä tietää, ei se minua haittaisikaan. Jos saisin tietää, ehkä se haittaisi.



Minun helpotukseni on se, että olen tehnyt lapseni ex:lle, uuden kanssa olemme ns. toisella kierroksella enkä jaksa ottaa asiaa enää niin vakavasti. Jos ero tulee, niin sitten se tulee, tuskin pettäminen olisi se syy kuitenkaan.



Olen melko helpottunut, kun asia ei minua vaivaa, on yksi huoli vähemmän.

Mulla ainakin otti aikanaan miehen petturuus niin koville, että vaikka asiasta juteltiin ja yritettiin selvittää, niin en päässyt pahasta olostani yli hänen kanssaan. Vasta eron jälkeen helpotti ja sain itseni taas kasaan.



Mutta nykyiseen mieheeni luotan. En vannoisi, ettei hän petä, ei sellaista voi vannoa toisesta ihmisestä. Mutten myöskään usko hänen pettävän, en sellaista epäile enkä pelkää.

Vierailija:

ja että rakastaa minua yli kaiken. Luotin 100%.

Sitten pari kuukautta vähän huonompaa aikaa parisuhteessa, väsymystä, stressiä, seksin harrastamisessa ei niin vilkas kausi.. Mies kaverinsa juhlissa, jossa seksikäs isorintainen blondi, joka haki huomiota mieheltä ja vietteli hänet. Unohtui mieheltä vannotukset. Harrasti seksiä tämän naisen kanssa. Itki seuraavat 2 kuukautta. SUhteemme hajosi, en pystynyt luottamaan.

Uudessa suhteessa? Luotan mieheeni, en usko hänen pettävän. En tenttaa, en epäile, arvostan hänen yksityisyyttä. Uskon, että voin luottaa häneen, mutta 100% varma en voi koskaan olla. JOKAINEN ihminen kykenee pettämään, sillä olemme vain ihmisiä, jotka tekee virheitä. Kunnes toisin todistetaan en kuitenkaan maalaile piruja seinille.

Tosi ikävä juttu, olen pahoillani siitä että olet nyt varmasti tosi rikki. Ajattele kuitenkin niin että miehesi ei ole sinun arvoisesi koska sinua petti ja ehkä teidän erosta kuitenkin seuraa vielä jotain hyvää. Itse en antaisi anteeksi, mutta ottaisin kyllä elatusrahat!!! Varsinkaan jos miehesi ei ole mitenkään pahoitellut tai yrittänyt selvittää asiaa niin mielestäni se kertoo että sillä on todella jo muu elämä mielessä. Mutta oikeesti, ota ihmeessä elatusmaksut siltä, vaikka muuten muuttaisitkin kauas etkä halua olla missään tekemisissä. Usko mua, onni tulee sinulle vielä tästäkin tuskasta jonkun mutkan takaa!

Tosi ikävä juttu, olen pahoillani siitä että olet nyt varmasti tosi rikki. Ajattele kuitenkin niin että miehesi ei ole sinun arvoisesi koska sinua petti ja ehkä teidän erosta kuitenkin seuraa vielä jotain hyvää. Itse en antaisi anteeksi, mutta ottaisin kyllä elatusrahat!!! Varsinkaan jos miehesi ei ole mitenkään pahoitellut tai yrittänyt selvittää asiaa niin mielestäni se kertoo että sillä on todella jo muu elämä mielessä. Mutta oikeesti, ota ihmeessä elatusmaksut siltä, vaikka muuten muuttaisitkin kauas etkä halua olla missään tekemisissä. Usko mua, onni tulee sinulle vielä tästäkin tuskasta jonkun mutkan takaa!

En jaksa mennä mieheni eteen, kun ei itse ota yhteyttä, ei pahoittele, hymyilee vaan ja nostelee olkapäitään kun yritin asiaa selvittää. Ihan kuin tahallaan olisi halunnut satuttaa minua. Ei ole mitään sopimista, kun ei ole pahoillaankaan. Ehkä hän on nyt onnellinen. En voi kuvitellakaan enää jatkavani (jos hän sitä joskus haluaisi), sillä minusta tulisi se hullu kyttääjä. Jos tulisi 5 min töistä myöhässä, tulkitsisin sen jo vieraissa käymisiksi. En vaan jaksa. Onneksi on edes lapsi, siitä saan lohtua. Hän vaan ihmettelee miksi äiti vaan itkee. Kyyneliä kun en jaksa enää pidätellä, en edes lapseni nähden. Kumpa tietäisin mitä tein ansaitakseni tämän. Minusta kai sekin johtuu, kun on mennyt mies aidan toiselle puolelle kuikuilemaan.



ap