1 vuosi lapsen sijoittamisesta

Teoistaan joutuu kantamaan vastuun, ja välillä se taakka voi olla raskaskin.

Ihan itse olet aikanaan tehnyt sen päätöksen, että et hoida lapsiasi suositusten mukaisesti, jolloin sossun on ollut pakko tehdä huostaanotto.

Teoilla on seurauksensa.

Lapsella on oikeuksia, sinulla on velvollisuuksia

Älä valehtele, sinun pitää sitoutua ehtoihin, jos et niin tee voit syyttää vain itseäsi. Lapsen etu on saada turvallinen lapsuus. Ja todella tiedän mitä olet joutunut kokemaan. Nyt ryhdistäydy, kysy sosiaalityöntekijältä mitä he haluavat sinun tekevän niin ohjaavat sinut hoitoon/ tarvittavan tuen piiriin. Tapaamiset ovat varmasti ensin valvottuja, mutta vähitellen näitä voidaan alkaa järjestää kotiin ja lopulta voit vielä saada sijoituksen purettua. Viimeisen eteen pitää tehdä kovasti työtä ja antaa näyttöä, että todellakin toteutat jokaisen pyynnön mitä sosiaalityöntekijä sinulle osoittaa.

Monella huostaanotettujen lasten vanhemmilla on syvä katumus joka riivaa joka päivä sekä herätessä että nukkumaan mennessä ja koko ajan sillä välillä.

Naapurinikin kuulemma kysyy itseltään kymmeniä kertoja joka päivä, että miksi silloin eräänä päivänä antoi lapselleen luunapin, miksei mieluummin vaikka laittanut jäähylle? Mutta kun virhe on tehty ja siitä on jäänyt kiinni, niin katumus ei enää auta mitään.

Teillä vastanneilla siis kokemusta?

Riivaa ja ei ole tunteita

Miksi sijoitettiin?

Miten tänne palstalle on eksynyt näin paljon näitä wt-mutseja jotka itkee kuinka Suomen laki on perseestä vaikka todellisuudessa ei itse kykene huolehtimaan omista lapsistaan. Ei Suomessa oteta lapsia helpolla huostaan, peiliin voitte kattoa. Mun mielestä pitäisi olla niin että kun lapset on kerran huostaanotettu niin ei tarvitse enää palauttaa takaisin. Siinä kärsii vaan lapsen mieli kun riepotellaan edestakaisin. Aika monta mahdollisuutta potte saanu jo ennen kun lapset on huostaanotettu.

Omat tarpeesi menivät lapsen edelle.

Olisko kannattanut miettiä tekemisiään silloin vuosi tai kaksi sitten?

Ovelaa mutta ei suostuttu minun ailahteleviin tunteisiin. Olin liian räväkäs

Mikä sitten olisi vaihtoehto huostaanotoille, jos saa kysyä? Anarkiako, missä lapsia saa kasvattaa ihan oman pään mukaan eikä tarvitse pelätä seurauksia?

PS. Vankilatkin ovat täynnä ihmisiä jotka väittävät, että heitä on rangaistu aivan syyttä suotta.

No älä nyt uhriudu, se on viimeinen mitä lapses toivoo. Mä tiedän, et oli ne syyt mitkä tahansa, niin se on todella rankkaa myös vanhemmalle, puhumattakaan mitä mahtaa muksun päässä liikkua. Ensimmäinen vuosi meni itsellä siis aivan sumussa, ja se itsensä syyttely, ai että. Toki asioita on hyvä miettiä, mutta liika on aina liikaa. Muutama vuosi meni sen todistelussa, että kaikki ok.eikä siinä mitään, pidä pää kylmänä ja ajattele itsesi parasta, sitä kautta lapsikin saa sinulta eniten.

Tsemppiä!

Mietin jatkuvasti kuinka ruman teon tekivät. Syrjäyttivät tahallaan tottakai kun voivat

Ne

Vierailija kirjoitti:

No älä nyt uhriudu, se on viimeinen mitä lapses toivoo. Mä tiedän, et oli ne syyt mitkä tahansa, niin se on todella rankkaa myös vanhemmalle, puhumattakaan mitä mahtaa muksun päässä liikkua. Ensimmäinen vuosi meni itsellä siis aivan sumussa, ja se itsensä syyttely, ai että. Toki asioita on hyvä miettiä, mutta liika on aina liikaa. Muutama vuosi meni sen todistelussa, että kaikki ok.eikä siinä mitään, pidä pää kylmänä ja ajattele itsesi parasta, sitä kautta lapsikin saa sinulta eniten.

Tsemppiä!

On viranomaisilta väärin laittaa lapsi kärsimään vanhemman rikkeistä.