Lue keskustelun säännöt.
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3731)
Vierailija kirjoitti:
Näin erikoisen unen, jossa istuin keittiössä ja aikuinen poikani tuli matkalaukun kanssa ja sanoi että on lähdössä nyt pitkälle matkalle ja nähdään sitten paljon myöhemmin, ja että tulee ikävä. Halattiin ja hän sanoi että pärjää eikä saa huolehtia. Samana yönä poika oli nukkunut pois :( Edelleen kun muistelen tätä niin silmät kostuvat kyynelistä, vaikka tästä on jo yli 20 vuotta.
Lasteni isotäti teki kuolemaa - hän oli ollut huonona jo jonkin aikaa, ja lähtö oli ihan päivien kysymys. Hänen lähtöään edeltävänä yönä yksi lapsistani (jolla tuntuu olevan vähän näkijän tai muun noidan vikaa) näki unta, että olimme kokoontuneet isohkolla joukolla kirjastoon, jossa pidettiin tälle tädille läksiäisiä. Hän tuli sinne matkalaukun kanssa ja kertoi lähtevänsä ihan pian todella kauas. Hän sanoi, että ikävä tulee, mutta kyllä me vielä nähdään ja takaisin hän ei voi tulla eikä hänen mukaansa kukaan pääse vielä. Ja seuraavana päivänä täti sitten lähti sille matkalle. Eihän tuossa mitään kovin yliluonnollista ole, aika luonnollista on varmasti nähdä unta toisen kuolemasta, kun se on jo tiedossa. Tämä juttu tuli mieleeni tuosta sinun kertomuksestasi, että unessa se toinen on lähdössä matkalle ja hyvästelee toiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies nukkuu omassa huoneessaan ja itse asiassa eri rakennuksessakin pihapiirissä (vauvan kanssa ihan toimiva ratkaisu) ja ei ollut millään uskoa, etten ollut käynyt huoneessa yöllä.
Hän oli nimittäin tuntenut, että istahdan sängyn reunalle ja sitten olin sanonut haluavani seksiä. Mies oli kieltäytynyt ja nukahtanut. Aamulla sitten kovasti oli pahoillaan väsymyksensä takia.
Kuka mieheni luona kävi; himokas henki vai naapurinrouva? Vaikka näin vitsailemmekin, järkevää miestäni tapaus säikäytti, koska ei ole ennen kokenut tuollaista "valveunta" (sitäkö se oli?)
Mitä jos kävelit unissasi miehen luo, ja lähdit takaisin? Tein itsekin vauva-aikana unissani kummallisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies nukkuu omassa huoneessaan ja itse asiassa eri rakennuksessakin pihapiirissä (vauvan kanssa ihan toimiva ratkaisu) ja ei ollut millään uskoa, etten ollut käynyt huoneessa yöllä.
Hän oli nimittäin tuntenut, että istahdan sängyn reunalle ja sitten olin sanonut haluavani seksiä. Mies oli kieltäytynyt ja nukahtanut. Aamulla sitten kovasti oli pahoillaan väsymyksensä takia.
Kuka mieheni luona kävi; himokas henki vai naapurinrouva? Vaikka näin vitsailemmekin, järkevää miestäni tapaus säikäytti, koska ei ole ennen kokenut tuollaista "valveunta" (sitäkö se oli?)
Mitä jos kävelit unissasi miehen luo, ja lähdit takaisin? Tein itsekin vauva-aikana unissani kummallisuuksia.
En kävele ikinä unissani mutta tokikaan olisihan se kerta ensimmäinenkin. Mies oli katsonut kelloa, kun hahmo oli vieraillut ja siihen aikaan olin vielä hereillä talossamme.
Jännä on, että nukkumaan mennessäni ajattelin että olisi hauska käydä miestä moikkaamassa, mutta en sitten halunnut jättää vauvaa edes itkuhälyttimen taakse. Oliko sitten noinkin elävä etiäinen tuosta ajatuksestani miehelle tullut.
Mutta en tosiaan voi sataprosenttisen varma unissakävelettömyydestäni olla. Mitään ovien aukaisuja mies ei ollut kuullut.
T.se sama
Menetin poikuuteni. Siinä oli pakko olla mukana korkeamman johdatusta, niin epätodennäköistä se oli.
Tulin parikymppisenä uskoon pitkään jatkuneen pimeän kauden , joka sisälsi alkoholia ja huonoa seuraa, jälkeen. Pian tämän jälkeen seurani lyöttäytyi kadulla vieras mies joka halusi yllättäen väitellä raamatusta, kyseessä saattoi olla satunnainen sekopää mutta sattuma oli mielestäni liian suuri. Mies koetti kaikin tavoin kyseenalaistaa uskoni ja vähätellä sitä. Tuli vaikutelma että mies tietää kuka olen. Koin myös kotona epämiellyttäviä asioita kuten valojen välkkymistä ja öisiä heräilyjä tunteeseen, että joku katsoo. Kauheinta oli katsoa peiliin ja nähdä silmäni punaisina, minusta tuntui että minua katsoi jokin itseäni jäljittelevä otus. Psykiatrin mielestä minulla oli ensin juoppuhulluus, sitten skitsofrenia ja minut laitettiin osastolle. Siellä oloni paheni ja sain lääkkeitä josta muutuin ihan zombiksi. Kun pääsin osastolta muutin niin ikään uskovan ystäväni luo. Hän auttoi minua kohtaamaan tapahtumat ja vakuutti minun olevan valon suojissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näille, jotka nähneet läheisen kuoleman jälkeen asioita. Grief hallucinations eli suomeksi suru hallusinaatio? On ilmiö, josta joiden löytämieni tutkimusten mukaan jopa yli puolet läheisen ihmisen tai lemmikin menettämisen jälkeen kärsii. Itse en ole koskaan kokenut mitään yliluonnollista, mutta kissani kuoltua kuulin jonkun aikaa asunnossa, tunsin ja näin sen liikkumisen. Esimerkiksi kun kyseisellä kissalla oli yksi kynsistä epämuodostunut eikä saanut sitä vedettyä sisään niin kuului kävellessä aina miten tuo kynsi osui lattiaan. Tämän äänen kuulin aina välillä kissan kuoleman jälkeen.
Nukuin aikonaan kesäkuumalla silloisen asuntoni parvekkeella, kuudenessa kerroksessa. Heräsin ja näin ihmishahmon istumassa tuolilla, nousin paniikissa istumaan ja tuijotimme toisiamme kunnes minuun iski lapsenomainen reaktio mennä piiloon peiton alle sen sijaan, että olisin noussut ylös ja huutanut apua tms. Aamulla katselin kaiteen yli että olisiko joku voinut sinne jotenkin päästä mutta iso pihakuusikin oli sen verran kaukana, ettei siitä olisi kukaan voinut hypätä parvekkeelleni. Kylmäsi aika pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näille, jotka nähneet läheisen kuoleman jälkeen asioita. Grief hallucinations eli suomeksi suru hallusinaatio? On ilmiö, josta joiden löytämieni tutkimusten mukaan jopa yli puolet läheisen ihmisen tai lemmikin menettämisen jälkeen kärsii. Itse en ole koskaan kokenut mitään yliluonnollista, mutta kissani kuoltua kuulin jonkun aikaa asunnossa, tunsin ja näin sen liikkumisen. Esimerkiksi kun kyseisellä kissalla oli yksi kynsistä epämuodostunut eikä saanut sitä vedettyä sisään niin kuului kävellessä aina miten tuo kynsi osui lattiaan. Tämän äänen kuulin aina välillä kissan kuoleman jälkeen.
Juu, varsinkin ne kuolleet lemmikit "tassuttelevat" asunnossa pitkään lähtönsä jälkeen - minusta ne ilmiöt kuuluvat asiaan vailla mitään yliluonnollisuutta. Ihmisistäkin jää tuollainen jälki. Kaverini veli teki itsemurhan teini-iässä, ja tämä kaverini kertoi kuulleensa pitkän aikaa, kuinka veli kulki ähkäisten hänen huoneensa ohi, kuten oli tehnyt elossa ollessaan.
Kiinnostuimme aikoinaan mieheni kanssa tontista, jolla sijaitsi purkukuntoinen talo. Sekä talo, että tontti lähtivät pilkkahintaan ja vaikka vakaa aikomuksemme oli jyrätä talo maantasalle kävimme myös sisällä. Yläkerran makuuhuoneessa oli seinillä vanhoja lasten piirroksia ja nurkassa kehto, komerossa vanhoja matkalaukkuja. Kellari oli sokkeloinen ja mukavan viileä kiitos tiiliseinien, olin juuri vitsailemassa miehelle että jäädään tänne loppupäiväksi kun samassa näin ihmisen muotoisen varjon menevän yhteen huoneeseen. Kysyin mieheltä näkikö saman, ei ollut nähnyt. Ostimme talon ja se purettiin uuden tieltä, pihalle jäivät vanha kaivo ja liiteri. Unelmakodissamme on alusta asti ollut jotenkin outo tunnelma ja mietin välillä että olisi hitto vie pitänyt jättää rakentamatta! Kuulostaa ö-luokan kauhufilmiltä, mutta tuntuu että taloon siirtyi "jotain". Olen kuullut yläkerrasta lasten ääniä , vaikka omani eivät ole olleet paikalla sekä naisen huutavan jotain. Keinu pihalla on heilunut vaikkei tuule. Katolta kuuluu juoksuaskelia. Mies näki pitkään muuton jälkeen unta ,jossa kävelee talossamme ja katsoessa peiliin näkee luurangon. Minulla on usein suihkussa olo että joku tuijottaa, enkä uskalla sulkea silmiäni.
Mies vähättelee näitä tapahtumia eikä edes suostu kuuntelemaan mitään kummitusjuttuja vaikka on ollut itse paikalla kun noita tapahtuu. Myös lapset, nyt ala-astetta käyvät kaksoset ja taaperoikäinen pikkuveikka ovat kokeneet juttuja, joille vaikea keksiä järkiselitystä. Niskakarvat nousee yhä pystyyn, kun muistelen miten poika kerran huusi pinnasängyssä kuin kauhuissaan tuijottaen olkapääni yli ja kun käännyin katsomaan, ovi meni kiinni kuin joku olisi poistunut huoneesta. Ja tytöt ovat puhuneet pienempinä lentävästä mummosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostuimme aikoinaan mieheni kanssa tontista, jolla sijaitsi purkukuntoinen talo. Sekä talo, että tontti lähtivät pilkkahintaan ja vaikka vakaa aikomuksemme oli jyrätä talo maantasalle kävimme myös sisällä. Yläkerran makuuhuoneessa oli seinillä vanhoja lasten piirroksia ja nurkassa kehto, komerossa vanhoja matkalaukkuja. Kellari oli sokkeloinen ja mukavan viileä kiitos tiiliseinien, olin juuri vitsailemassa miehelle että jäädään tänne loppupäiväksi kun samassa näin ihmisen muotoisen varjon menevän yhteen huoneeseen. Kysyin mieheltä näkikö saman, ei ollut nähnyt. Ostimme talon ja se purettiin uuden tieltä, pihalle jäivät vanha kaivo ja liiteri. Unelmakodissamme on alusta asti ollut jotenkin outo tunnelma ja mietin välillä että olisi hitto vie pitänyt jättää rakentamatta! Kuulostaa ö-luokan kauhufilmiltä, mutta tuntuu että taloon siirtyi "jotain". Olen kuullut yläkerrasta lasten ääniä , vaikka omani eivät ole olleet paikalla sekä naisen huutavan jotain. Keinu pihalla on heilunut vaikkei tuule. Katolta kuuluu juoksuaskelia. Mies näki pitkään muuton jälkeen unta ,jossa kävelee talossamme ja katsoessa peiliin näkee luurangon. Minulla on usein suihkussa olo että joku tuijottaa, enkä uskalla sulkea silmiäni.
Mies vähättelee näitä tapahtumia eikä edes suostu kuuntelemaan mitään kummitusjuttuja vaikka on ollut itse paikalla kun noita tapahtuu. Myös lapset, nyt ala-astetta käyvät kaksoset ja taaperoikäinen pikkuveikka ovat kokeneet juttuja, joille vaikea keksiä järkiselitystä. Niskakarvat nousee yhä pystyyn, kun muistelen miten poika kerran huusi pinnasängyssä kuin kauhuissaan tuijottaen olkapääni yli ja kun käännyin katsomaan, ovi meni kiinni kuin joku olisi poistunut huoneesta. Ja tytöt ovat puhuneet pienempinä lentävästä mummosta.
Hyi tämä oli kammottava tarina :( Ei varmaankaan tee mieli jäädä yksin kotiin?
Olen joskus miettinyt, että voiko tosiaan vanhasta siirtyä "jotain" uuteen. Meillä myös uusi talo, jossa on hiukan kummallinen energia. Talo on alueella, jossa on aikanaan asuttu, sittemmin se kaavoitettiin uudelleen. Alue on mitä kaunein - meren rantaa, kalliota, metsää, jne. Esikoinen syntyi niihin aikoihin kun muutimme taloon. Minulle on jäänyt mieleen sellainen tilanne, kun oltiin alakerrassa ja touhusin kotitöitä khh:ssa esikoisen leikkiessa aulassa. Yhtäkkiä hän tuli peloissaan ja itku kurkussa luokseni (ei osannut tuolloin vielä puhua) ja halusi syliin. Mikä hänet säikäytti, olimme kahden? Ei ollut loukannut, vaan nimenomaan näytti hurjan säikähtäneeltä. Kuopus näytti pimeälle terassille ja sanoi, että siellä oli "hattivatteja". Kerran näin itse hämärässä hahmon eteiskäytävässä ja aluksi luulinkin, että kyseessä oli kuopus. No, ei siellä ketään ollut, kaikki nukkuivat sängyissään.
Lasten lelut rymisevät välillä yöllä lattialle, paristolelut menevät itsestään päälle, kylpytiloissa on erityisen epämiellyttävä tunnelma - mulla myös tuo sama mistä mainitsit, että ei tee mieli sulkea silmiä suihkussa :( Se on inhottavaa! Omassa kodissa pitää pelätä. En tykkää jäädä yksin kotiin, ennen rakastin yksin oloa. Nyt jos perhe lähtee vaikkapa mummolareissulle, niin tuntuu tosi ikävältä.
Mitä voi tehdä? Muuttaa? Kutsua jonkun henkien karkoittajan paikalle? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostuimme aikoinaan mieheni kanssa tontista, jolla sijaitsi purkukuntoinen talo. Sekä talo, että tontti lähtivät pilkkahintaan ja vaikka vakaa aikomuksemme oli jyrätä talo maantasalle kävimme myös sisällä. Yläkerran makuuhuoneessa oli seinillä vanhoja lasten piirroksia ja nurkassa kehto, komerossa vanhoja matkalaukkuja. Kellari oli sokkeloinen ja mukavan viileä kiitos tiiliseinien, olin juuri vitsailemassa miehelle että jäädään tänne loppupäiväksi kun samassa näin ihmisen muotoisen varjon menevän yhteen huoneeseen. Kysyin mieheltä näkikö saman, ei ollut nähnyt. Ostimme talon ja se purettiin uuden tieltä, pihalle jäivät vanha kaivo ja liiteri. Unelmakodissamme on alusta asti ollut jotenkin outo tunnelma ja mietin välillä että olisi hitto vie pitänyt jättää rakentamatta! Kuulostaa ö-luokan kauhufilmiltä, mutta tuntuu että taloon siirtyi "jotain". Olen kuullut yläkerrasta lasten ääniä , vaikka omani eivät ole olleet paikalla sekä naisen huutavan jotain. Keinu pihalla on heilunut vaikkei tuule. Katolta kuuluu juoksuaskelia. Mies näki pitkään muuton jälkeen unta ,jossa kävelee talossamme ja katsoessa peiliin näkee luurangon. Minulla on usein suihkussa olo että joku tuijottaa, enkä uskalla sulkea silmiäni.
Mies vähättelee näitä tapahtumia eikä edes suostu kuuntelemaan mitään kummitusjuttuja vaikka on ollut itse paikalla kun noita tapahtuu. Myös lapset, nyt ala-astetta käyvät kaksoset ja taaperoikäinen pikkuveikka ovat kokeneet juttuja, joille vaikea keksiä järkiselitystä. Niskakarvat nousee yhä pystyyn, kun muistelen miten poika kerran huusi pinnasängyssä kuin kauhuissaan tuijottaen olkapääni yli ja kun käännyin katsomaan, ovi meni kiinni kuin joku olisi poistunut huoneesta. Ja tytöt ovat puhuneet pienempinä lentävästä mummosta.
Hyi tämä oli kammottava tarina :( Ei varmaankaan tee mieli jäädä yksin kotiin?
Olen joskus miettinyt, että voiko tosiaan vanhasta siirtyä "jotain" uuteen. Meillä myös uusi talo, jossa on hiukan kummallinen energia. Talo on alueella, jossa on aikanaan asuttu, sittemmin se kaavoitettiin uudelleen. Alue on mitä kaunein - meren rantaa, kalliota, metsää, jne. Esikoinen syntyi niihin aikoihin kun muutimme taloon. Minulle on jäänyt mieleen sellainen tilanne, kun oltiin alakerrassa ja touhusin kotitöitä khh:ssa esikoisen leikkiessa aulassa. Yhtäkkiä hän tuli peloissaan ja itku kurkussa luokseni (ei osannut tuolloin vielä puhua) ja halusi syliin. Mikä hänet säikäytti, olimme kahden? Ei ollut loukannut, vaan nimenomaan näytti hurjan säikähtäneeltä. Kuopus näytti pimeälle terassille ja sanoi, että siellä oli "hattivatteja". Kerran näin itse hämärässä hahmon eteiskäytävässä ja aluksi luulinkin, että kyseessä oli kuopus. No, ei siellä ketään ollut, kaikki nukkuivat sängyissään.
Lasten lelut rymisevät välillä yöllä lattialle, paristolelut menevät itsestään päälle, kylpytiloissa on erityisen epämiellyttävä tunnelma - mulla myös tuo sama mistä mainitsit, että ei tee mieli sulkea silmiä suihkussa :( Se on inhottavaa! Omassa kodissa pitää pelätä. En tykkää jäädä yksin kotiin, ennen rakastin yksin oloa. Nyt jos perhe lähtee vaikkapa mummolareissulle, niin tuntuu tosi ikävältä.
Mitä voi tehdä? Muuttaa? Kutsua jonkun henkien karkoittajan paikalle? :D
Jos kuulut kirkkoon, pyydä pappi siunaamaan kotinne. Siitä voisi olla apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei oikeastaan mitään, mutta olen huomannut, että minulla ja yhdellä tyypillä on joku outo yhteys. Ihan kuin ymmärtäisimme toisiamme sanattomasti, ja tietäisimme ennakolta toisen ajatukset ja sen, mitä toinen aikoo kohta sanoa. Monta kertaa on käynyt niin, että toinen meistä sanoo jonkun asian, joka ei liity mihinkään käsillä olevaan asiaan tai siihen, mitä nähdään tai mistä on juuri puhuttu, niin toinen sanoo juuri ajatelleensa samaa asiaa. Tai minä saatan sanoa olevani menossa (autolla) tiettyyn aikaan tiettyyn paikkaan ja kysyn, sattuisiko hän tarvitsemaan kyytiä. Aika monesti on käynyt niin, että hänellä on juuri silloin joku sovittu juttu siinä suunnassa - tämä kaikki on todennäköisesti vain sattumaa, jota tapahtuu harvinaisen usein, ja ehkä me vain olemme alkaneet kiinnittää huomiota siihen, kun sitä tosiaan tapahtuu niin usein. Joku intuitio tai muuta? En pidä sitä oikeasti yliluonnollisena.
Jonkinlaista telepatiaa kenties? Mulle käynyt myös näin muutaman henkilön kanssa. Olen miettinyt, että lukeeko vain toinen toisen ajatuksia vai molemmat. En usko, että on voinut olla sattumaa, koska tapahtuu vain tiettyjen henkilöiden kanssa poikkeuksellisen usein ja puheenaiheet ovat myös niin laidasta laitaan ja esim. sellaisia, joita kumpikaan ei ole ajatellut jopa vuosiin tai edes koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelasin lapsena spiritismiä kaverin kanssa ja kun sanoimme että " näytä merkki että olet täällä" (hengelle) niin ikkunasta kuului kova koputus. Arvaa pelästyttiinkö!
En välttämättä leikkis ton spiritismin kans, sen verra kuullu juttuu ja eräät tullu täys hulluiks kun kyselly ihan vääriä asioita. Tiedän myös erään tapauksen joka kyseli tulevaisuudestaan 80 luvulla ja kaikki toteutui. En itse uskaltaisi.
Olen itsekin nuorena pelannut ja pelottaa jälkeenpäin muistella. Kaikki mitä kysyttiin, niihin vastattiin oikein. Ainoa neuvo mitä saatiin oli, että kuolemasta ei saa kysyä, eikä kysyttykään. Olen kuullut 2 tarinaa, jossa tutun tuttu olisi kuollut pian spiritismin pelaamisen jälkeen, molemmat teini-ikäisinä. Toinen 60-luvulla ja toinen 90-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostuimme aikoinaan mieheni kanssa tontista, jolla sijaitsi purkukuntoinen talo. Sekä talo, että tontti lähtivät pilkkahintaan ja vaikka vakaa aikomuksemme oli jyrätä talo maantasalle kävimme myös sisällä. Yläkerran makuuhuoneessa oli seinillä vanhoja lasten piirroksia ja nurkassa kehto, komerossa vanhoja matkalaukkuja. Kellari oli sokkeloinen ja mukavan viileä kiitos tiiliseinien, olin juuri vitsailemassa miehelle että jäädään tänne loppupäiväksi kun samassa näin ihmisen muotoisen varjon menevän yhteen huoneeseen. Kysyin mieheltä näkikö saman, ei ollut nähnyt. Ostimme talon ja se purettiin uuden tieltä, pihalle jäivät vanha kaivo ja liiteri. Unelmakodissamme on alusta asti ollut jotenkin outo tunnelma ja mietin välillä että olisi hitto vie pitänyt jättää rakentamatta! Kuulostaa ö-luokan kauhufilmiltä, mutta tuntuu että taloon siirtyi "jotain". Olen kuullut yläkerrasta lasten ääniä , vaikka omani eivät ole olleet paikalla sekä naisen huutavan jotain. Keinu pihalla on heilunut vaikkei tuule. Katolta kuuluu juoksuaskelia. Mies näki pitkään muuton jälkeen unta ,jossa kävelee talossamme ja katsoessa peiliin näkee luurangon. Minulla on usein suihkussa olo että joku tuijottaa, enkä uskalla sulkea silmiäni.
Mies vähättelee näitä tapahtumia eikä edes suostu kuuntelemaan mitään kummitusjuttuja vaikka on ollut itse paikalla kun noita tapahtuu. Myös lapset, nyt ala-astetta käyvät kaksoset ja taaperoikäinen pikkuveikka ovat kokeneet juttuja, joille vaikea keksiä järkiselitystä. Niskakarvat nousee yhä pystyyn, kun muistelen miten poika kerran huusi pinnasängyssä kuin kauhuissaan tuijottaen olkapääni yli ja kun käännyin katsomaan, ovi meni kiinni kuin joku olisi poistunut huoneesta. Ja tytöt ovat puhuneet pienempinä lentävästä mummosta.
Hyi tämä oli kammottava tarina :( Ei varmaankaan tee mieli jäädä yksin kotiin?
Olen joskus miettinyt, että voiko tosiaan vanhasta siirtyä "jotain" uuteen. Meillä myös uusi talo, jossa on hiukan kummallinen energia. Talo on alueella, jossa on aikanaan asuttu, sittemmin se kaavoitettiin uudelleen. Alue on mitä kaunein - meren rantaa, kalliota, metsää, jne. Esikoinen syntyi niihin aikoihin kun muutimme taloon. Minulle on jäänyt mieleen sellainen tilanne, kun oltiin alakerrassa ja touhusin kotitöitä khh:ssa esikoisen leikkiessa aulassa. Yhtäkkiä hän tuli peloissaan ja itku kurkussa luokseni (ei osannut tuolloin vielä puhua) ja halusi syliin. Mikä hänet säikäytti, olimme kahden? Ei ollut loukannut, vaan nimenomaan näytti hurjan säikähtäneeltä. Kuopus näytti pimeälle terassille ja sanoi, että siellä oli "hattivatteja". Kerran näin itse hämärässä hahmon eteiskäytävässä ja aluksi luulinkin, että kyseessä oli kuopus. No, ei siellä ketään ollut, kaikki nukkuivat sängyissään.
Lasten lelut rymisevät välillä yöllä lattialle, paristolelut menevät itsestään päälle, kylpytiloissa on erityisen epämiellyttävä tunnelma - mulla myös tuo sama mistä mainitsit, että ei tee mieli sulkea silmiä suihkussa :( Se on inhottavaa! Omassa kodissa pitää pelätä. En tykkää jäädä yksin kotiin, ennen rakastin yksin oloa. Nyt jos perhe lähtee vaikkapa mummolareissulle, niin tuntuu tosi ikävältä.
Mitä voi tehdä? Muuttaa? Kutsua jonkun henkien karkoittajan paikalle? :D
Patterilelut ainakin käy itsekseen joskus. Sama juttu meillä aikoinaan. Tai siis se yksi lelu. Kyllästyin kun joskus yölläkin meni käyntiin, joten otin patterin pois ja enää ei kuulunut mitään, Joten ei ollut mörkö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei oikeastaan mitään, mutta olen huomannut, että minulla ja yhdellä tyypillä on joku outo yhteys. Ihan kuin ymmärtäisimme toisiamme sanattomasti, ja tietäisimme ennakolta toisen ajatukset ja sen, mitä toinen aikoo kohta sanoa. Monta kertaa on käynyt niin, että toinen meistä sanoo jonkun asian, joka ei liity mihinkään käsillä olevaan asiaan tai siihen, mitä nähdään tai mistä on juuri puhuttu, niin toinen sanoo juuri ajatelleensa samaa asiaa. Tai minä saatan sanoa olevani menossa (autolla) tiettyyn aikaan tiettyyn paikkaan ja kysyn, sattuisiko hän tarvitsemaan kyytiä. Aika monesti on käynyt niin, että hänellä on juuri silloin joku sovittu juttu siinä suunnassa - tämä kaikki on todennäköisesti vain sattumaa, jota tapahtuu harvinaisen usein, ja ehkä me vain olemme alkaneet kiinnittää huomiota siihen, kun sitä tosiaan tapahtuu niin usein. Joku intuitio tai muuta? En pidä sitä oikeasti yliluonnollisena.
Jonkinlaista telepatiaa kenties? Mulle käynyt myös näin muutaman henkilön kanssa. Olen miettinyt, että lukeeko vain toinen toisen ajatuksia vai molemmat. En usko, että on voinut olla sattumaa, koska tapahtuu vain tiettyjen henkilöiden kanssa poikkeuksellisen usein ja puheenaiheet ovat myös niin laidasta laitaan ja esim. sellaisia, joita kumpikaan ei ole ajatellut jopa vuosiin tai edes koskaan.
Ehkäpä - jotakin selittämätöntä se on, koska sitä sattuu niin usein juuri meille. Minulla on muitakin läheisiä ystäviä, mutta ei heidän kanssaan mitään tuollaista satu. Se ei ole aavemaista eikä pelottavaa, mutta todella outoa :D
Kauan sitten silloinen avomieheni tuli baarista" raamit kaulassa " ja minä valvoin vielä vaikka klo oli noin 2 yöllä, olen aina ollut yöihminen vaikka lasten myötä rytmi pitänyt kääntää mutta tuolloin ei olut vielä lapsia. Ex tuli makkariin jossa istuin tietokoneella ja sönkötti että kuka vit"u on meidän eteisessä, olin kävellä päälle.. pistin humalan piikkiin, sillä kahdestaanhan me olimme. Hiukan tämän jälkeen tulin töistä kotiin ja näin hämärässä eteisessä hahmon, kysyin oletetulta avomieheltäni että miksi tämä on jo kotona saamatta vastausta . Tein valot, eikä ketään. En muista, että asunnossa olisi tapahtunut muuta lukuunottamatta tätä hahmoa eteisessä. Asunto ei myöskään ollut mitenkään pelottava.
Ilmapiirit pysyvät pitkään, kannattaa kuulostella yleistä fiilistä ennen muuttopäätöstä.
Appiukkoni on jtn henkiä käynyt häätämässä Helsingin keskustassa sijaitsevasta asunnosta. Ei ole pappi, ns "huuhaa-väkeä" :D
Vierailija kirjoitti:
Ilmapiirit pysyvät pitkään, kannattaa kuulostella yleistä fiilistä ennen muuttopäätöstä.
Lapsuudenkodissani on huone, jossa kukaan ei oikein mielellään nuku ainakaan yksin. Talossa ei ole koskaan tapahtunut mitään kauheaa eikä perheessäni ole mitään kammottavia salaisuuksia, olimme ja olemme edelleen onnellinen, tasapainoinen perhe - vanhemmat ovat toki kuolleet jo jokin aika sitten, mutta sisarusten välit ovat hyvät ja lämpimät. Joten mistään sellaisesta ei ole kyse. Talossa on muuten ihan hyvä henki ja tunnelma ja olla.
Tuo yksi huone on kuitenkin jotenkin outo. Se oli yhdessä vaiheessa minun huoneeni, ja nukuin silloin hyvin levottomasti, halusin pitää pienen yövalon päällä, vaikka varsinaisesti en pelkää pimeää. Silloin en osannut yhdistää oloani tuohon huoneeseen - teininä sitä nyt oli kaiken maailman kotkotuksia ja levottomuutta, mutta myöhemmin tajusin, että se olo oli vain tuossa huoneessa. Kukaan ei tosiaan nykyäänkään halua yöpyä siinä yksin, ja kaikki valittavat, että nukkuvat siellä levottomasti. Asia on otettu puheeksi ilman, että siitä olisi mainittu tai kysytty. Siellä ei kummittele, ei kuulu ääniä eikä muuta. Se tunnelma vaan... todella raskas ja surumielinen. Ahdistava. Kukaan ei mitenkään kykene selittämään, mistä se johtuu, mistä se on tullut ja miksi se ei poistu. Se vain on.
Näin erikoisen unen, jossa istuin keittiössä ja aikuinen poikani tuli matkalaukun kanssa ja sanoi että on lähdössä nyt pitkälle matkalle ja nähdään sitten paljon myöhemmin, ja että tulee ikävä. Halattiin ja hän sanoi että pärjää eikä saa huolehtia. Samana yönä poika oli nukkunut pois :( Edelleen kun muistelen tätä niin silmät kostuvat kyynelistä, vaikka tästä on jo yli 20 vuotta.