Lue keskustelun säännöt.
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3731)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui aivan muutama päivä sitten. Asun ulkomailla ja olin illalla partsilla röökillä. Hiljainen ilta, pimeä taivas, jonne killistelin aikani kuluksi. Yhtäkkiä taivaalle ilmestyi kirkas valopallo, se kulki länsi-itäsuunnassa aika hitaasti ja äänettömästi. Pallo tuli talon takaa, asuntomme on siis itäänpäin. Katselin pallon kulkua, se oli täysin äänetön ja liikkui tasaisesti itää kohti, kunnes katosi taivaanrannalla oleviin pilviin.
En tiedä, mikä se oli. Ei ainakaan lentokone, drone eikä helikopteri.
Mulla oli samanlainen kokemus Suomesta vuosien takaa, tosin tapahtui päivällä ja näin "tunnistamattoman lentävän esineen" joka ei siis hohtanut valoa. Lensi äänettönästi vaakasuoraan n. 3-4. kerroksen korkeudella. Kirjoitin sen tuonne "selittämättömät asiat" ketjuun ja joku vinkkasi että se saattoi olla sellainen kiinalainen lyhty, joka liikkuu kuuman ilmavirran avulla. Toi sun kuulostaa samalta.
Kiitos ehdotuksesta. Ei se kyllä mikään lyhty ollut, koska lensi niin korkealla. Meitä vastapäätä on 8-kerroksinen talo ja se lensi korkealta yli.
Eikä myöskään pallosalama, niiden sanotaan kestävän 6-8 sekuntia. Tätä valopalloa katselin ainakin pari minuuttia.
Tällä videolla näkyy myös pidempi kestoisia pallosalamoita, olen nähnyt myös vastaavanlaisen
Kiitos tiedosta. Kyllä se varmaankin oli tuollainen pitkäkestoinen pallosalama! Ainoa järkeenkäypä selitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rappukäytävässä on liikkeentunnistavat valot, jotka rämähtää päälle aina kun samassa rapussa on liikettä. Katsoin ovisilmästä ja kaikki valot olivat pimeinä (asun ylimmässä kerroksessa). Ääniä ei kuulunut enää. Yhtäkkiä valot räpsähtivät päälle vain omasta kerroksestani, muu käytävä pimeänä. Siellä ei kuitenkaan ollut mitään liikettä missään.
Tälle on luonnollinen selitys. Asumme myös ylimmässä kerroksessa.
Aina jos menen ovisilmälle, kun rappu on pimeänä (näen ovisilmästä pimeyden ja samantien syttymisen), niin valot räpsähtää päälle rapussa.
Huoltomies kertoi, että liiketunnistin ottaa oven läpi liikkeeni ja ulottuu asuntoomme asti. Valot syttyvät siis aina kun menen ovisilmälle huvin vuoksi eikä rapussa ole ketään, olen testannut tuota satoja kertoja.
samoin kerrostalossamme kellarin sisällä oleva tunniste tunnistaa ihmisen jo oven takaa, sillä kun avaan kellarin oven, valot ovat jo päällä. Ne liiketunnistimet tosiaan ottaa ovien läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rappukäytävässä on liikkeentunnistavat valot, jotka rämähtää päälle aina kun samassa rapussa on liikettä. Katsoin ovisilmästä ja kaikki valot olivat pimeinä (asun ylimmässä kerroksessa). Ääniä ei kuulunut enää. Yhtäkkiä valot räpsähtivät päälle vain omasta kerroksestani, muu käytävä pimeänä. Siellä ei kuitenkaan ollut mitään liikettä missään.
Tälle on luonnollinen selitys. Asumme myös ylimmässä kerroksessa.
Aina jos menen ovisilmälle, kun rappu on pimeänä (näen ovisilmästä pimeyden ja samantien syttymisen), niin valot räpsähtää päälle rapussa.
Huoltomies kertoi, että liiketunnistin ottaa oven läpi liikkeeni ja ulottuu asuntoomme asti. Valot syttyvät siis aina kun menen ovisilmälle huvin vuoksi eikä rapussa ole ketään, olen testannut tuota satoja kertoja.
samoin kerrostalossamme kellarin sisällä oleva tunniste tunnistaa ihmisen jo oven takaa, sillä kun avaan kellarin oven, valot ovat jo päällä. Ne liiketunnistimet tosiaan ottaa ovien läpi.
Niin todellakin ottavat. Asuin aikanaan yksiössä, johon joku järjen jättiläinen oli asentanut eteiseen liiketunnistimella toimivan valon, siinä ei ollut lainkaan katkaisijaa, eikä sitä saanut pois käytöstä. En varmaan koskaan ole pelästynyt niin paljoa, kun se valo räpsähti päälle kun olin sängyssä. Ja se räpsyi jatkuvasti, kun rappukäytävässä liikkui joku tai naapuri avasi oman ovensa. Ärsyttävää.
Useamman kerran tullut pakottava tarve tehdä jotain,
Sillä hetkellä tuntunut tyhmälle .
Mutta hetken kuluttua teko ollut oikea ja pelastava
Ajoin konetta
Aamulla reissuun lähtiessä sanoin pomolle ettei tästä päivästä selvitä ilman remonttia,
Sitä tuli.
Pomo kysyi illalla mistä tiesit.
Sanoin että tiesin vaan.
En aamulla vielä tiennyt mitä hajoaa mutta tiesin että nöin käy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosikymmeniä sitten isä tuli kaksi kertaa kotiin. Kuulimme hänen putsaavan kenkänsä rappuralliin, kilistelevän avainnippua ja avaavan oven. Ihmettelimme, kun mitään muuta ei sitten kuulunutkaan, mutta oikeasti ( ja samoin äänin ) hän tuli noin kymmenen minuutin kuluttua. Kuulijoita ja ihmettelijöitä oli paikalla kolme. Mutta joillekin etiäiset ovat todella tuttuja ja varmaan jokapäiväisiä.
Isäni kuoli 2004 sairaalassa, jossa olimme käyneet häntä tervehtimässä pari päivää aiemmin. Tiesin, että isällä on viimeiset päivät menossa. Yöllä makkarissa päällä ollut 7-haarainen sähkökynttelikkö alkoi räpsyä muutamia kertoja. Katsoin kelloa. 1,5 tunnin kuluttua veljeni soitti, että isä on kuollut. Aika stemmasi. Isä kävi vilkuttamassa. Hän oli kertonut minulle itse yliluonnollisia, hänelle sattuneita juttuja eläessään.
Olimme menossa jättämään jäähyväiset sairaalan kappeliin, jonne isä oli viety. Jostain syystä ajattelin, että haluan laittaa pari valkoista kukkaa hänen käsiensä väliin. Kukkakauppamme olikin kiinni. Harmittelin ja juuri kun istuin takaisin autoon, viereeni parkkikselle ajoi kukkakauppa omistaja, jolla oli kaupan avaimet mukana. Hän auttoi ja sain ostaa hentoja valkoisia muistaakseni tasetteja tarkoitustani varten.
Isä kävi myös meillä muutamia kertoja. Tuulikaapin ovi vain avautui äänettömästi samalla tavalla rauhallisesti kuin isäni olisi sen avannut. Sanoin, että tule vaan ja oleile meillä, kyllä meille käy.
Muitakin, nimenomaan sähköön liittyviä asioita tapahtui.
Isäni oli minulle rakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuosikymmeniä sitten isä tuli kaksi kertaa kotiin. Kuulimme hänen putsaavan kenkänsä rappuralliin, kilistelevän avainnippua ja avaavan oven. Ihmettelimme, kun mitään muuta ei sitten kuulunutkaan, mutta oikeasti ( ja samoin äänin ) hän tuli noin kymmenen minuutin kuluttua. Kuulijoita ja ihmettelijöitä oli paikalla kolme. Mutta joillekin etiäiset ovat todella tuttuja ja varmaan jokapäiväisiä.
Onko tätä sattunut muillekin! En enää muista ketä odotettiin tulevaksi, mutta kuului tuttu kenkien putsaus rappuralliin ja oven avaus ja huudettiin keittiöstä tervetulleeksi, mutta kun vastausta ei kuulunut niin käytiin katsomassa minne tyyppi jäi niin ketään ei ollutkaan sisällä eikä pihalla. Tyyppi tuli hetken päästä ja sanoi ettei ollut silloin aiemmin käynyt ovella.
Vierailija kirjoitti:
Vuosikymmeniä sitten isä tuli kaksi kertaa kotiin. Kuulimme hänen putsaavan kenkänsä rappuralliin, kilistelevän avainnippua ja avaavan oven. Ihmettelimme, kun mitään muuta ei sitten kuulunutkaan, mutta oikeasti ( ja samoin äänin ) hän tuli noin kymmenen minuutin kuluttua. Kuulijoita ja ihmettelijöitä oli paikalla kolme. Mutta joillekin etiäiset ovat todella tuttuja ja varmaan jokapäiväisiä.
Olen kokenut etiäisen, mutta en ymmärrä mikä siinä on tarkoitus? Vai onko niin että etiäisen aiheuttava ihminen ajattelee niin voimallisesti esim kotiin menoa, että etiäinen syntyy ajatuksen voimalla? Ihme juttuja on tapahtunut, mutta kaikkea ei kehtaa kertoakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellänikin on ollut muutama etiäinen, ja juurikin isän kotiintulosta, kun asuin vielä vanhempieni luona. Isä tuli srkipäivisin yleensä kotiin viimeisenä ja kerran muistan katsoneeni ikkunasta, kun hän ajoi autolla pihaan. Kun häntä ei kuulunutkaan ovesta, kurkkasin ikkunasta uudelleen ja pihassa ei ollut mitään. Meni noin 10 minuuttia niin hän saapui oikeasti. Asuimme melko syrjässä ja 10 minuutissa ei oikein olisi ehtinyt esim. kauppaan ja takaisin. Kun kysyin kävikö hän pihalla kääntymässä, niin vastaus oli että "häh, just tulin töistä".
Toisen kerran kuulin juurikin auton oven äänen ja askeleet pihatiellä, mutta sitten ei mitään. Taas meni noin 10 minuuttia kun kuulin samat äänet uudelleen, mutta tällä kertaa ovi kävi ja isä tuli sisään. En viitsinyt edes kysyä, oliko hän käynyt kävelemässä pihassa hetki sitten. Ei tietenkään ollut.
En itsekään keksi tälle mitään tarkoitusta. Isä tuli joka päivä töistä suurin piirtein samoihin aikoihin, eli mistään odottamattomasta etiäinen ei ollut merkki. Ehkä vain satuin molemmilla kerroilla olemaan jotenkin vastaanottavaisessa tilassa, ja koin jotain mikä olisi mahdollista kokea aina, mutta mieli yleensä blokkaa sen? Varsinkin vanhemman väen keskuudessa etiäiset ovat käsittääkseni aika tavallinen juttu ja osa pitää niitä jopa ihan luonnollisina.
Kun on yliluonnollisista kokemuksista puhe, niin ensimmäisenä mieleeni tulee aina eräs tapahtuma, joka hämmentää siksi että se tapahtui keskellä kirkasta päivää aivan normaalissa tajunnantilassa.
Seisoin odottelemassa silloista miesystävääni erään ravintolan edessä. Siinä kohtaa kadulla oli jyrkähkö mäki, jonka alaosassa seisoin. Hän oli tulossa kotontaan, sellaisesta suunnasta että hän oli tulossa sieltä mäen päältä, minusta katsoen oikealta. Mutta sitten näinkin hänet kohdallani, kun hän pyöräili kovaa vauhtia vasemmalta ja suoraan ohitseni sinne mäen päälle, eli täysin väärään suuntaan. Kiinnitin huomiota kaikkiin yksityiskohtiin; oli tietyn väriset housut ja tietynvärinen takki ja olin yllättynyt että hän valitsi juuri ne vaatteet. Lisäksi hänellä oli tietty, melko persoonallinen pyörä, jollaista ei täysin samanlaista varmaan kellä muulla ole. Ei ollut mitään mahdollisuutta että kyseessä olisi vain samannäköinen henkilö, hän oli täysin varmasti miesystäväni. Juoksin perään hämmentyneenä kun hän pyöräili kovaa vauhtia mäkeä ylös ja juuri kun hän hävisi mäen laen taakse, hän ilmestyikin takaisin minua kohti. Kun kohtasimme, kysyin tietenkin että mitä hittoa, miksi ajelet edestakaisin. Hän sanoi että tuli suoraan kotontaan. Yllään hänellä oli juuri ne vaatteet mitkä olin äsken nähnyt ja mitkä olivat epätodennäköinen valinta. Hän itse, vahvasti kaikkeen yliluonnollisuuteen kalleellaan olevana ihmisenä, otti asian varsin luonnollisesti, mutta mielenkiinnolla ja puhui jostain "etiäisistä".
Toiseen, mielenkiintoiseen tapahtumaan liittyy toinen miesystäväni. Olimme kerran maauimalassa ja siinä altaassa ollessa hän yhtäkkiä sanoi ääneen Raamatun jakeen. Hän oli itsekin hämmentynyt, koska lause oli vain tullut hänen päähänsä ja sitten hänen suunsa sanoi sen. Mietimme, missä kohtaa Raamattua se oli, mutta emme muistaneet. Tästä ehkä pari viikkoa eteenpäin olin eräässä tapahtumassa Helsingin keskustassa ja menin hetkeksi hälinää pakoon hiljaisuuden kappeliin. Kuljeskelin eteisaulassa ja menin Raamattuhyllyn luokse. Silloin se lause tuli mieleeni ja ajattelin että olisipa jännä jos nyt ottaisin Raamatun ja löytäisin juuri sen paikan. Otin Raamatun, avasin sen ja ensimmäinen mihin silmäni kohdistuivat oli juuri se kyseinen Raamatun jae. Nyt kävi myös ilmi että se kohta liittyi Jeesuksen kasteeseen ja lause tuli silloin kun olimme vesialtaassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on tapahtunu toi täysin sama huuto juttu. Makasin sängyllä just nukahtamassa, kunnes yhtäkkiä kuulen nopeita tömisteleviä askeleita huoneen ovelta sängylleni asti ja sen jälkeen kova miesääni karjuu korvaani. Eikä mitään sanoja vaan huutoa ÄÄÄÄÄÄRGH! Laiskasti avaan silmäni ja katson, että koira nukkuu rauhallisena jalkopäädyssä, joten taisi olla vaan unihalvaus :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katselin halloweenin tienoilla kanava Friin kummitusohjelmia joita tuli useita putkeen, lapset olivat isällään ja join viiniä mutta kännissä en ollut. Äkkiä yläkerrasta kuului kova jysähdys ja mennessäni katsomaan totesin vannan pudonneen pesukoneen päältä, vaikka järkeeni ei mahtunut miten se siitä saattoi omia aikojaan hypätä. Alkoi ahdistaa niin, että piti ruveta katselemaan Pelle Hermannia .
No Pelle Hermanni on ihan kauhuleffan arvoinen kokemus, pelkäsin ainakin lapsena niin hitosti!
Appiukko tunsi Pelle Hermannin henkilökohtaisesti. Oli kuulemma niin huumorintajuton ihminen, ettei toista sellaista ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapasin kahvilassa ensi kertaa naisen, johon olin tutustunut netissä. Alkuun hän vaikutti ihan normaalilta. Sitten hän alkoi kertoilla aika ihmeellisiä juttuja kuolemasta, uudelleensyntymisestä, henkisistä jutuista ja siinä kertoessaan hän kiemurteli tuolillaan, hänen kasvonsa ja varsinkin silmänsä muuttuivat pelottavan näköisiksi, hänen silmänmustuaiset muuttui eikä olleet enää pyöreät, ihan kuin itse saatana olisi vallannut hänen kehonsa ja puhunut hänen suullaan. Se oli pelottavaa.
Entinen kotini oli aivan kamala paikka koska selittämättömiä ilmiöitä tapahtui jatkuvasti.
Painostava läsnäolon tunne oli miltei päivittäistä.
Sähkölaitteet sekoilivat mm. tv ja stereot menivät itsestään päälle. Kylpyhuoneen valot syttyivät aina yön aikana päälle ja peilikaapin ovet avautuivat.
Makuuhuoneessa nukkumisesta ei tullut mitään koska painostava tunnelma haittasi unta. Kun muutin olohuoneeseen nukkumaan, kuulin useana iltana makkarista puhetta vaikka Olin yksin kotona.
Tavarat liikkuivat itsestään, katosivat ja löytyivät oudoista paikoista. Kuului myös musiikkia jolla ei ollut mitään maallista lähdettä. Musta huppupäinen hahmo liikkui kahdesti eteisessä. Kerran kuulin sieltä kissan sihinää muistuttavan äänen.
Kaksi kertaa näin myös mustat ihmisen muotoiset hahmot seisomassa olohuoneessa kun tulin huoneeseen sisään.
Nämä tuli nyt mieleen mutta sattui siellä paljon muutakin. Ihan kammomesta ja Tämä on tavallinen kerrostalo pk-seudulla
Uutisissa kerrottiin rivitalon palosta. Päätin samana päivänä kertailla omille lapsille ohjeita tulipalon varalle; mistä poistutaan, mitä ei lähdetä pelastamaan, avun soittaminen jne. Samana iltana alkoi palovaroitin soimaan, en keksinyt muuta syytä kuin ehkä kylpyhuoneesta tullut vesihöyry? Outo sattuma, koska kertaakaan aiemmin ei hälyttimet olleet soineet kotonamme.
Vierailija kirjoitti:
Tapasin kahvilassa ensi kertaa naisen, johon olin tutustunut netissä. Alkuun hän vaikutti ihan normaalilta. Sitten hän alkoi kertoilla aika ihmeellisiä juttuja kuolemasta, uudelleensyntymisestä, henkisistä jutuista ja siinä kertoessaan hän kiemurteli tuolillaan, hänen kasvonsa ja varsinkin silmänsä muuttuivat pelottavan näköisiksi, hänen silmänmustuaiset muuttui eikä olleet enää pyöreät, ihan kuin itse saatana olisi vallannut hänen kehonsa ja puhunut hänen suullaan. Se oli pelottavaa.
Hui kauheaa!!
Tällainen "tapahtui" - omalla tavallaan hyvinkin yliluonnollista vaikkakin usein (onneksi) pelkästään positiiviseksi koettua:
Korjaus aiempaan kirjoitukseen. Näin mustat hahmot eri huoneissa,kerran olohuoneessa ja toisen kerran keittiössä. Olin astiakaapin edessä kun huomasin että keittiön pöydällä oleva pieni Lamppu alkoi vilkkua. Kurottauduin lamppua kohden vilkaisten samalla taakseni. Siinä seisoi sama musta hahmo jonka Olin nähnyt aiemmin olohuoneessa. Suljin silmäni ja sanoin kovaan ääneen: Kristuksen nimessä poistu täältä!
Avasin silmäni ja hahmo oli kadonnut. Tämä toistui saman yön aikana miltei samanlaisena: minä samassa paikassa hakemassa vettä, Lamppu vilkkuu ja hahmo ilmestyy.
Näin siinä asunnossa myös mieheni kuolleen veljen hahmon. Minä en ollut ainoa joka koki outoja. Muutama Yövieras on herännyt Näihin ilmiöihin eikä miesystävänikään halunnut olla yksin siinä asunnossa varsinkaan öiseen aikaan.
Ah, tämä selittää kristinuskon alkuhetkiä. Silloinhan huumeet eivät todellakaan olleet kiellettyjä joten näkyjen näkijöitä riitti.