Lue keskustelun säännöt.
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3733)
Joskus tyttöystävän luona kun herään keskellä yötä olen nähnyt makuuhuoneen ovesta miten olohuoneen puolella on liikkunut valkoinen hamo. Ikään kuin läpinäkyvä valkoinen mekko tai huivi tai jotain. Olen laittanut nämä unen piikkiin. Hahmo liikkuu aina samaan suuntaan oviaukon ohi.
Niin pitkään kun olen tyttöystäväni tuntenut, olen välillä suihkusta tullessani tuntenut kylpyhuoneessa todella voimakkaan hajuven tai muun hajusteen tuoksun. Tyttöystäväni ei käytä voimakkaita hajusteita, ja tuoksu on aivan outo muutenkin. Tuoksu alkaa yhtäkkiä ja jos käy kylppärin ulkopuolella, ei sitä enää haista uudelleen.
Ja nyt reilun puolenvuoden aikana olen nähnyt myöhään illalla kun valvon yksin pidempään ja katson tv:tä muuten pimeässä asunnossa miten asunnon keittiösyvennykseen menee tai sieltä tulee valkoinen hahmo. Se liikkuu aina muutaman metrin niin, että sitä ehtii kääntyä katsomaan ja katoaa sitten. Olen nähnyt samanlaisen hamon myös kerran kun kävin yöllä vessassa, silloin se "istui" sohvalla kun tulin makuuhuoneesta.
Yhteistä näille tilanteille on se, että minulle tulee aina todella rauhallinen ja "positiivinen" olo, tunnetta on vaikea kuvailla mutta mitään pelottavaa ei näihin liity, päinvastoin. Tiedän, että tyttöystäväni on ostanut asunnon alle nelikymppisenä kuolleen naisen perikunnalta, mutta en jaksa usko mihinkään yliluonnolliseen tai entisen asukkaan läsnäoloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä yliluonnollista, mutta jätti "mitäs jos kuitenkin" olon, eläimen oudosta käytöksestä tässäkin siis kyse. Tapahtumapaikka oli vanha kotimme ja mukana nyt jo edesmennyt koiramme. Mies oli töissä, odotin ensimmäistä lastamme ja lueskelin laiskanlinnassa kun koira alkoi murista ihan hulluna. Nousin katsomaan ja totesin että eläin murisee VESSAAN . Sitä tyhjälle vessalle irvistelyä ja uhottelua jatkui melkein tunnin.
Koira saattaa hakea huomiota tuolla tavalla. Varsinkin kun istuit lukemassa, niin se ehkä teki tuon tempun saadakseen huomiosi. Taisi onnistuakin!
Joskus huonosti nukutun yön jälkeen osa tavaroista joita pidän pöydällä sängyn vieressä tai jossakin muualla on siirtynyt mun tyynyn viereen. Kerran pidin puhelinta pöydällä ja kun aamulla heräsin se oli siististi ja suorassa mun vieressä. Sama kävi kuulokkeiden ja silmälasien kanssa. Luulen että oon unissani ottanu ne ja mä en oo koskaan edes kävelly unissani. Asun yksin ja huomaan että en pidä hiljaisuudesta, aina pitää olla ääntä tai jotakin tekemistä.
Kerran pari vuotta sitten vappuna istuin parvekkeella juomassa muutamia katsahdin taloyhtiön takapihalle ja näin punaisen ilmapallon vierivän viemärin kohdalle ja pysähtyi siihen. Tuli mieleen stephen kingin leffa "SE"
Oon muutenkin säikky mitä tulee yliluonnollisiin juttuihin en katso edes kauhuleffoja, ( sellaisia tosi raakoja tai tosi juttuihin perustuvia)
Minä olen tuo "liekkimeri hullu"
Minua loukkaa nuo kokemukset jossa vanhuuteen kuollut äiti tulee pullanleivonta hetkeen mukaan.
Minua loukkaa kristittyjen isääni halventavat kommentit, kuten "hän ajatteli jumalaa" kun ampui itsensä.
Minua loukkaa että minun uneni isästä kadotuksessa on jotenkin hullu.
Kaipaan isääni edelleen, mutta en ole häntä enää nähnyt.
Käyttäjä33725 kirjoitti:
Joskus huonosti nukutun yön jälkeen osa tavaroista joita pidän pöydällä sängyn vieressä tai jossakin muualla on siirtynyt mun tyynyn viereen. Kerran pidin puhelinta pöydällä ja kun aamulla heräsin se oli siististi ja suorassa mun vieressä. Sama kävi kuulokkeiden ja silmälasien kanssa. Luulen että oon unissani ottanu ne ja mä en oo koskaan edes kävelly unissani. Asun yksin ja huomaan että en pidä hiljaisuudesta, aina pitää olla ääntä tai jotakin tekemistä.
Kerran pari vuotta sitten vappuna istuin parvekkeella juomassa muutamia katsahdin taloyhtiön takapihalle ja näin punaisen ilmapallon vierivän viemärin kohdalle ja pysähtyi siihen. Tuli mieleen stephen kingin leffa "SE"
Oon muutenkin säikky mitä tulee yliluonnollisiin juttuihin en katso edes kauhuleffoja, ( sellaisia tosi raakoja tai tosi juttuihin perustuvia)
Ikinä ei voi tietää mitä unissaan tekee. Muistan, kun lapsena olin serkkuni luona kylässä ja nukuin hänen kanssaan siskonpedissä. Heräsin, kun hän nousi istumaan ja näppärästi irrotteli päästään sellaisen ison yöllä käytettävän hampaidenoikomislaitteen ja asetteli siististi koko kojeen ja kaikki ne remmit ja kumilenksut jalkopäähän. Aamulla ihmetteli, että mitä ne siellä tekee kun ei itse muistanut asiasta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin tämän tapahtuessa teini ja asuin maalla perheeni kanssa, yhtenä talvi-iltana lähdin lenkittämään perheeni koiraa. Reitti oli tuttu ja kuu valaisi kauniisti. Varoittamatta koira löi stopin ja alkoi murista, sen katse oli kiinnittynyt viereiseen peltoaukeaan jonka oli kävelty monesti. Koetin tihrustaa mitä koira oikein näki mutten kyennyt näkemään mitään. Kun käännyimme takaisin koira riemastui tästä niin, että oli vetää minut kumoon (labris) ja kuristaa itsensä. Päästin koiran vapaaksi ja se juoksi kotiin, suoraan sisään isän (joka oli ollut menossa ulos tupakalle) ohi ja keittiön pöydän alle vinkumaan.
Ja mikä oli siis yliluonnollista? Koira haistoi ilveksen, suden tms.?
Eiköhän se ollut eläimen epätavallinen käytös jos maalla kerran asuivat ja varmaan aikuinen koira oli monesti haistanut ilveksen tms.
Ei sillä ole väliä monestiko koira haistaa jotakin. Meillä koira ei suostunut joskus yöllä menemään kerrostalon takana olevaan metsään, jäi nurmikon reunalle murisemaan ja tuijottamaan metsäreunaan. Luulen että kyseessä oli metsässä usein käyvä kettu. Hajua oli varmasti läsnä muulloinkin, mutta jos haju oli niinä kertoina tuore ja vahva. Koirat useimmiten pelkäävät petoja, vaikka peto tässäkin tapauksessa olisi ollut koiraa pienempi. Eihän koira voi sen kokoa tietää.. Luultavasti tarinan koira oli haistanut pellolla jonkun pedon tuoreen hajun. Etenkin suden haju voi aiheuttaa voimakkaita pelkoreaktioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin tämän tapahtuessa teini ja asuin maalla perheeni kanssa, yhtenä talvi-iltana lähdin lenkittämään perheeni koiraa. Reitti oli tuttu ja kuu valaisi kauniisti. Varoittamatta koira löi stopin ja alkoi murista, sen katse oli kiinnittynyt viereiseen peltoaukeaan jonka oli kävelty monesti. Koetin tihrustaa mitä koira oikein näki mutten kyennyt näkemään mitään. Kun käännyimme takaisin koira riemastui tästä niin, että oli vetää minut kumoon (labris) ja kuristaa itsensä. Päästin koiran vapaaksi ja se juoksi kotiin, suoraan sisään isän (joka oli ollut menossa ulos tupakalle) ohi ja keittiön pöydän alle vinkumaan.
Ja mikä oli siis yliluonnollista? Koira haistoi ilveksen, suden tms.?
Eiköhän se ollut eläimen epätavallinen käytös jos maalla kerran asuivat ja varmaan aikuinen koira oli monesti haistanut ilveksen tms.
Ei sillä ole väliä monestiko koira haistaa jotakin. Meillä koira ei suostunut joskus yöllä menemään kerrostalon takana olevaan metsään, jäi nurmikon reunalle murisemaan ja tuijottamaan metsäreunaan. Luulen että kyseessä oli metsässä usein käyvä kettu. Hajua oli varmasti läsnä muulloinkin, mutta jos haju oli niinä kertoina tuore ja vahva. Koirat useimmiten pelkäävät petoja, vaikka peto tässäkin tapauksessa olisi ollut koiraa pienempi. Eihän koira voi sen kokoa tietää.. Luultavasti tarinan koira oli haistanut pellolla jonkun pedon tuoreen hajun. Etenkin suden haju voi aiheuttaa voimakkaita pelkoreaktioita.
Meillä oli joskus 90 luvulla iso valkoinen villakoira. Eräänä kesäisenä päivänä asuessamme kerrostalossa tulin kotiin ja huomasin koiran istuvan lähellä olohuoneen oviaukkoa, olohuoneen lattialla selkä oviaukkoa kohden. Ei reagoinut mitenkään tulooni ja tuijotti aivan suoraan olohuoneen erääseen kulmaan, televisiosta ylöspäin. Katselin ja kummastelin itsekin mitähän mahtoi nähdä. Varmaankin 5 minuuttia vietti tuijotuskilpailua kulmaukseen kunnes yllättäen alkoi häntä koipien välissä vaihtaa maisemaa ja meni makuuhuoneeseen. Itse en nähnyt kulmauksessa mitään erikoista. Koiran katse oli koko tapahtuman ajan naulaantunut lähelle katonrajaa. Ajattelin että olisiko nähnyt oman peilikuvansa pimeästä televisiosta mutta se ei ollut mahdollista, katse kun oli naulaantunut niin selvästi televisiota ylemmäs. Tämä olikin ainoa kerta kuin tällaista kyseisen koiran elinaikana tapahtui.
Vuosi luultavasti 1995 tai 1996. Lapsuuskoti, maatalo peltojen keskellä, pahin teini-ikä päällä ja armoton vi""tus asumisesta midle of nowwhere. Oli perjantai ja halusin diskoon mutta isä ilmoitti että hän ei ala kuskailla, jos kävelet niin mene eikä varmaan odottanut että mie todellakin painelin ulos. Disko oli teini-elämäni kohokohta, olin odottanut sitä koko viikon ja laittautunut. Joten päätin että mie liftaan sitten! Kotipihasta johti mäki alas valaisettomalle hiekkatielle jonka toisessa päässä, noin 3km:n päässä suunilleen oli naapuritalo ja toisessa, noin 5km:n päässä valtatie. Olin kävellyt ehkä kilometrin kun näin tiellä hahmon ja ensin luulin että se on hirvi kunnes tajusin että siinähän seisoo ihminen, ihme asennossa ja liikkumatta. En ollut mikään säikky mutta hahmo oli outo seistessään siinä pää alhaalla riippuen ja kädet harallaan, blondi tukka silmillä musta rätti päällä kuin variksenpelätin ja mie luulinkin eka että se on variksenpelätin, että joku on tehnyt jekun kunnes tajusin että se "pelätin" nostaa päätään. Päätin kääntyä takaisin mutta pysähdyin kuitenkin sytyttämään tupakan ja tein sen virheen että vilkaisin taakse, se per""le tuli perässä kädet yhä siinä kristus ristillä asennossa. Äkkäsin auton valot ja helpottuneena juoksin melkein auton alle, iskähän se, isälle oli tullut huono omatunto. Ihmetteli kun syöksyin autoon kuin sotilas juoksuhautaan.
Isä ei hahmoa ollut huomannut, toisaalta oli pimeää ja miekin olin alkuun pitänyt sitä jonain elukkana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuo "liekkimeri hullu"
Minua loukkaa nuo kokemukset jossa vanhuuteen kuollut äiti tulee pullanleivonta hetkeen mukaan.
Minua loukkaa kristittyjen isääni halventavat kommentit, kuten "hän ajatteli jumalaa" kun ampui itsensä.
Minua loukkaa että minun uneni isästä kadotuksessa on jotenkin hullu.
Kaipaan isääni edelleen, mutta en ole häntä enää nähnyt.
Lopeta ..ketään ei kiinnosta
Vierailija kirjoitti:
Vuosi luultavasti 1995 tai 1996. Lapsuuskoti, maatalo peltojen keskellä, pahin teini-ikä päällä ja armoton vi""tus asumisesta midle of nowwhere. Oli perjantai ja halusin diskoon mutta isä ilmoitti että hän ei ala kuskailla, jos kävelet niin mene eikä varmaan odottanut että mie todellakin painelin ulos. Disko oli teini-elämäni kohokohta, olin odottanut sitä koko viikon ja laittautunut. Joten päätin että mie liftaan sitten! Kotipihasta johti mäki alas valaisettomalle hiekkatielle jonka toisessa päässä, noin 3km:n päässä suunilleen oli naapuritalo ja toisessa, noin 5km:n päässä valtatie. Olin kävellyt ehkä kilometrin kun näin tiellä hahmon ja ensin luulin että se on hirvi kunnes tajusin että siinähän seisoo ihminen, ihme asennossa ja liikkumatta. En ollut mikään säikky mutta hahmo oli outo seistessään siinä pää alhaalla riippuen ja kädet harallaan, blondi tukka silmillä musta rätti päällä kuin variksenpelätin ja mie luulinkin eka että se on variksenpelätin, että joku on tehnyt jekun kunnes tajusin että se "pelätin" nostaa päätään. Päätin kääntyä takaisin mutta pysähdyin kuitenkin sytyttämään tupakan ja tein sen virheen että vilkaisin taakse, se per""le tuli perässä kädet yhä siinä kristus ristillä asennossa. Äkkäsin auton valot ja helpottuneena juoksin melkein auton alle, iskähän se, isälle oli tullut huono omatunto. Ihmetteli kun syöksyin autoon kuin sotilas juoksuhautaan.
Isä ei hahmoa ollut huomannut, toisaalta oli pimeää ja miekin olin alkuun pitänyt sitä jonain elukkana.
Hyyyiiiiiii!!!! Ihan puistatti kun tätä luin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eri paikoissa tapahtuneita juttuja ovat ovien äkilliset kiinni paukahtamiset ja kiinni olleiden ovien avautumiset itsestään ilman, että ketään muuta on ollut itseäni lähelläkään.
Ihan tarpeeksi yliluonnollista kyllä itselleni, vaikkei mitään muita tarinoita ole kerrottavanakaan.
2018 näin jatkuvaa painajaista, että tulee tappava tauti, joka muuttaa maailmaa. Sen jälkeen tahti vain kiihtyy ja alkaa kolmas maailmansota.
2020.. Herään ja tsekkaan uutiset.. Voi vithu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
2018 näin jatkuvaa painajaista, että tulee tappava tauti, joka muuttaa maailmaa. Sen jälkeen tahti vain kiihtyy ja alkaa kolmas maailmansota.
2020.. Herään ja tsekkaan uutiset.. Voi vithu..
Näin todella tapahtunut ja tulee vielä pahemmaksi käymään, 3 maailman sotaa myöten. Jeesus tulee hakemaan omansa pois, eli me loput kuollaan 3 maailmansodassa
Vierailija kirjoitti:
Vuosi luultavasti 1995 tai 1996. Lapsuuskoti, maatalo peltojen keskellä, pahin teini-ikä päällä ja armoton vi""tus asumisesta midle of nowwhere. Oli perjantai ja halusin diskoon mutta isä ilmoitti että hän ei ala kuskailla, jos kävelet niin mene eikä varmaan odottanut että mie todellakin painelin ulos. Disko oli teini-elämäni kohokohta, olin odottanut sitä koko viikon ja laittautunut. Joten päätin että mie liftaan sitten! Kotipihasta johti mäki alas valaisettomalle hiekkatielle jonka toisessa päässä, noin 3km:n päässä suunilleen oli naapuritalo ja toisessa, noin 5km:n päässä valtatie. Olin kävellyt ehkä kilometrin kun näin tiellä hahmon ja ensin luulin että se on hirvi kunnes tajusin että siinähän seisoo ihminen, ihme asennossa ja liikkumatta. En ollut mikään säikky mutta hahmo oli outo seistessään siinä pää alhaalla riippuen ja kädet harallaan, blondi tukka silmillä musta rätti päällä kuin variksenpelätin ja mie luulinkin eka että se on variksenpelätin, että joku on tehnyt jekun kunnes tajusin että se "pelätin" nostaa päätään. Päätin kääntyä takaisin mutta pysähdyin kuitenkin sytyttämään tupakan ja tein sen virheen että vilkaisin taakse, se per""le tuli perässä kädet yhä siinä kristus ristillä asennossa. Äkkäsin auton valot ja helpottuneena juoksin melkein auton alle, iskähän se, isälle oli tullut huono omatunto. Ihmetteli kun syöksyin autoon kuin sotilas juoksuhautaan.
Isä ei hahmoa ollut huomannut, toisaalta oli pimeää ja miekin olin alkuun pitänyt sitä jonain elukkana.
Jos se oli joku raukka joka oli ollut kiinni liiterin seinässä 40 vuotta ja päässyt lopulta pakoon? Sitähän kävi entisaikaan, epämuodostunut vauva piilotettiin johonkin päin taloa ja kaikille väitettiin vastasyntyneen muka menehtyneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuosi luultavasti 1995 tai 1996. Lapsuuskoti, maatalo peltojen keskellä, pahin teini-ikä päällä ja armoton vi""tus asumisesta midle of nowwhere. Oli perjantai ja halusin diskoon mutta isä ilmoitti että hän ei ala kuskailla, jos kävelet niin mene eikä varmaan odottanut että mie todellakin painelin ulos. Disko oli teini-elämäni kohokohta, olin odottanut sitä koko viikon ja laittautunut. Joten päätin että mie liftaan sitten! Kotipihasta johti mäki alas valaisettomalle hiekkatielle jonka toisessa päässä, noin 3km:n päässä suunilleen oli naapuritalo ja toisessa, noin 5km:n päässä valtatie. Olin kävellyt ehkä kilometrin kun näin tiellä hahmon ja ensin luulin että se on hirvi kunnes tajusin että siinähän seisoo ihminen, ihme asennossa ja liikkumatta. En ollut mikään säikky mutta hahmo oli outo seistessään siinä pää alhaalla riippuen ja kädet harallaan, blondi tukka silmillä musta rätti päällä kuin variksenpelätin ja mie luulinkin eka että se on variksenpelätin, että joku on tehnyt jekun kunnes tajusin että se "pelätin" nostaa päätään. Päätin kääntyä takaisin mutta pysähdyin kuitenkin sytyttämään tupakan ja tein sen virheen että vilkaisin taakse, se per""le tuli perässä kädet yhä siinä kristus ristillä asennossa. Äkkäsin auton valot ja helpottuneena juoksin melkein auton alle, iskähän se, isälle oli tullut huono omatunto. Ihmetteli kun syöksyin autoon kuin sotilas juoksuhautaan.
Isä ei hahmoa ollut huomannut, toisaalta oli pimeää ja miekin olin alkuun pitänyt sitä jonain elukkana.
Jos se oli joku raukka joka oli ollut kiinni liiterin seinässä 40 vuotta ja päässyt lopulta pakoon? Sitähän kävi entisaikaan, epämuodostunut vauva piilotettiin johonkin päin taloa ja kaikille väitettiin vastasyntyneen muka menehtyneen.
Siinä tapauksessa tämä vauva olisi vähintään 60-vuotias , sitä nuoremmat ovat maaseuduillakin syntyneet sairaaloissa ja on ollut raskausaikaisia neuvolakäyntejä ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuosi luultavasti 1995 tai 1996. Lapsuuskoti, maatalo peltojen keskellä, pahin teini-ikä päällä ja armoton vi""tus asumisesta midle of nowwhere. Oli perjantai ja halusin diskoon mutta isä ilmoitti että hän ei ala kuskailla, jos kävelet niin mene eikä varmaan odottanut että mie todellakin painelin ulos. Disko oli teini-elämäni kohokohta, olin odottanut sitä koko viikon ja laittautunut. Joten päätin että mie liftaan sitten! Kotipihasta johti mäki alas valaisettomalle hiekkatielle jonka toisessa päässä, noin 3km:n päässä suunilleen oli naapuritalo ja toisessa, noin 5km:n päässä valtatie. Olin kävellyt ehkä kilometrin kun näin tiellä hahmon ja ensin luulin että se on hirvi kunnes tajusin että siinähän seisoo ihminen, ihme asennossa ja liikkumatta. En ollut mikään säikky mutta hahmo oli outo seistessään siinä pää alhaalla riippuen ja kädet harallaan, blondi tukka silmillä musta rätti päällä kuin variksenpelätin ja mie luulinkin eka että se on variksenpelätin, että joku on tehnyt jekun kunnes tajusin että se "pelätin" nostaa päätään. Päätin kääntyä takaisin mutta pysähdyin kuitenkin sytyttämään tupakan ja tein sen virheen että vilkaisin taakse, se per""le tuli perässä kädet yhä siinä kristus ristillä asennossa. Äkkäsin auton valot ja helpottuneena juoksin melkein auton alle, iskähän se, isälle oli tullut huono omatunto. Ihmetteli kun syöksyin autoon kuin sotilas juoksuhautaan.
Isä ei hahmoa ollut huomannut, toisaalta oli pimeää ja miekin olin alkuun pitänyt sitä jonain elukkana.
Jos se oli joku raukka joka oli ollut kiinni liiterin seinässä 40 vuotta ja päässyt lopulta pakoon? Sitähän kävi entisaikaan, epämuodostunut vauva piilotettiin johonkin päin taloa ja kaikille väitettiin vastasyntyneen muka menehtyneen.
Siinä tapauksessa tämä vauva olisi vähintään 60-vuotias , sitä nuoremmat ovat maaseuduillakin syntyneet sairaaloissa ja on ollut raskausaikaisia neuvolakäyntejä ym.
Olisi ainakin 65 jos oli silloin jo yli nelikymppinen.
Kirjoittakaa lisää - tämä on niin paras ketju!!!!! Mä luin ja en uskaltanut mennä yöllä vessaan.
Huhhuh. Olen herkkis. Kuitenkaan en voi olla lukematta. Itse olen "suattapi olla tai suattapi olla olematta" -ihminen, jonka puntti kuitenkin tutisee näitä yöaikaan pohdiskellessa.
Eilen kun lopetin lukemisen yömyöhällä:
a) Telkkari meni päälle
b) Joku koputti oveen kolme kertaa, ja oli sen verran selkeä koputus että menin avaamaan oven tarkistaakseni oliko kaveri siellä (oli puhetta aiemmin että tarvitsee ehkä yösijaa)
Järki sanoo että em johtuu jostain sähköjutusta sekä väsyneen mielen aiheuttamasta aistiärsykkeen väärin tulkinnasta. Ja vaikka koputukset olisivat olleet oikeita: tämä on lähiö. Ja vaikka koputukset olisivat olleet sekä oikeita että _yliluonnollisia_, on suurempi todennäköisyys että ne ovat itseaiheutettuja kuin että paha henki kiusaa. Kuitenkin pahin henkilökohtainen kiusaajahenki on oma mieleni. Kuulun siihen koulukuntaan, jonka täyttää puhdas energia jonka koen rakkaudeksi, jos mikään.
Jatkanpa nyt eilistä lukemista. <3 Kiitos teille jotka olette jakaneet kokemuksianne.
Ei välttämättä yliluonnollista, mutta jätti "mitäs jos kuitenkin" olon, eläimen oudosta käytöksestä tässäkin siis kyse. Tapahtumapaikka oli vanha kotimme ja mukana nyt jo edesmennyt koiramme. Mies oli töissä, odotin ensimmäistä lastamme ja lueskelin laiskanlinnassa kun koira alkoi murista ihan hulluna. Nousin katsomaan ja totesin että eläin murisee VESSAAN . Sitä tyhjälle vessalle irvistelyä ja uhottelua jatkui melkein tunnin.