Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Vierailija kirjoitti:

Niitä on paljon. Kun kulkee Jeesuksen kanssa rukoillen ja sanaa lukien, arjessaan saa nähdä johdatusta ja pieniä ja suurempiakin ihmeitä.

Enpä ole huomannut että mun elämässä ihmeitä olisi tapahtunut vaikka kuinka rukoillut ja pyytänyt apua

"Yliluonnolliset" kokemukset ovat aina joko aistihairahduksia tai aistiharhoja. Aivot eivät toimi aina täydellisesti.

Mä en oo ikinä uskonut mihinkään yliluonnollisiin juttuihin, eikä tämäkään ole "yliluonnollista", vaan ihan uskomaton sattuma.

Vajaa vuosi sitten heräsin keskellä yötä siihen että mun asunnon palovaroitin alkoi äkkiä soimaan. Asun melko pienessä yksiössä joten nopeasti kävi selväksi että missään ei ole tulta tai savua, rappukäytävässä ei haissut savu eikä missään muualla soinut palovaroitin. Parvekkeelta ei näkynyt että mistään asunnosta olisi tullut liekkejä tai savuja tms. Jonkun aikaa valvoin ja tarkkailin tilannetta, menin nukkumaan kun ajattelin että varmaan vain ns. väärä hälytys tai hälyttimestä patterit loppu tms. Aamulla kun heräsin, niin huomasin että äiti oli soittanut monta kertaa. Kun soitin, niin äiti kertoi että heidän kotitalossaan, minun lapsuudenkodissani oli yöllä ollut tulipalo. Kukaan ei onneksi loukkaantunut tai kuollut, talo kärsi kyllä isoja vahinkoja. Kylmät väreet meni kun tajusin miten sairas sattuma se oman palovaroittimen soiminen ja lapsuudenkodin tulipalo saman yönä oli olleet. :D

Senior kirjoitti:

Muutaman kerran minulle on käynyt niin, että olen joutunut tilaan ja tilanteisiin jolloin olen pystynyt lukemaan/kuulemaan/tuntemaan puhekumppanini ajatukset.

Siis niin, että kun kanssakumppani puhuu niin olen ollut hyvin tietoinen että puhuuko hän totta.

Joskus puhekumppani on valehdellut ihan selkeästi. Tällöin on syntynyt outoja tilanteita: puhuja on erittäin selvästi tajunnut, että tiedän tarkkaan hänen valehtelevan ja myöskin sen että tiedän asian oikean laidan, vaikka asia ja henkilö olisivat minulle aivan uppo-outoja.

Tuli nyt vähän laihahkon oloinen kuvaus, mutta tilanteessa se ei ole mitenkään miellyttävää vaan oikestaan pelottavaa.

Onkohan joku muu kokenut samoin.

Onko sinulla ollut stressiä, unettomuutta tai mielenterveyden häiriöitä? Tällaiset harhakuvitelmat ja luulot ajatustenluvusta tai yliluonnollisesta tietämyksestä voivat johtua edellämainituista syistä.

Vierailija kirjoitti:

No en laskisi tätä yliluonnolliseksi, mutta tosi erikoinen juttu kyllä. Luultavasti tähän löytyy luonnollinen selitys. Kerran kotonamme vessan ovi oli lukossa sisäpuolelta vaikka kukaan ei siellä ollut. Vain minä ja mies kotona ja yhdessä ihmettelimme miten se on voinut mennä lukkoon sisäpuolelta. Onneksi sellaisen lukon saa esim. veitsellä käännettyä auki niin että ovi saatiin auki. Olisiko selitys ehkä se, että lukko on ollut jo menossa kiinni ja naksahtanut kiinni kunnolla, kun ovi on ulkopuolelta työnnetty kiinni? 

Senior kirjoitti:

Muutaman kerran minulle on käynyt niin, että olen joutunut tilaan ja tilanteisiin jolloin olen pystynyt lukemaan/kuulemaan/tuntemaan puhekumppanini ajatukset.

Siis niin, että kun kanssakumppani puhuu niin olen ollut hyvin tietoinen että puhuuko hän totta.

Joskus puhekumppani on valehdellut ihan selkeästi. Tällöin on syntynyt outoja tilanteita: puhuja on erittäin selvästi tajunnut, että tiedän tarkkaan hänen valehtelevan ja myöskin sen että tiedän asian oikean laidan, vaikka asia ja henkilö olisivat minulle aivan uppo-outoja.

Tuli nyt vähän laihahkon oloinen kuvaus, mutta tilanteessa se ei ole mitenkään miellyttävää vaan oikestaan pelottavaa.

Onkohan joku muu kokenut samoin.

Tiedän, että kuulostaa huuhaalta, mutta joskus sen vain tietää jos toinen valehtelee.

Ei johdu ilmeistä eikä sanoista, vaan sen tuntee ja aistii.

Vierailija kirjoitti:

Senior kirjoitti:

Muutaman kerran minulle on käynyt niin, että olen joutunut tilaan ja tilanteisiin jolloin olen pystynyt lukemaan/kuulemaan/tuntemaan puhekumppanini ajatukset.

Siis niin, että kun kanssakumppani puhuu niin olen ollut hyvin tietoinen että puhuuko hän totta.

Joskus puhekumppani on valehdellut ihan selkeästi. Tällöin on syntynyt outoja tilanteita: puhuja on erittäin selvästi tajunnut, että tiedän tarkkaan hänen valehtelevan ja myöskin sen että tiedän asian oikean laidan, vaikka asia ja henkilö olisivat minulle aivan uppo-outoja.

Tuli nyt vähän laihahkon oloinen kuvaus, mutta tilanteessa se ei ole mitenkään miellyttävää vaan oikestaan pelottavaa.

Onkohan joku muu kokenut samoin.

Tiedän, että kuulostaa huuhaalta, mutta joskus sen vain tietää jos toinen valehtelee.

Ei johdu ilmeistä eikä sanoista, vaan sen tuntee ja aistii.

Ei se huuhaalta kuulosta, vaan avainsana on juuri tuo ”aistii”. Olet saanut harha-aistimuksen.

Vierailija kirjoitti:

Niitä on paljon. Kun kulkee Jeesuksen kanssa rukoillen ja sanaa lukien, arjessaan saa nähdä johdatusta ja pieniä ja suurempiakin ihmeitä.

Anteeksi kielenkäyttöni, mutta kuka helvetti näitä yläpeukuttaa?

Täällä joku aivan maaninen tosikko jauhaa. Joo mee jo, ymmärrettiin sun pointtis 🙄

Itse yökkönä kehitysvammaisten asuntolassa, missä ennen ollut vanhainkoti. Täällä sattuu ja tapahtuu vaikka mitä öisin. mitä ei voi järjellä selittää. ns. Viikatemies käynyt ovien takana, nähty on. Vaaleita hahmoja välillä "kävelee" käytävillä. Valot syttyy ja sammuu miten sattuu, samoin valvontakamerat. Edellisessä yksikössä kävi "laahustaja", jonka yöllisen käynnin jälkeen seuraavana päivänä joku joutui aina sairaalaan, kuoli tms. Ja kun "laahustajan" läsnäolon ja askeleet kuuli yövuorossa, tuli todella vastenmielinen olo, oksetti ja pelotti. Laahustaja nimi siitä, että näkymätön hahmo piti liikkuessaan laahustavaa ääntä. Yksi yövuorolainen oli kyseisen tyypin nähnytkin erään asukkaan oven takana ja seuraavana päivänä asukas kuoli epilepsiakohtaukseen ja tämä henkilö ei uskaltanut enää yövuoroja tehdä. Näkyy myös hahmoja lasisienistä heijastumina yms. 

Täällä myös mummohaamu joka hyräilee kehtolauluja, se ei yhtään pelottava, enemminkin tulee hyvä ja rauhallinen olo. Välillä kuuluu askelia vintiltä, ja katoltakin. Valot syttyy ja sammuu miten sattuu vaikka pitäisi toimia liiketunnistimella. Voi olla että kerros tyhjä ja asukkaiden ovet kiinni ja yhtäkkiä valot syttyy ja tunnistinvalo kertoo että joku liikkuu käytävällä, vaikkei ketään näy. Kerran kerroksessa tanssi vaalea hahmo, jota luulin asukkaaksi, näin hahmon valvontakamerasta. Katsoin tarkemmin ja tajusin ettei meillä ole tuollaista asukasta, vaalea tukka, jotenkin oudon kelmeä/läpinäkyvä. Tuijottaessani kameraan hahmo tuli lähemmäs ja tuijotti takaisin  kamerasta, kääntyi ja katosi seinän läpi rappuun. sinä yönä en uskaltanut mennä kyseiseen kerrokseen, vaan toinen työntekijä meni. Joka sanoi, että kerroksessa tuli tunne, että pakko päästä pois. 

Olen kuullut samassa kerroksessa ääniä. Heleää naisen puhetta, joka käskee lähtemään pois ja että on jo kiire. Kerroksen asukkaat eivät edes osaa puhua ja televisiot yms olleet kiinni.

Vanhustyössä kuolevat vanhukset puhuivat kuinka omainen, kuollut puoliso yms. tullut hakemaan. Osa pyysi sanomaan ettei ole vielä lähdössä. Pelottavin oli, ehkä yksi joulu, kun erään mummon luokse mennessäni, mummo hymyilee iloisena että joulupukki kävi. Ja kertoi aamupesuilla kuinka joulupukki oli käynyt ja tuonut hänelle lahjan. Supattipa mummo vielä korvaani, että eihän se ollut oikea joulupukki vaan Matti, hänen edesmennyt miehensä joulupukiksi pukeutuneena. Matti oli kuollut siis jo vuisia sitten.  Tiesin ettei kukaan ole käynyt mummon luona, koska oli niin aikainen aamu että ulko-ovetkin olivat vielä lukossa eikä omaisia ollut käynyt muutamiin päiviin. Ensin yritetty selittää mummolle, ettei täällä ole käynyt kukaan ja mummo väitti vastaan että kyllä kävi ja on Matti käynyt ennenkin ja pyytänyt mukaansa, ei kylläkään joulupukiksi pukeutuneena. Tarina päättyi niin, että keittiönpöydältä löytyi vanha suklaakäpy, joita kuulemma ennen vanhaan laitettiin kuuseen roikkumaan. Mummo sanoi että joulupukki oli sen jättänyt. Kukaan ei koskaan pystynyt selvittämään mistä vanha joulukoriste oli pöydälle ilmestynyt, suklaa oli niin vanhaa että koriste todellakin vanha. Omaiset eivät tienneet mistä koriste oli ilmestynyt. Seuraavana keväänä samainen mummo tuijotteli vessasta parvekkeelle, kun tyhjennettiin avannetta. Vitsailtiin mummon kanssa yhdessä ulosteen hajusta ja määrästä ja siitä kun ei suoli meinannut tyhjentyä ollenkaan yms. Yhtäkkiä mummon nauru muuttui itkuun ja osoitti parvekkeelle, että tuolla se Matti taas istuu ja näyttää kädellä että pitäisi tulla mukaan. Parvekkeella oleva keinu keinui itsekseen vaikka oli tyyntä. Mummo sanoi, ettei vielä haluaisi lähteä ja voisinko taas kerran sanoa Matille ettei hän tule vielä. sanottu mummolle ettei siellä ole ketään, ja mummo tomerasti väitti että sokeako minä olen kun en näe että Matti kainuttelee keinussa parvekkeella ja mummo itse huusi parvekkeelle että ei ole vielä lähdössä ja turha käydä komentelemassa. Se oli viimeinen kerta kun tuon mummon näin, hän kuoli aivohalvaukseen seuraavana yönä sairaalassa.

Monella hoitsulla olisi varmasti tarinoita kerrottavana....

En usko enää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä on paljon. Kun kulkee Jeesuksen kanssa rukoillen ja sanaa lukien, arjessaan saa nähdä johdatusta ja pieniä ja suurempiakin ihmeitä.

Enpä ole huomannut että mun elämässä ihmeitä olisi tapahtunut vaikka kuinka rukoillut ja pyytänyt apua

Voin lohduttaa sinua,että Jumala antaa asioiden tapahtua sillon kun hän näkee sen meille hyväksi. Joskus on mennyt pitkä aikakin, että Jumala on vastannut johonkin rukoukseen. Jälkeen päin on huomannut, että näin se olikin parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Senior kirjoitti:

Muutaman kerran minulle on käynyt niin, että olen joutunut tilaan ja tilanteisiin jolloin olen pystynyt lukemaan/kuulemaan/tuntemaan puhekumppanini ajatukset.

Siis niin, että kun kanssakumppani puhuu niin olen ollut hyvin tietoinen että puhuuko hän totta.

Joskus puhekumppani on valehdellut ihan selkeästi. Tällöin on syntynyt outoja tilanteita: puhuja on erittäin selvästi tajunnut, että tiedän tarkkaan hänen valehtelevan ja myöskin sen että tiedän asian oikean laidan, vaikka asia ja henkilö olisivat minulle aivan uppo-outoja.

Tuli nyt vähän laihahkon oloinen kuvaus, mutta tilanteessa se ei ole mitenkään miellyttävää vaan oikestaan pelottavaa.

Onkohan joku muu kokenut samoin.

Tiedän, että kuulostaa huuhaalta, mutta joskus sen vain tietää jos toinen valehtelee.

Ei johdu ilmeistä eikä sanoista, vaan sen tuntee ja aistii.

Ei se huuhaalta kuulosta, vaan avainsana on juuri tuo ”aistii”. Olet saanut harha-aistimuksen.

On myös mahdollista, että sinä et hahmota, mitä tarkoitetaan sanalla "aistii". Itse esimerkiksi olen koko ikäni aistinut ajoittain toisten ihmisten ajatuksia. Aistiminen minun kokemukseni mukaan tarkoitaa, että näet ihmisen muistikuvia, ajattelet hänen ajatuksiaan, tunnet hänen tunteitaan, vaikka hän ei kerro mitään itsestään. Nämä kokemukset ovat ihan tavallisia, arkipäiväisiä ja banaalejakin. Näet vaikka tapaamasi ihmisen seksifantasian tai tiedät hänestä salaisuuden, koska hän ajattelee sitä sinun päässäsi ja odotat vain hetkeä, jolloin hän todennäköisesti kertoo sinulle siitä ääneen. Tiedät ennalta, milloin toinen on saanut kuulleensa sairastuneensa syöpään, ja vaistoat, kun läheisesi on menehtynyt. Jos nämä ovat harha-aistimuksia, niin minulla täytyy olla ilmiömäinen kyky yhdistellä sanatonta informaatiota ja tuottaa siitä ihmeellisiä ennakkoaavistuksia ja hypoteeseja, jotka käyvät toteen. En usko, että aivoni olisivat suinkaan näin ihmeellinen elin. Loogisempi ja suorastaan arkipäiväisempi selitys on se, että telepatia on todellinen ilmiö, jota tämän hetkinen luonnontiede ei vain osaa selittää.  

Viime viikon perjantaina 24.5 ja klo. 11-12 olin tuossa sohvalla ja selailin kännykällä nettiä. Jalkojeni alla on sellainen nukkamatto ja siinä kuminen tennispallon kokoinen hierontapallo. Pallo oli jaloistani 30cm päässä ja maton reunaan pallosta oli n.50cm. Mitään varoittamatta se pallo lähti siitä, kuin potkaistuna liikkeelle ja osui metrin päässä olevaan parvekkeen oveen voimakkaasti. Ihmettelin tilannetta, mutta en pelästynyt.

Halusin löytää siihen tieteellisen selityksen ja termillä "the electrostatic force" voisi olla jotain tekemistä, mutta kiinteä kuminen pallo ei taida olla kovin sähkönjohtava. Aikaisemmassa asunnossani tapahtui kaikenlaista, jotka laitoin yliluonnollisen piikkiin ja tämä tapaus oli ensimmäinen, että noin näkyvää liikettä tapahtuu. Tutkin asiaa itsekseni ja matossa on nukan takia sen verran kitkaa, että "tekijä" on ottanut sen huomioon, kun pallo vedettiin tai työnnettiin.

Vierailija kirjoitti:

Itse yökkönä kehitysvammaisten asuntolassa, missä ennen ollut vanhainkoti. Täällä sattuu ja tapahtuu vaikka mitä öisin. mitä ei voi järjellä selittää. ns. Viikatemies käynyt ovien takana, nähty on. Vaaleita hahmoja välillä "kävelee" käytävillä. Valot syttyy ja sammuu miten sattuu, samoin valvontakamerat. Edellisessä yksikössä kävi "laahustaja", jonka yöllisen käynnin jälkeen seuraavana päivänä joku joutui aina sairaalaan, kuoli tms. Ja kun "laahustajan" läsnäolon ja askeleet kuuli yövuorossa, tuli todella vastenmielinen olo, oksetti ja pelotti. Laahustaja nimi siitä, että näkymätön hahmo piti liikkuessaan laahustavaa ääntä. Yksi yövuorolainen oli kyseisen tyypin nähnytkin erään asukkaan oven takana ja seuraavana päivänä asukas kuoli epilepsiakohtaukseen ja tämä henkilö ei uskaltanut enää yövuoroja tehdä. Näkyy myös hahmoja lasisienistä heijastumina yms. 

Täällä myös mummohaamu joka hyräilee kehtolauluja, se ei yhtään pelottava, enemminkin tulee hyvä ja rauhallinen olo. Välillä kuuluu askelia vintiltä, ja katoltakin. Valot syttyy ja sammuu miten sattuu vaikka pitäisi toimia liiketunnistimella. Voi olla että kerros tyhjä ja asukkaiden ovet kiinni ja yhtäkkiä valot syttyy ja tunnistinvalo kertoo että joku liikkuu käytävällä, vaikkei ketään näy. Kerran kerroksessa tanssi vaalea hahmo, jota luulin asukkaaksi, näin hahmon valvontakamerasta. Katsoin tarkemmin ja tajusin ettei meillä ole tuollaista asukasta, vaalea tukka, jotenkin oudon kelmeä/läpinäkyvä. Tuijottaessani kameraan hahmo tuli lähemmäs ja tuijotti takaisin  kamerasta, kääntyi ja katosi seinän läpi rappuun. sinä yönä en uskaltanut mennä kyseiseen kerrokseen, vaan toinen työntekijä meni. Joka sanoi, että kerroksessa tuli tunne, että pakko päästä pois. 

Olen kuullut samassa kerroksessa ääniä. Heleää naisen puhetta, joka käskee lähtemään pois ja että on jo kiire. Kerroksen asukkaat eivät edes osaa puhua ja televisiot yms olleet kiinni.

Niin varmaan juu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Senior kirjoitti:

Muutaman kerran minulle on käynyt niin, että olen joutunut tilaan ja tilanteisiin jolloin olen pystynyt lukemaan/kuulemaan/tuntemaan puhekumppanini ajatukset.

Siis niin, että kun kanssakumppani puhuu niin olen ollut hyvin tietoinen että puhuuko hän totta.

Joskus puhekumppani on valehdellut ihan selkeästi. Tällöin on syntynyt outoja tilanteita: puhuja on erittäin selvästi tajunnut, että tiedän tarkkaan hänen valehtelevan ja myöskin sen että tiedän asian oikean laidan, vaikka asia ja henkilö olisivat minulle aivan uppo-outoja.

Tuli nyt vähän laihahkon oloinen kuvaus, mutta tilanteessa se ei ole mitenkään miellyttävää vaan oikestaan pelottavaa.

Onkohan joku muu kokenut samoin.

Tiedän, että kuulostaa huuhaalta, mutta joskus sen vain tietää jos toinen valehtelee.

Ei johdu ilmeistä eikä sanoista, vaan sen tuntee ja aistii.

Ei se huuhaalta kuulosta, vaan avainsana on juuri tuo ”aistii”. Olet saanut harha-aistimuksen.

On myös mahdollista, että sinä et hahmota, mitä tarkoitetaan sanalla "aistii". Itse esimerkiksi olen koko ikäni aistinut ajoittain toisten ihmisten ajatuksia. Aistiminen minun kokemukseni mukaan tarkoitaa, että näet ihmisen muistikuvia, ajattelet hänen ajatuksiaan, tunnet hänen tunteitaan, vaikka hän ei kerro mitään itsestään. Nämä kokemukset ovat ihan tavallisia, arkipäiväisiä ja banaalejakin. Näet vaikka tapaamasi ihmisen seksifantasian tai tiedät hänestä salaisuuden, koska hän ajattelee sitä sinun päässäsi ja odotat vain hetkeä, jolloin hän todennäköisesti kertoo sinulle siitä ääneen. Tiedät ennalta, milloin toinen on saanut kuulleensa sairastuneensa syöpään, ja vaistoat, kun läheisesi on menehtynyt. Jos nämä ovat harha-aistimuksia, niin minulla täytyy olla ilmiömäinen kyky yhdistellä sanatonta informaatiota ja tuottaa siitä ihmeellisiä ennakkoaavistuksia ja hypoteeseja, jotka käyvät toteen. En usko, että aivoni olisivat suinkaan näin ihmeellinen elin. Loogisempi ja suorastaan arkipäiväisempi selitys on se, että telepatia on todellinen ilmiö, jota tämän hetkinen luonnontiede ei vain osaa selittää.  

Vielä loogisempi selitys on että puhut paskaa.

Olin haudoilla toissajoulun joulupäivän iltana ja äidinisän haudalle en saanut enää syttymään, koska minulla oli sellainen huono sytytin, joka reagoi kylmään. No, jätin kynttilän siihen ja ajattelin, että koska parkkipaikka on lähellä, käyn etsimässä autosta josko olisin jättänyt tulitikkuaskin sinne. Kun palasin, kynttilä paloi jo iloisesti. 🤔

Isäni kuoli puoli vuotta sitten. Meillä on useampi pieni lapsi ja nuorin oli isäni kuollessa 1v4kk. Muutama kuukausi kuolemasta tämä nuorin juuri kun ollaan käymässä yöunille nousee innoissaan sängyssä seisomaan kädet ojossa, että "pappa, pappa tuli!"

- Äitini oli ompelija ja teki töitä kotoa käsin, oli siis paljon yksin kotosalla ja puhui yläkerrassa kuuluvista äänistä joita me, isä minä ja veli emme ikinä kuulleet. Äitini kuoltua olin yksin keittämässä kahvia, kun kuulin miten yläkerrassa pallo pomppi pitkin lattiaa ja sitä seurasi oven pamahdus. Järkeilin että jokin pallo tippunut kaapin päältä osunut oveen ja sulkenut sen ! Kun menin yläkertaan, ei mistään löytynyt palloa eikä mitään muutakaan joka olisi voinut pomppia.  

- Tein yövuoroja hoitokodissa ja kerran kuulin vanhan naisen tuskaista valitusta liinavaatkaapissa.

- Vein kukkia hautausmaalle tihkusateisena syyspäivänä ja äkkiä kuulin murinaa, mitään ei näkynyt mutta murina seurasi minua portille asti.

Vierailija kirjoitti:

Itse yökkönä kehitysvammaisten asuntolassa, missä ennen ollut vanhainkoti. Täällä sattuu ja tapahtuu vaikka mitä öisin. mitä ei voi järjellä selittää. ns. Viikatemies käynyt ovien takana, nähty on. Vaaleita hahmoja välillä "kävelee" käytävillä. Valot syttyy ja sammuu miten sattuu, samoin valvontakamerat. Edellisessä yksikössä kävi "laahustaja", jonka yöllisen käynnin jälkeen seuraavana päivänä joku joutui aina sairaalaan, kuoli tms. Ja kun "laahustajan" läsnäolon ja askeleet kuuli yövuorossa, tuli todella vastenmielinen olo, oksetti ja pelotti. Laahustaja nimi siitä, että näkymätön hahmo piti liikkuessaan laahustavaa ääntä. Yksi yövuorolainen oli kyseisen tyypin nähnytkin erään asukkaan oven takana ja seuraavana päivänä asukas kuoli epilepsiakohtaukseen ja tämä henkilö ei uskaltanut enää yövuoroja tehdä. Näkyy myös hahmoja lasisienistä heijastumina yms. 

Täällä myös mummohaamu joka hyräilee kehtolauluja, se ei yhtään pelottava, enemminkin tulee hyvä ja rauhallinen olo. Välillä kuuluu askelia vintiltä, ja katoltakin. Valot syttyy ja sammuu miten sattuu vaikka pitäisi toimia liiketunnistimella. Voi olla että kerros tyhjä ja asukkaiden ovet kiinni ja yhtäkkiä valot syttyy ja tunnistinvalo kertoo että joku liikkuu käytävällä, vaikkei ketään näy. Kerran kerroksessa tanssi vaalea hahmo, jota luulin asukkaaksi, näin hahmon valvontakamerasta. Katsoin tarkemmin ja tajusin ettei meillä ole tuollaista asukasta, vaalea tukka, jotenkin oudon kelmeä/läpinäkyvä. Tuijottaessani kameraan hahmo tuli lähemmäs ja tuijotti takaisin  kamerasta, kääntyi ja katosi seinän läpi rappuun. sinä yönä en uskaltanut mennä kyseiseen kerrokseen, vaan toinen työntekijä meni. Joka sanoi, että kerroksessa tuli tunne, että pakko päästä pois. 

Olen kuullut samassa kerroksessa ääniä. Heleää naisen puhetta, joka käskee lähtemään pois ja että on jo kiire. Kerroksen asukkaat eivät edes osaa puhua ja televisiot yms olleet kiinni.

Ottakaa yhteyttä Aavedatan veljeksiin ja pyytäkää käynnille. Saavat tallennettua ilmiöt laitteillaan.

Olin hyvin tolaltani erään henkilön itsemurhan jälkeisinä viikkoina. Kerran suhkussa ollessani, häntä surin ja ajattelin, niin pesukonetornin päältä "lennähti" yhtäkkiä alas lattialle eräs urheiluvaate - jota käytetään tietyssä kamppailulajissa, jota edesmennyt ystäväni harrasti. Tornilla ja minulla oli välimatkaa 2,5m, joten mielestäni mikään itseeni tai suhkuun liittyvä ei voinut, ainaakaan suoraan, siinä hetkessä, vaikuttaa asiaan. Tornin päällä oli muutama muukin vaate, että sitä vaan jäin miettimään ja mietin edelleen, että miksi juuri tuo kyseinen treenivaate sieltä tipahti. En säikähtänyt, vaan sanoin spontaanisti  "Moi, mitä jätkä - teit kyllä tosi ikävän teon, tiedät kai sen, oltais kyllä haluttu sut pitää". Vastausta en sentään saanut, mutta jollain tavalla...tämä kuulostaa joo ihan hullulta, mutta jollain tavalla ajattelen, että ko. henkilö halusi sanoa tuon ko. vaatteen välityksellä mulle, että älä jää suruun jumiin, vaan tee niinkuin viestissäni toivoin > sitä en kirjoita tähän mitä kaikkea se oli, mutta elämän kauneuteen, iloon ja onneen se liittyi. En pääse siitä ajatuksesta yli, että minusta se oli viesti häneltä.