Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3731)
Vierailija kirjoitti:
Uneksin, että minun siinä maatessani sängyssä joku paha uhkasi ja levittäytyi päälleni, heräsin ja sanoin kipakasti: Jeesuksen nimessä ja veressä, poistu! Kyllä helpotti ja tiesin, että Pyhä Henki minussa suojelisi elämääni.
Tyypillinen ja hyvin yleinen unihalvauskohtaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakke kirjoitti:
Sammuuko/syttyykö aina tietyt katuvalot teidän kohdalla?
Vain jos joku hölmö sammuttaa ne hyppypotkulla tai lampun hämäräkytkin tai sytytin on viallinen. Loput hoitaa ilmiö nimeltä valikoiva havaitseminen.
Vierailija kirjoitti:
Menetin 20-vuotiaana yllättäen kihlattuni, hänellä oli ollut sydänoireita joita tk:ssa oli vähätelty ja eräänä päivänä sitten sai kohtauksen töissä eikä ambulanssi ehtinyt ajoissa. Pian aloin löytää sytkäreitä oudoista paikoista, sängystä ja jääkaapista. Minulla oli ollut tapana hukata aina sytkärit mistä mies oli vitsaillut ja tuntui että vitsaili asiasta nyt haudan takaakin, kun sanoin kyllästyneenä että "ok Jari, riittää" lakkasi sytkäreitä ilmestymästä. Eräänä iltana katselin jotain hääohjelmaa telkkarista ja kyyneleet valuivat poskilleni kun ajattelin häitäni joita ei tullut, sillä aikaa kun kävin vessassa oli kanava vaihtunut itsekseen toiselle . Koin tämän viestinä että "älä itketä itseäsi". Vuosi hautajaisten jälkeen tutustuin mieheen josta tuli minulle nopeasti muutakin kuin ystävä ja pian olin raskaana. Eräänä iltana odottelin unta kun tunsin käden silittävän vatsaani pyörivin liikkein, luulin sen olevan miesystäväni kunnes tajusin olevani yksin. Pomppasi pelästyneenä pystyyn, mutta sitten pelko haihtui ja tunsin edesmenneen rakkaana antaneen tilanteelle hyväksyntänsä.
Tupakointi näköjään tuhoaa aivoja tehokkaammin kuin on luultu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menetin 20-vuotiaana yllättäen kihlattuni, hänellä oli ollut sydänoireita joita tk:ssa oli vähätelty ja eräänä päivänä sitten sai kohtauksen töissä eikä ambulanssi ehtinyt ajoissa. Pian aloin löytää sytkäreitä oudoista paikoista, sängystä ja jääkaapista. Minulla oli ollut tapana hukata aina sytkärit mistä mies oli vitsaillut ja tuntui että vitsaili asiasta nyt haudan takaakin, kun sanoin kyllästyneenä että "ok Jari, riittää" lakkasi sytkäreitä ilmestymästä. Eräänä iltana katselin jotain hääohjelmaa telkkarista ja kyyneleet valuivat poskilleni kun ajattelin häitäni joita ei tullut, sillä aikaa kun kävin vessassa oli kanava vaihtunut itsekseen toiselle . Koin tämän viestinä että "älä itketä itseäsi". Vuosi hautajaisten jälkeen tutustuin mieheen josta tuli minulle nopeasti muutakin kuin ystävä ja pian olin raskaana. Eräänä iltana odottelin unta kun tunsin käden silittävän vatsaani pyörivin liikkein, luulin sen olevan miesystäväni kunnes tajusin olevani yksin. Pomppasi pelästyneenä pystyyn, mutta sitten pelko haihtui ja tunsin edesmenneen rakkaana antaneen tilanteelle hyväksyntänsä.
Tapasin nykyisen mieheni samoihin aikoihin kun ex kuoli. Yhdessä emme olleet enää vuosiin mutta meillä oli yhteinen lapsi.
En ollut vielä täysin varma missä uudessa suhteessani mentiin, oliko meillä vielä mitään ihmeempää suhdettakaan.
Unessa seisoimme exän edessä, mitään sanomatta ja hymyillen hän otti kätemme ja yhdisti ne.
Tunsin saaneeni hyväksynnän ja varmuuden.
Sinä itse järjestit sen unen itsellesi. Täysin normaali ns. toiveuni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko näissä jotain yliluonnollista vai pelkkää sattumaa, mutta näin mulle on käynyt.
Oltiin menty mökillä jo nukkumaan, kun mulle tuli pakottava tarve nousta sängystä ja käydä laittamassa puhelin äänettömälle, ettei lapset herää jos puhelin yöllä soi. En ollut ikinä ennen näin tehnyt, eikä puhelin ollut koskaan yöllä soinut. Nyt tuo tuli vaan vahvana mieleen.
Aamulla puhelimessa oli monta soittoa, isoäitini oli yrittänyt tavoittaa, koska terve ukkini oli yöllä yllättäen kuollut. Tunsin lähinnä surua ja syyllisyyttä, että puhelin oli äänettömälle.
Viikkoa aikaisemmin olimme käyneet isovanhempieni luona ja lähtiessä halattu, tottakai. Rappukäytävässä käännyin vielä antamaan ovella vilkuttaneelle ukilleni toisen halauksen, ja tunsin suurta surua, jota en voinut ymmärtää.
En tiedä onko sattumaa, vai aavistinko tietämättäni jotain.Nykyisin tunnen myös suurta hämmennystä siitä, että useamman kerran päivässä minulle tulee tarve hakea kännykkä pöydältä käteen, vaikka kesken ruuan laiton. Kun otan puhelimen käteeni, siihen tulee samalla hetkellä viesti tai soitto. Hämmentävää.
Olen myös nähnyt unen, jossa näin tarkalleen, erään töissä sittemmin ihan oikeastikkin tapahtuneen positiivisen suuren asian. Kerroin unestani kahvikupin ääressä muutamalle työkaverilleni ja sainkin asian toteutuessa osakseni hämmästyneitä, lähes kauhistuneita katseita.
Näitä ” uni etiäisiä” olen nähnyt muitakin, ystävien raskauksia, yllättäviä potkuja jne.Nämä voi siis hyvin olla pelkkää sattumaa, mutta itseäni nämä ovat alkaneet mietityttämään ja hämmentämään ja jollain tapaa myös pelottamaan.
Ala pitää unipäiväkirjaa, ota sängyn viereen valmiiksi vihko ja kynä, jotta voit aina herätessäsi kirjoittaa unen ja päivämäärän ylös. Jos odotat aamuun, unohdat keskellä yötä näkemäsi unet.
Suosittelen tätä itse asiassa ihan kaikille. Tämä auttaa myös muistamaan unia paremmin jatkossa, kun aivot tottuvat siihen. Päiväkirjaa ei kannata selailla jatkuvasti, mutta puolen vuoden tai vuoden päästä voit huomata, että moni unissa nähty asia (myös muut kuin nämä "isot jutut", tyyliin raskaudet tai potkut) on tullut jollain tavalla toteen tai näkyy muulla tavalla elämässäsi. Alitajunta viestii ihmisille kaikenlaista symboleiden ja kuvien avulla, joita unetkin ovat täynnä.
Vähän ohi aiheesta, mutta tuttu käyttäytymis- ja aivotutkija aloitti kerran projektin, jossa piti kirjaa juuri nukahtamisvaiheessa saamistaan hyvistä ideoista. Vaimo kysyi aamulla, mitä mies oli vihkoon kirjoittanut iltamyöhällä, kun tätä niin kovasti oli naurattanut. Vihkoon oli tuherrettu kolme sivua koukeroviivaa, joka ei ollut kirjoitusta vaan sotkua. Aivo toimi, lihaskoordinaatio ei.
Alitajunta myllää kaiken aikaa, mutta tuottoisimmin tietoisen mielen ollessa unessa. Ja jälkeenpäin asiat joko muistaa tai ei, tai keksii valemuistoja, joissa on olevinaan logiikka, kronologia tai syy-seuraussuhde. Ihmismieli keräilee irrallisia asioita ja yrittää väsätä niistä loogisia kokonaisuuksia, jotka herkkäuskoisten ja yksinkertaisten mielestä ovat muka todiste yliluonnollisesta.
Niinpä minäkin ennustan, että iltapäivällä isäni mystisesti soittaa minulle (kuten joka viikko) tai minä hänelke, tai molemmat yhtä aikaa.
Nuo vanhojen talojen äänet johtuvat rakenteiden kostumisesta, kuivumisesta, hiiristä, lämpötilamuutoksista. Suljettu, kieroksi vääntynyt ovi pamahtaa illan viiletessä auki kuoleentuneen lukon pettäessä. Vinossa seinässä pitkään auki pysynyt ovi taas lämähtää kiinni, kun saranoiden epävakaa tasapaino lopulta pettää.
Etiäiset, joita olen itsekin kokenut, syntyvät siitä, että odottaa ja toivoo (tai pelkää tai kaipaa) jotakuta tulevaksi ja suggeroi jostain mitättömästä kolahduksesta käyntiin muistinsa kelanauhurille tallennetun elämyksen. Ja kun kaverikin pn kuulkut sen saman luonnollisen kolahduksen ja reagoi sinun tunteeseesi, syntyy yhteinen kokemus etiäisestä tms. Se on puhdasta suggestiota, jossa sekoittuu asioiden järjestys ja aikakäsitys.
Ilmiö johtuu siitä, että ihmiskunnan alkuhämärissä viholliset oli syytä havaita ajoissa, jolloin havaintojärjestelmämme kehittyi hitusen yliherkäksi. Jotkut lääkeaineet ja päihteet herkistävät vilahduksille ja varjoille, jotka tulkitaan hahmoiksi ja hengiksi.
Teinä keskittyisin ihastelemaan suurinta ihmettä ikinä: uskomattomia aivoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kerran moni on nähnyt tummia varjohahmoja tai muita vastaavia, niin onko kukaan koskaan "kohdannut" niitä suoraan? Puhutellut, mennyt lähemmäs, katsonut suoraan kohti... Mitä silloin tapahtui? Vai onko pelko tai hämmennys niin vahvana aina, ettei niin tule tehtyä? Kiinnostaisi kuulla. En ole vielä lukenut koko ketjua, joten sori, jos tähän on jo tullut vastauksia.
No mitä luulet kannattaako?
Jeesusta komppaan parhaani mukaan minäkin.
Pakko kirjottaa vielä että älä ota niihin yhteyttä. Jeesukseen ota yhteys. Noista asioista on YouTubessa testimony-videoita.
*itun helluntailainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavien tapahtumien aikaan olin 2-4 vuotias joten kaikki kertomani on äidin muistoja:
Vuonna 86 muutimme vuokralle puurivariin, se oli tavallaan isän työsuhdeasunto. Alusta asti meno oli sekopäistä, muuttopäivänä nimittäin asunnosta löytyi ventovieras humalainen ukko joka oli asunut siellä :O Ja äiti huomasi lattioita pestessä irtolaudan jonka alla oli piirustuksia ja rikottu leikkiauto.
Yhtenä päivänä olin kuulemma kikatellut metsään ja ikäänkuin leikkinyt jonkun kanssa, äiti ei nähnyt siellä ketään vaikka aurinkoinen päivä ja kuulemma sisälle kantaessa olin vielä vilkutellut jollekulle. Toisella kertaa taas olin räkättänyt keinussa niin kovissa vauhdeissa etten olisi itse saanut niitä aikaan.
No jaa. Minäkin olin yksinäinen lapsena ja oli mielikuvituskaveri. Mikään yliluonnollinen se ei siis todellakaan ollut vaan keksimäni ja sen myös tiedostin. Samalla tavalla v ituttaa kun sanotaan, että noi voi ilmestyä vaan herkille ihmisille. Itse olen herkkä enkä ole koskaan kokenut mitään yliluonnollista.
Katsos kun herkän lisäksi pitää olla vähän dorka ja sinä et ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Teininä puhuin ystäväni kanssa (lanka) puhelimessa, äkkiä kuulin miten möreä miesääni sanoi ystäväni nimen. Nauroin että onko sun faijalla flunssa, mutta ystäväni supisi paniikista tukkoisella äänellä että on yksin himassa ja vaati minua sinne
Oliko teillä mahdollisesti useampi puhelin? Joku toinen oli linjalla ja päätti pilailla?
Vanhoissa lankapuhelimen vaihteissa kävi useinkin niin, että puhelu yhdistyi väärin ja taustalta kuului toisen puhelun ääntä. En osannut lapsenakaan pitää muuna kuin teknisenä häiriönä.
Vierailija kirjoitti:
Olin ollut vierailulla ystäväni luona, joka asuu hieman syrjemmässä, erään vanhan kartanon mailla. Hän kertoi että siellä on tapahtunut paljonkin kaikenlaista outoa, yleensä ihan hyvässä mielessä. Kun tulin kotiini, kaupungissa sijaitsevaan asuntoon, meni televisio yhtäkkiä päälle itsestään. Ekana tuli mieleen, että tulikohan joku tonttu tai vastaava henki sieltä kyydissäni kaupunkiin. Osaako joku sanoa miksi juuri sähkölaitteet reagoivat yliluonnollisiin voimiin tai energioihin tai miksi niitä nyt haluaakin kutsua?
Ne reagoivat sähköverkon jännitevaihteluun ja kaukosäätimiin, eri kaukosäätimiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirvi ryntäsi tielle ja uhrasi itsensä vuokseni. kirjoitti:
Hirvi hyppäsi tielle ja katsoi minua silmiin ja samassa vastaan tuleva auto törmäsi häneen.
Hän näytti suruliselta ja se katse oli sellainen että siinä hetkessä tajusin, hänen suojelleen minua.
Auto ei käyttänyt ajovaloja ja minulla on tapana useinkin jäädä sellaisten autojen alle, jotka eivät pidä valoja päällä.
Minusta tuntui että hän sanoi minulle varo. Varo tuli mieleeni kun katseemme kohtasi.
Vuosia myöhemminkin koko tapaus tuntuu ihan hullulta. Mieheni mielestä se oli minun suojelusenkeli. En kyllä usko enkeleihin. Luultavasti järkytyin niin kovasti että mieleni teki temput.
Mitään yliluonnollistahan tuossa ei käytännössä ollut, paitsi pääni sisällä kuulunut ääni "varo" ja se katse ja törmäys. Eläin parka meni ihan nuusaksi :(
Mitä hittoa? Hypit jossain metsän laidoilla ja jäät usein autojen alle? Vai missä sinulla on tapana öisin luuhata?
Puhutpa sinä hyökkäävällä tyylillä, huomaatko itse sen? Se on vähän huono juttu. Ihan kuin katsoisit että sinulla on oikeus määrittää toinen. Onko sinulla?
Syyllistyt juuri samaan.
Alitajunta varoittaa usein realistisista vaaroista, jotka eivät aina toteudu, jolloin varoitus/aavistus/intuitio unohtuu.
Vierailija kirjoitti:
Hakke kirjoitti:
Sammuuko/syttyykö aina tietyt katuvalot teidän kohdalla?
Vain jos joku hölmö sammuttaa ne hyppypotkulla tai lampun hämäräkytkin tai sytytin on viallinen. Loput hoitaa ilmiö nimeltä valikoiva havaitseminen.
No, eihän tuossa ole sun kohdalla mitään yliluonnollista, joten miksi kommentoit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten kun asuin vielä kotona, äitini miesystävä lähti vaihtamaan autoa vähän kauemmas. Olin sille miehelle älyttömän vihainen ja mietin mielessäni että ajaispa vaan kolarin uudella autollaan. No, arvatkaapa soittiko sitten että oli ajanut hirvikolarin takaisin päin ajaessa uudella autolla.
Toiveajattelu kohtaa tunnetun, tiedetyn ennakoimattoman ajotavan. Ja voi là, yliluonnollista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakke kirjoitti:
Sammuuko/syttyykö aina tietyt katuvalot teidän kohdalla?
Vain jos joku hölmö sammuttaa ne hyppypotkulla tai lampun hämäräkytkin tai sytytin on viallinen. Loput hoitaa ilmiö nimeltä valikoiva havaitseminen.
No, eihän tuossa ole sun kohdalla mitään yliluonnollista, joten miksi kommentoit?
Koska tollous, naiivius ja hörhöily ärsyttää. Tolvanat ovat riesa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Setäni, jo nykyisin vainaa, oli innokas pilkkimies. Kävi koko talven avannoilla istumassa ja toi kaloja syötäväksi perheelle ja ennenminkin kissoilleen syötäväksi.
Kerran, yhden merkkikiven luona pilkkiessään, hänen etusormestaan luiskahti kultainen Rakennusmestariliiton kantasormus avantoon ja hävisi sille tielleen. Asiaa harmiteltiin porukalla useita vuosia.
Noh, kuitenkin kerran, kymmeniä vuosia tapahtuneen jälkeen, setäni meni pilkkimään tuon merkkikiven lähelle.
Ja kuinka ollakaan, pilkkiin iski suuri hauenvonkale, jonka setä sai puoshaan avulla ulos avannosta. Hauki ui jo ikämiessarjassa ja eli elämänsä loppupäivinä.
Hauki vietiin sitten kotikeittiöön perattavaksi ja ruoaksi laitettavaksi.
Kokki perkasi sitten kalan ja avasi haukivainaan vatsalaukun.
Mitä sieltä sitten lopulta löytyikään?
Ei yhtään mitään!
Tätä tapahtumaa me olemmekin sitten suvun kanssa ihmetelleet jo vuosikausia.
Ihmeiden aika ei ole ohi!
Valehtelun tunnistaa runsaista yksityiskohdista. Tiedätkö edes, mikä on "puoshaka" ? On hiukan työläs, ellei mahdoton tuollaisella 1,5-2-metrisellä seipäällä yrittää saada kala avannosta, jonka halkaisija on max. 15 cm. Saati että niin iso hauki mahtuisi kairanreiästä läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin myös kerran unen nuoruudessani, kuinka meidän pesukone hajosi. Kuulin äidin huutavan ja kiroilevan, menin unessani katsomaan tilannetta. Äiti sanoi siinä, että vettä valuu kellariinkin. Unen läpi kuulin äänen, joka sanoi: tämä minkä minä näytän sinulle on enneuni, muista tämä. Siihen heräsin. Maatessani sängyllä vielä silmät auki kuulin äänen jatkavan: Tämä tapahtuu pian.
Sanoin itsekseni ääneen, että täytyy olla melko vertauskuvallinen uni kun meillä on uusi pesukone, joka ei tule hajoamaan vielä pitkään aikaan.
Seuraavana päivänä ollessani kotona kuulin äitini alkavan huutamaan ja kiroilemaan. Menin pesuhuoneen ovelle. Lattia oli veden vallassa ja äiti sanoi: tätä vettä valuu kellariinkin.
Mulla ei ole tuolle luonnollista selitystä, kuten ei myöhemmillekään ennusunille.
Minulla myös on enneunissa "selostaja", joka saattaa sanoa "tätä ei pitäisi sinulle näyttää, mutta..." ja sitten näyttää kuitenkin.
Herätessään sitä ihmettelee aina, että kenen ääni se on.
Suojelusenkeli. Enkelit näyttää välillä ihmisille asioita ennalta. Minullakin on kokemusta. Lue kirjailija lorna byrnen kirjoja.
Lasitulla parvekkeella roikkunut kukka-amppeli heilui rajusti. Kuin joku olisi tönäissyt sitä tai tuulisi hurjasti, mutta parvekkeella ei ollut käynyt ketään, ulkona ei tuullut ja parvekelasit olivat kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Lasitulla parvekkeella roikkunut kukka-amppeli heilui rajusti. Kuin joku olisi tönäissyt sitä tai tuulisi hurjasti, mutta parvekkeella ei ollut käynyt ketään, ulkona ei tuullut ja parvekelasit olivat kiinni.
Rakennuksen tärinä?
Vierailija kirjoitti:
Ostimme talon jossa yksi makkari on keittiön vieressä ja siinä oli pelkkä avoin oviaukko, kunnes löysin kirpparilta helmiverhon jonka ripustin siihen. Se verho heiluu usein vaikkei ikkuna tai ovi olisi auki, tiskatessa tms näkee liikkeen aina sivusilmällä ja se häiritsee. Tytär myös väittää jonkun istuneen makkarissa ja luuli isin tulleen töistä. Ollaankohan ostettu oikea kummitustalo?
Se helmiverho on tuonut mukanaan aaveen!
Pese jatkossa aaveet pois kirppiskamoistasi
Muutaman kerran minulle on käynyt niin, että olen joutunut tilaan ja tilanteisiin jolloin olen pystynyt lukemaan/kuulemaan/tuntemaan puhekumppanini ajatukset.
Siis niin, että kun kanssakumppani puhuu niin olen ollut hyvin tietoinen että puhuuko hän totta.
Joskus puhekumppani on valehdellut ihan selkeästi. Tällöin on syntynyt outoja tilanteita: puhuja on erittäin selvästi tajunnut, että tiedän tarkkaan hänen valehtelevan ja myöskin sen että tiedän asian oikean laidan, vaikka asia ja henkilö olisivat minulle aivan uppo-outoja.
Tuli nyt vähän laihahkon oloinen kuvaus, mutta tilanteessa se ei ole mitenkään miellyttävää vaan oikestaan pelottavaa.
Onkohan joku muu kokenut samoin.
Alue: Aihe vapaa
Viinan ja liiman aiheuttama psykoosi ja unihalvaus. Ei jeesusta eikä saatanaa vaan ihan itke sotketut aivot.