Ottaa aivoon, kun kielen opettaja sanoi tunnilla vastaustani vääräksi ja nyt kun tarkistin, vastaukseni oli oikein (vaikka kyllä tiesinkin olevani oikeassa)

Näitä löytyy. Ihmisiä ne opettajatkin ovat. Itselleni on juuri kielenopettaja sanonut vastauksen olleen kuullunymmärtämisessä väärä koska opettaja oli eri mieltä nauhalla puhujan kanssa. Toinen opettaja selitti, etten ollut ymmärtänyt mielipidekysymystä, koska olin hänen kanssaan eri mieltä asiasta. Yksi vastaus sinne tai tänne. Kertoo enemmän opettajasta kuin sinusta.

Nasu.

Ota oppimiskokemuksena. Ihmisiä ne opettajatkin on.

Ymmärrän, kerran opettajan mielestä vuosineljännes ja 4kk olivat sama asia, molemmat kvartaaleja. Ei ymmärtänyt edes rautalankaa.

Näitä sattuu. Minulle kävi lukioaikana herkullisesti, kun erään reaaliaineen opettaja laittoi iltapäivällä olleeseen kokeeseen yhden tehtävän saman päivän yo-kirjoituksista. Siihen aikaan oikeat vastaukset eivät vielä tulleet nettiin, vaan ne tulivat lukioihin postitse pari päivää kirjoitusten jälkeen.

Kokeen jälkeisenä päivänä oli saman oppiaineen tunti, ja opettaja selitti minun vastaukseni olleen osittain väärin. Opettaja esitti oman versionsa vastauksesta. Seuraavan viikon oppituntiin mennessä oikeat vastaukset olivat jo saapuneet ytl:stä. Lopun varmaan jo arvaatte.

Sulla on pienet murheet. Ole vaan tyytyväinen kun ensinnäkin tiesit ja sitten vielä jaksoit selvittää asian.

Kun olet ahkera niin kyllä sun ope ja opiskelutoverit huomaa tasosi, vaikka ihan jokaista oikeaa vastaustasi ei noteerattaisi.

Anna vain olla. Opettajatkin ovat tosiaan ihmisiä ja erehtyväisiä, ja itse pääsee helpommalla kun antaa ihmisten olla vähän vaillinaisia vaikka tietäisi itse olevansa oikeassa. Samaa yritän opettaa omalle lapselle, jolla välillä vastaavia kokemuksia alakoulun opettajastaan. Harvoin näistä kannattaa ryhtyä rettelöimään ja hakemaan oikeutta; tärkeintä että itse tietää olleensa oikeassa.

Natiivipuhuja muttei pätevä? Missä opettamaan? Ymmärrän, että yliopistossa ei voi opettaa vain natiivipuhujuuden perusteella, mutta useimmat kontekstit missä kieliä opetellaan on sellaisia, että tärkeintä on oppia kommunikoimaan sillä kielellä, ja siinä natiivipuhuja varmasti osaa riittävän hyvin opettaa, vaikka ei ehkä kaikkia kielioppisääntöjä tietäisikään. 

Esim. itse opiskelin italiaa kansanopistossa. Opettaja oli natiivipuhuja, 15 vuotta Suomessa asunut nainen. Voi hyvin olla että samoin kuin minä en dippainssinä osaa aina käyttää Suomen kieltä kieliopillisesti oikein vaikka olen natiivipuhuja, niin tämä opettajakaan ei osannut kaikkea sääntöjen mukaan oikein. Mutta sillä ei ole niin mitään merkitystä oppimistavoitteen kannalta, jos tavoite on oppia kommunikoimaan opeteltavalla kielellä arkitilanteissa.

Itse intin joku aika sitten ruokatunnilla terveydenhoitajan kanssa siitä, voiko elävä ihminen luovuttaa maksastaan palan. Hänen mukaansa ei. Näytin hänelle sitten ihan faktaa netistä, jolloin hän vähän ärsyyntyi ja sanoi "no enpä ole elinsiirtoja joutunut tekemään, mistä olisin voinut tietää". Niin, no miksi väittää vastaan jos ei tiedä.. Ja itse en ole edes hoitoalalla vaikka terveyskeskuksessa olenkin töissä.

Eihän kaikki kielenopiskelu tähtää vain arkikielen hallintaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse intin joku aika sitten ruokatunnilla terveydenhoitajan kanssa siitä, voiko elävä ihminen luovuttaa maksastaan palan. Hänen mukaansa ei. Näytin hänelle sitten ihan faktaa netistä, jolloin hän vähän ärsyyntyi ja sanoi "no enpä ole elinsiirtoja joutunut tekemään, mistä olisin voinut tietää". Niin, no miksi väittää vastaan jos ei tiedä.. Ja itse en ole edes hoitoalalla vaikka terveyskeskuksessa olenkin töissä.

Minä en ole hoitoalalla enkä edes terveyskeskuksessa töissä, mutta tuon olen tiennyt jo kauan.

Se on jännä, kun toiset ärsyyntyvät kun heille todistaa miten asia oikeasti on, toiset taas innostuvat että vau, tosiaanko, mahtavaa, tästä pitää ottaa kunnolla selvää! Kumpi antaa paremman kuvan ammattitaidosta?