Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Saun kelan työttömyyspäiväraha päätöksen saman päivän aikana kun laitoin hakemuksen sisään kelan järjestelmään.

Asuin asunnossa, jossa tapahtui välillä kummia. Kaikki on kuitenkin selitettävissä omalla huolimattomuudella, mutta silti outoa. Olin muuttanut silloisen poikaystäväni kanssa ensimmäiseen yhteiseen asuntoon. Poikaystävä meni armeijaan ja asuin käytännössä yksin viikot.

Yhtenä iltana katselin olohuoneessa telkkaria. Olohuoneen sohvan takana oli avokeittiö. Yhtäkkiä havahduin siihen, että takaa kuuluu voimakasta suhinaa. Käännyin katsomaan ja keittiön hana oli täysin auki ja suihkutti kovalla paineella vettä altaaseen. Olin kyllä käynyt keittiössä muutama minuutti sitten, mutta olisinko jättänyt hanan muuten vaan auki ja huomannut sen vasta minuuttien päästä? Mahdollisesti.

Toinen outo juttu tapahtui, kun olin illalla mennyt elokuviin ystävien kanssa katsomaan jotain uutta kauhuelokuvaa. Kotiin palattuani näin jo ulkona, että asunnossa oli valot päällä. Menin sisälle ja tosiaan joka ikinen asunnon valo oli päällä. Tiesin, että kukaan ei ollut käynyt asunnossa, sillä poikaystävä oli edelleen armeijassa ja muilla ei ollut avaimia. Säikähdin, että asunnossa on mahdollisesti joku (ehkä kauhuelokuvakin vaikutti tähän). Hain keittiöstä ison veitsen ja kiersin asunnon sen kanssa samalla sammutellen enimmät valot. Yleensä sammutan valot, kun lähden kotoa, enkä muutenkaan koskaan pidä kaikkia valoja päältä. Elokuviin lähtiessänikin oli vielä melko valoisa syksyinen alkuilta.

Tämä menee ehkä väsymyksen sun muun piikkiin. Poikaystäväni oli tullut kotiin. Oli jo ilta ja olin itse menossa nukkumaan. Huoneen nurkassa, sängyn jalkopäässä oli tietokonepöytä ja poikaystäväni istui siinä pelaamassa pokeria tms. Makasin sängyssä selälläni, silmät kiinni ja tunsin kuinka poikaystäväni silittää peiton alla olevia jalkojani ja painavan tunteen kuin hän makaisi/nojaisi osittain jalkoihini. Avasin silmät ja näin, että hän oli edelleen keskittynyt tietokoneeseensa eikä ollut koskenutkaan minuun. Kuka minua sitten silitti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelasin lapsena spiritismiä kaverin kanssa ja kun sanoimme että " näytä merkki että olet täällä" (hengelle) niin ikkunasta kuului kova koputus. Arvaa pelästyttiinkö!

En välttämättä leikkis ton spiritismin kans, sen verra kuullu juttuu ja eräät tullu täys hulluiks kun kyselly ihan vääriä asioita. Tiedän myös erään tapauksen joka kyseli tulevaisuudestaan 80 luvulla ja kaikki toteutui. En itse uskaltaisi.

Olen itsekin nuorena pelannut ja pelottaa jälkeenpäin muistella. Kaikki mitä kysyttiin, niihin vastattiin oikein. Ainoa neuvo mitä saatiin oli, että kuolemasta ei saa kysyä, eikä kysyttykään. Olen kuullut 2 tarinaa, jossa tutun tuttu olisi kuollut pian spiritismin pelaamisen jälkeen, molemmat teini-ikäisinä. Toinen 60-luvulla ja toinen 90-luvulla.

Spiritismiin kuoleminen on urbaanilegenda.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostuimme aikoinaan mieheni kanssa tontista, jolla sijaitsi purkukuntoinen talo. Sekä talo, että tontti lähtivät pilkkahintaan ja vaikka vakaa aikomuksemme oli jyrätä talo maantasalle kävimme myös sisällä. Yläkerran makuuhuoneessa oli seinillä vanhoja lasten piirroksia ja nurkassa kehto, komerossa vanhoja matkalaukkuja. Kellari oli sokkeloinen  ja mukavan viileä kiitos tiiliseinien, olin juuri vitsailemassa miehelle että jäädään tänne loppupäiväksi kun samassa näin  ihmisen muotoisen varjon menevän yhteen huoneeseen. Kysyin mieheltä näkikö saman, ei ollut nähnyt.  Ostimme talon ja se purettiin uuden tieltä, pihalle jäivät vanha kaivo ja  liiteri. Unelmakodissamme on alusta asti ollut jotenkin outo tunnelma ja mietin välillä että olisi  hitto vie pitänyt jättää rakentamatta! Kuulostaa ö-luokan kauhufilmiltä, mutta tuntuu että taloon siirtyi "jotain". Olen kuullut yläkerrasta lasten ääniä ,  vaikka omani eivät ole olleet paikalla sekä naisen huutavan jotain. Keinu pihalla on heilunut vaikkei tuule. Katolta kuuluu juoksuaskelia.   Mies näki pitkään muuton jälkeen unta ,jossa kävelee talossamme ja katsoessa peiliin näkee luurangon. Minulla on usein suihkussa olo että joku tuijottaa, enkä uskalla sulkea silmiäni.

 Mies vähättelee näitä tapahtumia eikä edes suostu kuuntelemaan mitään kummitusjuttuja vaikka on ollut itse paikalla kun noita tapahtuu. Myös lapset, nyt ala-astetta käyvät kaksoset ja taaperoikäinen pikkuveikka ovat kokeneet juttuja, joille vaikea keksiä järkiselitystä. Niskakarvat nousee yhä pystyyn, kun muistelen miten poika kerran huusi pinnasängyssä kuin kauhuissaan tuijottaen olkapääni yli ja kun käännyin  katsomaan, ovi meni kiinni kuin joku olisi poistunut huoneesta.  Ja tytöt ovat puhuneet pienempinä lentävästä mummosta.

Hui :O   Tämä on tosiaan ihan kuin jostain kauhuleffasta!! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmapiirit pysyvät pitkään, kannattaa kuulostella yleistä fiilistä ennen muuttopäätöstä.

Lapsuudenkodissani on huone, jossa kukaan ei oikein mielellään nuku ainakaan yksin. Talossa ei ole koskaan tapahtunut mitään kauheaa eikä perheessäni ole mitään kammottavia salaisuuksia, olimme ja olemme edelleen onnellinen, tasapainoinen perhe - vanhemmat ovat toki kuolleet jo jokin aika sitten, mutta sisarusten välit ovat hyvät ja lämpimät. Joten mistään sellaisesta ei ole kyse. Talossa on muuten ihan hyvä henki ja tunnelma ja olla.

Tuo yksi huone on kuitenkin jotenkin outo. Se oli yhdessä vaiheessa minun huoneeni, ja nukuin silloin hyvin levottomasti, halusin pitää pienen yövalon päällä, vaikka varsinaisesti en pelkää pimeää. Silloin en osannut yhdistää oloani tuohon huoneeseen - teininä sitä nyt oli kaiken maailman kotkotuksia ja levottomuutta, mutta myöhemmin tajusin, että se olo oli vain tuossa huoneessa. Kukaan ei tosiaan nykyäänkään halua yöpyä siinä yksin, ja kaikki valittavat, että nukkuvat siellä levottomasti. Asia on otettu puheeksi ilman, että siitä olisi mainittu tai kysytty. Siellä ei kummittele, ei kuulu ääniä eikä muuta. Se tunnelma vaan... todella raskas ja surumielinen. Ahdistava. Kukaan ei mitenkään kykene selittämään, mistä se johtuu, mistä se on tullut ja miksi se ei poistu. Se vain on.

Nyt kun luin tämän, sama fiilis oli yhdessä mummolani huoneessa. Tai erona lainattuun viestiin on se, että koko talossa oli hieman jännä fiilis, mutta erityisesti yhdessä huoneessa. Se oli oikeastaan ihana ja nätti huone tavaroineen mutta koskaan en lapsena ja nuorena halunnut siellä viettää aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostuimme aikoinaan mieheni kanssa tontista, jolla sijaitsi purkukuntoinen talo. Sekä talo, että tontti lähtivät pilkkahintaan ja vaikka vakaa aikomuksemme oli jyrätä talo maantasalle kävimme myös sisällä. Yläkerran makuuhuoneessa oli seinillä vanhoja lasten piirroksia ja nurkassa kehto, komerossa vanhoja matkalaukkuja. Kellari oli sokkeloinen  ja mukavan viileä kiitos tiiliseinien, olin juuri vitsailemassa miehelle että jäädään tänne loppupäiväksi kun samassa näin  ihmisen muotoisen varjon menevän yhteen huoneeseen. Kysyin mieheltä näkikö saman, ei ollut nähnyt.  Ostimme talon ja se purettiin uuden tieltä, pihalle jäivät vanha kaivo ja  liiteri. Unelmakodissamme on alusta asti ollut jotenkin outo tunnelma ja mietin välillä että olisi  hitto vie pitänyt jättää rakentamatta! Kuulostaa ö-luokan kauhufilmiltä, mutta tuntuu että taloon siirtyi "jotain". Olen kuullut yläkerrasta lasten ääniä ,  vaikka omani eivät ole olleet paikalla sekä naisen huutavan jotain. Keinu pihalla on heilunut vaikkei tuule. Katolta kuuluu juoksuaskelia.   Mies näki pitkään muuton jälkeen unta ,jossa kävelee talossamme ja katsoessa peiliin näkee luurangon. Minulla on usein suihkussa olo että joku tuijottaa, enkä uskalla sulkea silmiäni.

 Mies vähättelee näitä tapahtumia eikä edes suostu kuuntelemaan mitään kummitusjuttuja vaikka on ollut itse paikalla kun noita tapahtuu. Myös lapset, nyt ala-astetta käyvät kaksoset ja taaperoikäinen pikkuveikka ovat kokeneet juttuja, joille vaikea keksiä järkiselitystä. Niskakarvat nousee yhä pystyyn, kun muistelen miten poika kerran huusi pinnasängyssä kuin kauhuissaan tuijottaen olkapääni yli ja kun käännyin  katsomaan, ovi meni kiinni kuin joku olisi poistunut huoneesta.  Ja tytöt ovat puhuneet pienempinä lentävästä mummosta.

Hui :O   Tämä on tosiaan ihan kuin jostain kauhuleffasta!! 

Löisin melkein vetoa, että niin se onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostuimme aikoinaan mieheni kanssa tontista, jolla sijaitsi purkukuntoinen talo. Sekä talo, että tontti lähtivät pilkkahintaan ja vaikka vakaa aikomuksemme oli jyrätä talo maantasalle kävimme myös sisällä. Yläkerran makuuhuoneessa oli seinillä vanhoja lasten piirroksia ja nurkassa kehto, komerossa vanhoja matkalaukkuja. Kellari oli sokkeloinen  ja mukavan viileä kiitos tiiliseinien, olin juuri vitsailemassa miehelle että jäädään tänne loppupäiväksi kun samassa näin  ihmisen muotoisen varjon menevän yhteen huoneeseen. Kysyin mieheltä näkikö saman, ei ollut nähnyt.  Ostimme talon ja se purettiin uuden tieltä, pihalle jäivät vanha kaivo ja  liiteri. Unelmakodissamme on alusta asti ollut jotenkin outo tunnelma ja mietin välillä että olisi  hitto vie pitänyt jättää rakentamatta! Kuulostaa ö-luokan kauhufilmiltä, mutta tuntuu että taloon siirtyi "jotain". Olen kuullut yläkerrasta lasten ääniä ,  vaikka omani eivät ole olleet paikalla sekä naisen huutavan jotain. Keinu pihalla on heilunut vaikkei tuule. Katolta kuuluu juoksuaskelia.   Mies näki pitkään muuton jälkeen unta ,jossa kävelee talossamme ja katsoessa peiliin näkee luurangon. Minulla on usein suihkussa olo että joku tuijottaa, enkä uskalla sulkea silmiäni.

 Mies vähättelee näitä tapahtumia eikä edes suostu kuuntelemaan mitään kummitusjuttuja vaikka on ollut itse paikalla kun noita tapahtuu. Myös lapset, nyt ala-astetta käyvät kaksoset ja taaperoikäinen pikkuveikka ovat kokeneet juttuja, joille vaikea keksiä järkiselitystä. Niskakarvat nousee yhä pystyyn, kun muistelen miten poika kerran huusi pinnasängyssä kuin kauhuissaan tuijottaen olkapääni yli ja kun käännyin  katsomaan, ovi meni kiinni kuin joku olisi poistunut huoneesta.  Ja tytöt ovat puhuneet pienempinä lentävästä mummosta.

Hui :O   Tämä on tosiaan ihan kuin jostain kauhuleffasta!! 

Löisin melkein vetoa, että niin se onkin.

Ilmassa leijuva, eli lentävä mummo esiintyi ainakin Blair Witch Projectin tarinassa!  Hui olkoon jos sellaiseen oikeassa elämässä törmäisi :O  Ja tuo peilistä kurkkiva luuranko!  Pahin pelko on just tuo että peiliin ilmestyisi jotain ylimääräistä  :OO

Sukuni vanhalla mökillä makoilin joskus myöhään illalla/yöllä kissani kanssa yhdessä pikkuhuoneessa. Makasin siis sängyllä kai vain kissaani tuijotellen ja kissa oli jo unessa. Huone oli valaistu vain kynttilöillä. Yhtäkkiä kissani alkoi sätkähdellä unissaan ihmeellisesti ja sen silmät aukenivat vähän, niin että näkyi vain valkoista. Samalla yksi kynttilöistä alkoi välkkyä nopeasti ja kohta sammui, huoneessa oli yhtäkkiä aivan kauhea tunnelma, osa kynttilöistä oli vielä päällä ja alkoiko niistä seuraavakin räpsyä. Säikähdin niin paljon että herätin kissani ja juoksin äkkiä pois aikuisten luokse.

Tuosta mökistä oli aikuisilla myös monta kummitustarinaa.

Nainen on tehnyt aloitteen kaksi kertaa kadulla elämäni aikana eivätkä edes olleet maksullisia

Asuin vanhassa omakotitalossa vuokralla. Ovi oli pihan puolella poissa katseilta. 

Eräs talvi-ilta  oveen koputettiin. Ovessa oli ikkuna ja ikkunassa ohut verho.

Oven edessä on puiset portaat. En odottanut vieraita, joten ihmettelin kuka siellä mahtaa olla. 

Menin avaamaan, mutta ei näkynyt ketään. Räntää satoi, ja oven eteen lumeen oli painautunut jalan jäljet, paljasjalkaiset.  Jälkien suunta oli niin, että oli katsonut sisään ikkunasta, pyörähtänyt ympäri ja hävinnyt.

HAH, ajattelin. Joku pelaa kustannuksellani, ompas hauskaa, ja vielä paljain jaloin talvipakkasella!

Menin katsomaan rappusille, mutta en löytänyt lisää jalanjälkiä. Katsoin kaiteen yli, pihapolulta, eikä sieltä löytynyt yhtään mitään.  Jos joku olisi kiivennyt korkeiden portaiden kaiteiden yli tehdäkseen jäynää, olisi se ollut varsin aikaa vievää (kestänyt enemmän kuin 5 sekunttia kun avasin oven), ja olisi jättänyt jälkiä. Oven eteen hyppääminen rappus askelmien yli olisi myös ollut mahdotonta, sen verran pitkät portaat. 

Olin hämilläni ja ajattelin jo hetken, olenko pitkän työrupeaman jälkeen matkalla burnouttia kohti.

Otin kuvat jäljistä ja lähetin ystävälleni ja isälleni. Mieli ei keksinyt tapahtuneelle mitään käytännön selitystä, joten ajattelin hassusti, ehkä he näkisivät kuvassa jotain ihan muuta, ja pystyisivät selittämään sen minulle. Mutta ei , selkeät rappusille painautuneet paljasjalkajäljet.  

Ei jäänyt vaivaamaan, ihmettelin vain. Tuskin henkiolennoillakaan on ihmisen painoa , joka tekisi jäljet, ja vaikka olisikin, mitä tuon tilanteen olisi pitänyt minulle kertoa.

Kaverini väitti ostaneensa miehensä kanssa kummitustalon, minä taas ajattelin ettei vain ole tottunut vanhan rintamamiestalon ääniin. Kunnes kerran olin kahvilla ja portaista kuului perkeleellinen ryminä, sellainen jonka voisi kuvitella tulevan kun kannat jotain lipastoa portaita ylös, ote lipeää ja lipasto rymistelee takaisin alas.

Mul on monii, mut jos laittaisin kaikki nii ei kukaa sirä loppujen lopuks jaksas lukee, ja vaikuttas iha joltoi romaanilta.

Tää sattu pari pvä sitte, tää viimeisin kokemus. Tähän alkuun, et asun kerrostalos enkä tiiä onko tääl entisel asukkaal tai enne tän talon rakentamista sattunut jotain. Tää ei oo kovin uusi talo, mutta ei kovinkaan vanha. Oon asunu täs perheen kans pian n. 4-5v.

Mutta kokemukseen siis. Eli katoin youtubesta kuulokkeilla videota smaalla, kun omassa huoneessa söin sängyssäni aamupalaa. Olin nukiunut yöni hyvin, ja olin virkeä. Samassa luukin, kun joku olisi koputtanut ikkunaan. Jöhmetyin paikalleni, ja otin kuulokkeet pois. Ja kuuntelin hetken aikaa kuuluosko enää mitään. Ei kuulunut mitään sen enempää, joten laitoin kuulokkeet takas päähän ja jatkoin videon kuuntelua. Sitten kun olin syönyt aamupalan, ja katsonut videon loppuun otin mukavemman asennon, ja selasin instaa. Sitten tunsin kun joku olisi yrittänyt kädellä ottaa kyljestäni kii, tms. Meinasin ruveta kiljumaan, ja töllötin sitä kohtaa hetken aikaa. Ei näkynyt mitään, jatkoin instan selaamista. Vein tavarat, ja siinä se siltä osalta aas..

Kuvaus ajatusketjusta jossa henkilö ajattelee yliluonnolliselta vaikuttavan tapahtuman johtuvan pilailusta. Terveelle ihmiselle rationaalisempaa kuin alkaa kuvitella henkiolentoja ympärilleen. 

Vierailija kirjoitti:

outova kirjoitti:

Asuin vanhassa omakotitalossa vuokralla. Ovi oli pihan puolella poissa katseilta. 

Eräs talvi-ilta  oveen koputettiin. Ovessa oli ikkuna ja ikkunassa ohut verho.

Oven edessä on puiset portaat. En odottanut vieraita, joten ihmettelin kuka siellä mahtaa olla. 

Menin avaamaan, mutta ei näkynyt ketään. Räntää satoi, ja oven eteen lumeen oli painautunut jalan jäljet, paljasjalkaiset.  Jälkien suunta oli niin, että oli katsonut sisään ikkunasta, pyörähtänyt ympäri ja hävinnyt.

HAH, ajattelin. Joku pelaa kustannuksellani, ompas hauskaa, ja vielä paljain jaloin talvipakkasella!

Menin katsomaan rappusille, mutta en löytänyt lisää jalanjälkiä. Katsoin kaiteen yli, pihapolulta, eikä sieltä löytynyt yhtään mitään.  Jos joku olisi kiivennyt korkeiden portaiden kaiteiden yli tehdäkseen jäynää, olisi se ollut varsin aikaa vievää (kestänyt enemmän kuin 5 sekunttia kun avasin oven), ja olisi jättänyt jälkiä. Oven eteen hyppääminen rappus askelmien yli olisi myös ollut mahdotonta, sen verran pitkät portaat. 

Olin hämilläni ja ajattelin jo hetken, olenko pitkän työrupeaman jälkeen matkalla burnouttia kohti.

Otin kuvat jäljistä ja lähetin ystävälleni ja isälleni. Mieli ei keksinyt tapahtuneelle mitään käytännön selitystä, joten ajattelin hassusti, ehkä he näkisivät kuvassa jotain ihan muuta, ja pystyisivät selittämään sen minulle. Mutta ei , selkeät rappusille painautuneet paljasjalkajäljet.  

Ei jäänyt vaivaamaan, ihmettelin vain. Tuskin henkiolennoillakaan on ihmisen painoa , joka tekisi jäljet, ja vaikka olisikin, mitä tuon tilanteen olisi pitänyt minulle kertoa.

Outoa tässä oli vain se että ajattelit HAH, joku pelaa kustannuksellani.

Kuka ajattelee noilla sanoilla?

Oon ihan pureskeltu vaikka kaikissa ikkunoissa on hyttysverkot eikä ludetarkastuksessa löytynyt mitään.

Täällä kaupungissa en ole nähnyt kuin 2 hyttystä kolmen vuoden aikana, enkä ole rymynnyt puskissa enkä lähibaarissa.

Vampiiri?

(Oikeasti varmaan polttiainen tai mäkärä, jotka pääsee läpi verkosta)

Vierailija kirjoitti:

Mul on monii, mut jos laittaisin kaikki nii ei kukaa sirä loppujen lopuks jaksas lukee, ja vaikuttas iha joltoi romaanilta.

Tää sattu pari pvä sitte, tää viimeisin kokemus. Tähän alkuun, et asun kerrostalos enkä tiiä onko tääl entisel asukkaal tai enne tän talon rakentamista sattunut jotain. Tää ei oo kovin uusi talo, mutta ei kovinkaan vanha. Oon asunu täs perheen kans pian n. 4-5v.

Mutta kokemukseen siis. Eli katoin youtubesta kuulokkeilla videota smaalla, kun omassa huoneessa söin sängyssäni aamupalaa. Olin nukiunut yöni hyvin, ja olin virkeä. Samassa luukin, kun joku olisi koputtanut ikkunaan. Jöhmetyin paikalleni, ja otin kuulokkeet pois. Ja kuuntelin hetken aikaa kuuluosko enää mitään. Ei kuulunut mitään sen enempää, joten laitoin kuulokkeet takas päähän ja jatkoin videon kuuntelua. Sitten kun olin syönyt aamupalan, ja katsonut videon loppuun otin mukavemman asennon, ja selasin instaa. Sitten tunsin kun joku olisi yrittänyt kädellä ottaa kyljestäni kii, tms. Meinasin ruveta kiljumaan, ja töllötin sitä kohtaa hetken aikaa. Ei näkynyt mitään, jatkoin instan selaamista. Vein tavarat, ja siinä se siltä osalta aas..

Ole huoleti, kukaan ei luule tekstiäsi kaunokirjallisuudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostuimme aikoinaan mieheni kanssa tontista, jolla sijaitsi purkukuntoinen talo. Sekä talo, että tontti lähtivät pilkkahintaan ja vaikka vakaa aikomuksemme oli jyrätä talo maantasalle kävimme myös sisällä. Yläkerran makuuhuoneessa oli seinillä vanhoja lasten piirroksia ja nurkassa kehto, komerossa vanhoja matkalaukkuja. Kellari oli sokkeloinen  ja mukavan viileä kiitos tiiliseinien, olin juuri vitsailemassa miehelle että jäädään tänne loppupäiväksi kun samassa näin  ihmisen muotoisen varjon menevän yhteen huoneeseen. Kysyin mieheltä näkikö saman, ei ollut nähnyt.  Ostimme talon ja se purettiin uuden tieltä, pihalle jäivät vanha kaivo ja  liiteri. Unelmakodissamme on alusta asti ollut jotenkin outo tunnelma ja mietin välillä että olisi  hitto vie pitänyt jättää rakentamatta! Kuulostaa ö-luokan kauhufilmiltä, mutta tuntuu että taloon siirtyi "jotain". Olen kuullut yläkerrasta lasten ääniä ,  vaikka omani eivät ole olleet paikalla sekä naisen huutavan jotain. Keinu pihalla on heilunut vaikkei tuule. Katolta kuuluu juoksuaskelia.   Mies näki pitkään muuton jälkeen unta ,jossa kävelee talossamme ja katsoessa peiliin näkee luurangon. Minulla on usein suihkussa olo että joku tuijottaa, enkä uskalla sulkea silmiäni.

 Mies vähättelee näitä tapahtumia eikä edes suostu kuuntelemaan mitään kummitusjuttuja vaikka on ollut itse paikalla kun noita tapahtuu. Myös lapset, nyt ala-astetta käyvät kaksoset ja taaperoikäinen pikkuveikka ovat kokeneet juttuja, joille vaikea keksiä järkiselitystä. Niskakarvat nousee yhä pystyyn, kun muistelen miten poika kerran huusi pinnasängyssä kuin kauhuissaan tuijottaen olkapääni yli ja kun käännyin  katsomaan, ovi meni kiinni kuin joku olisi poistunut huoneesta.  Ja tytöt ovat puhuneet pienempinä lentävästä mummosta.

Hyi tämä oli kammottava tarina :( Ei varmaankaan tee mieli jäädä yksin kotiin?

Olen joskus miettinyt, että voiko tosiaan vanhasta siirtyä "jotain" uuteen. Meillä myös uusi talo, jossa on hiukan kummallinen energia. Talo on alueella, jossa on aikanaan asuttu, sittemmin se kaavoitettiin uudelleen. Alue on mitä kaunein - meren rantaa, kalliota, metsää, jne. Esikoinen syntyi niihin aikoihin kun muutimme taloon. Minulle on jäänyt mieleen sellainen tilanne, kun oltiin alakerrassa ja touhusin kotitöitä khh:ssa esikoisen leikkiessa aulassa. Yhtäkkiä hän tuli peloissaan ja itku kurkussa luokseni (ei osannut tuolloin vielä puhua) ja halusi syliin. Mikä hänet säikäytti, olimme kahden? Ei ollut loukannut, vaan nimenomaan näytti hurjan säikähtäneeltä. Kuopus näytti pimeälle terassille ja sanoi, että siellä oli "hattivatteja". Kerran näin itse hämärässä hahmon eteiskäytävässä ja aluksi luulinkin, että kyseessä oli kuopus. No, ei siellä ketään ollut, kaikki nukkuivat sängyissään.

Lasten lelut rymisevät välillä yöllä lattialle, paristolelut menevät itsestään päälle, kylpytiloissa on erityisen epämiellyttävä tunnelma - mulla myös tuo sama mistä mainitsit, että ei tee mieli sulkea silmiä suihkussa :( Se on inhottavaa! Omassa kodissa pitää pelätä. En tykkää jäädä yksin kotiin, ennen rakastin yksin oloa. Nyt jos perhe lähtee vaikkapa mummolareissulle, niin tuntuu tosi ikävältä.

Mitä voi tehdä? Muuttaa? Kutsua jonkun henkien karkoittajan paikalle? :D

Jutella lääkärille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Senior kirjoitti:

Muutaman kerran minulle on käynyt niin, että olen joutunut tilaan ja tilanteisiin jolloin olen pystynyt lukemaan/kuulemaan/tuntemaan puhekumppanini ajatukset.

Siis niin, että kun kanssakumppani puhuu niin olen ollut hyvin tietoinen että puhuuko hän totta.

Joskus puhekumppani on valehdellut ihan selkeästi. Tällöin on syntynyt outoja tilanteita: puhuja on erittäin selvästi tajunnut, että tiedän tarkkaan hänen valehtelevan ja myöskin sen että tiedän asian oikean laidan, vaikka asia ja henkilö olisivat minulle aivan uppo-outoja.

Tuli nyt vähän laihahkon oloinen kuvaus, mutta tilanteessa se ei ole mitenkään miellyttävää vaan oikestaan pelottavaa.

Onkohan joku muu kokenut samoin.

Tiedän, että kuulostaa huuhaalta, mutta joskus sen vain tietää jos toinen valehtelee.

Ei johdu ilmeistä eikä sanoista, vaan sen tuntee ja aistii.

Ei se huuhaalta kuulosta, vaan avainsana on juuri tuo ”aistii”. Olet saanut harha-aistimuksen.

On myös mahdollista, että sinä et hahmota, mitä tarkoitetaan sanalla "aistii". Itse esimerkiksi olen koko ikäni aistinut ajoittain toisten ihmisten ajatuksia. Aistiminen minun kokemukseni mukaan tarkoitaa, että näet ihmisen muistikuvia, ajattelet hänen ajatuksiaan, tunnet hänen tunteitaan, vaikka hän ei kerro mitään itsestään. Nämä kokemukset ovat ihan tavallisia, arkipäiväisiä ja banaalejakin. Näet vaikka tapaamasi ihmisen seksifantasian tai tiedät hänestä salaisuuden, koska hän ajattelee sitä sinun päässäsi ja odotat vain hetkeä, jolloin hän todennäköisesti kertoo sinulle siitä ääneen. Tiedät ennalta, milloin toinen on saanut kuulleensa sairastuneensa syöpään, ja vaistoat, kun läheisesi on menehtynyt. Jos nämä ovat harha-aistimuksia, niin minulla täytyy olla ilmiömäinen kyky yhdistellä sanatonta informaatiota ja tuottaa siitä ihmeellisiä ennakkoaavistuksia ja hypoteeseja, jotka käyvät toteen. En usko, että aivoni olisivat suinkaan näin ihmeellinen elin. Loogisempi ja suorastaan arkipäiväisempi selitys on se, että telepatia on todellinen ilmiö, jota tämän hetkinen luonnontiede ei vain osaa selittää.  

Terve kaveri, ihana ihminen! Olen ihan samanmoinen aistija kuin sinä. Kun näen uusia ihmisiä, niin ”näen” heidän historiansa tapahtumia. Ja kyllä, telepatia on oikeasti olemassa.

Esim. Luokan vanhempainillan jälkeen kerroin miehelleni, että X:n vanhemmilla on ollut surua, koska ovat saatelleet toisen lapsensa pienenä hautaan eikä yrityksistä huolimatta enää ole muita tullut kuin tämä X. Mies hymähti, että mistä minä muka tiedän tuollaista, onpa synkkä mielikuvitus. No. Myöhemmin kun tutustuimme paremmin, tämä äiti kertoi tästä asiasta. Mieheni katsoi minua merkitsevästi ja kysyi myöhemmin, että mistä tiesin, olinko kuullut muualta aiemmin tästä? No en. Näitä ”tietämisiä” tulee välillä tahtomatta. Ja silloin varsinkin, ei tahdolla voi vaikuttaa. Eikä väliä, kuinka hyvin sen ihmisen tuntee.

Aistin myös paikkoja, että millainen tunnelma on talossa tai huoneessa. Onko siellä keveää ja iloista vaiko ahdistavaa ja ikävää. Suomenlinnassa ja Katajanokan vankilassa oli niin raskasta että piti ihan pyytää ylhäältä suojaa. Ikäviä paikkojahan nuo ovat historialtaan, toki sen kaikki tietävät.

Noin psykoottinen ei saisi työskennellä lasten kanssa.

No haloo, en työskentele lasten kanssa, vaan minulla on omia lapsia. Ei ole myöskään mielenterveysongelmaa eikä lähisuvussakaan ole.

Juuri siksi uskallan tästä kertoa täällä, sillä nimettömyys suojelee. En todellakaan uskalla sanoa ääneen näistä, sillä heti joku olisi leimaamassa sekoilijaksi. Olen myös kuullut aika monta teoriaa ja mutuilua sattumista, etten enää viitsi jakaa näitä. Ainoa, joka tietää ja on kokenut kanssani nämä asiat, on mieheni ja vanhempani. (Isä tosin ei halua edelleenkään uskoa tätä, vaan sanoo että on vain sattumaa ja mielikuvitusta.) Ja lapsuuden ystävä tietää, hän oli todistamassa muutamaa kertaa.

Tätä ei voi väkisin aiheuttaa, joten Randin kokeeseenkaan en mene :-)

T. Se, jota haukuit hulluksi

Ei mielenterveysongelmassa ole mitään häpeämistä. Itse sinä olet loukkaava niitä kohtaan, jotka hoidattavat itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Itselle tapahtui parin viikon sisään useampi juttu, jotka mieleni halusi liittää yhteen vaikka eivät toisiinsa liitykkään millään tavalla.

Kaikki alkoi siitä, kun eräs kelloni jämähti aikaan 02.06. Siitä parin päivän päästä olin pitänyt bileet ja keräsin tölkkejä kauppaan. Kävin koko kämpän läpi useaan otteeseen ja keräsin kaikki, muistan vielä ovelta katsoneeni taakseni ettei mitään jäänyt (minulla oli useampi muovipussi pulloja sekä roskia joten tarkistin ottaneeni kaikki). Kun sitten tulin kaupasta, oven avatessani huomasin yhden tölkin lattialla aivan keskellä käytävää pystyasennossa. Silloin vain ärsytti, että kuinka sokea voin olla kun en tuota huomannut.

Seuraavana yönä näin unta, että menin ovelle ja katsoin ovisilmästä josta näin pienen mummon, yhtäkkiä tämä mummo irvisti luonnottoman leveästi ja heräsin. Kuulin rappukäytävästä kolinaa ja menin katsomaan. Rappukäytävässä on liikkeentunnistavat valot, jotka rämähtää päälle aina kun samassa rapussa on liikettä. Katsoin ovisilmästä ja kaikki valot olivat pimeinä (asun ylimmässä kerroksessa). Ääniä ei kuulunut enää. Yhtäkkiä valot räpsähtivät päälle vain omasta kerroksestani, muu käytävä pimeänä. Siellä ei kuitenkaan ollut mitään liikettä missään. Tätä vähän säikähdin, mutta ei jäänyt mieltä vaivaamaan.

Parin yön päästä heräsin keskellä yötä kun vaatekaapistani kuului hirveä ryminä. Kello oli 02.06. Tiesin hyllyn tippuneen sijoiltaan ja aamulla katsoin näin olleenkin. Kun lähdin töihin, ulko-oveni viereen rappukäytävän puolella oli ilmestynyt musta kädenjälki josta näki, että kättä oli vedetty seinällä alaspäin 5cm pituudelta. Jälki oli reilun parin metrin korkeudella. Kerroksessani asuu vain minä ja seinänaapuri, eikä jälki ollut siinä vielä edellisenä iltana kun tulin töistä.

Illalla katsoin telkkaria ja nukahdin sohvalle. Heräsin ääneen, joka kuulosti siltä kuin takanani olevaan ikkunaan koputtaisi kynnellä. Tätä tapahtui muutamaan kertaan kunnes käännyin katsomaan ikkunaan eikä siellä tietenkään näkynyt mitään. Kello oli taas 2 yöllä.

Tämän jälkeen vielä siivouskaappini avautui yöllä itsekseen johon heräsin jälleen kun mopit rytisi lattialle ja telkkari oli mennyt itsekseen yön aikana päälle. Tyhjästä naapuriasunnosta kuului koputusta sänkyni kohdalta suoraan pään vierestä.

"Viimeisenä" yönä minulle tuli unihalvaus, jossa vanha harmaa mummo oli asunnossani. Minä makasin sängyssä ja katsoin kuinka hän hitaasti laahusti kohti sänkyäni katse maassa. Sängyn päätyyn tullessaan hän pysähtyi ja nosti katseensa minuun. Katsoimme toisiamme hetken kunnes heräsin ja asunto oli tyhjä ja valoisa.

Jämähtänyttä kelloani olin yrittänyt venkslata tuloksetta, mutta sain sen tuolloin taas toimimaan.

Ihan samoja kokemuksia. Oliko Tampereella?

Vierailija kirjoitti:

Itselle tapahtui parin viikon sisään useampi juttu, jotka mieleni halusi liittää yhteen vaikka eivät toisiinsa liitykkään millään tavalla.

Kaikki alkoi siitä, kun eräs kelloni jämähti aikaan 02.06. Siitä parin päivän päästä olin pitänyt bileet ja keräsin tölkkejä kauppaan. Kävin koko kämpän läpi useaan otteeseen ja keräsin kaikki, muistan vielä ovelta katsoneeni taakseni ettei mitään jäänyt (minulla oli useampi muovipussi pulloja sekä roskia joten tarkistin ottaneeni kaikki). Kun sitten tulin kaupasta, oven avatessani huomasin yhden tölkin lattialla aivan keskellä käytävää pystyasennossa. Silloin vain ärsytti, että kuinka sokea voin olla kun en tuota huomannut.

Seuraavana yönä näin unta, että menin ovelle ja katsoin ovisilmästä josta näin pienen mummon, yhtäkkiä tämä mummo irvisti luonnottoman leveästi ja heräsin. Kuulin rappukäytävästä kolinaa ja menin katsomaan. Rappukäytävässä on liikkeentunnistavat valot, jotka rämähtää päälle aina kun samassa rapussa on liikettä. Katsoin ovisilmästä ja kaikki valot olivat pimeinä (asun ylimmässä kerroksessa). Ääniä ei kuulunut enää. Yhtäkkiä valot räpsähtivät päälle vain omasta kerroksestani, muu käytävä pimeänä. Siellä ei kuitenkaan ollut mitään liikettä missään. Tätä vähän säikähdin, mutta ei jäänyt mieltä vaivaamaan.

Parin yön päästä heräsin keskellä yötä kun vaatekaapistani kuului hirveä ryminä. Kello oli 02.06. Tiesin hyllyn tippuneen sijoiltaan ja aamulla katsoin näin olleenkin. Kun lähdin töihin, ulko-oveni viereen rappukäytävän puolella oli ilmestynyt musta kädenjälki josta näki, että kättä oli vedetty seinällä alaspäin 5cm pituudelta. Jälki oli reilun parin metrin korkeudella. Kerroksessani asuu vain minä ja seinänaapuri, eikä jälki ollut siinä vielä edellisenä iltana kun tulin töistä.

Illalla katsoin telkkaria ja nukahdin sohvalle. Heräsin ääneen, joka kuulosti siltä kuin takanani olevaan ikkunaan koputtaisi kynnellä. Tätä tapahtui muutamaan kertaan kunnes käännyin katsomaan ikkunaan eikä siellä tietenkään näkynyt mitään. Kello oli taas 2 yöllä.

Tämän jälkeen vielä siivouskaappini avautui yöllä itsekseen johon heräsin jälleen kun mopit rytisi lattialle ja telkkari oli mennyt itsekseen yön aikana päälle. Tyhjästä naapuriasunnosta kuului koputusta sänkyni kohdalta suoraan pään vierestä.

"Viimeisenä" yönä minulle tuli unihalvaus, jossa vanha harmaa mummo oli asunnossani. Minä makasin sängyssä ja katsoin kuinka hän hitaasti laahusti kohti sänkyäni katse maassa. Sängyn päätyyn tullessaan hän pysähtyi ja nosti katseensa minuun. Katsoimme toisiamme hetken kunnes heräsin ja asunto oli tyhjä ja valoisa.

Jämähtänyttä kelloani olin yrittänyt venkslata tuloksetta, mutta sain sen tuolloin taas toimimaan.

Ihan samoja kokemuksia. Oliko Tampereella?

En ole kokenut mitään yliluonnollista. Olen kyllä nähnyt ja kuullut psykoottisten huutelua.

Yksi käveli HKL:n palvelupisteeseen huutaen, että kuu muuttuu vereksi ja aurinko tuleksi. Tämän jälkeen hän hoki teesi, antiteesi, synteesi. Teesi, antiteesi, synteesi, kunnes sai lippunsa ja häipyi. Toinen tyyppi kävi julkisessa paikassa lattialle makaamaan ja sonti housuihinsa. Haju oli yliluonnollinen.