Apua miten mun äiti on osaamaton ja avuton
Tänään käytiin yhdessä ostoksilla ja jo tuon kauppareissun aikana tuntui että saan häpeästä itkeä ja nauraa. Ensinnäkin äiti ajoi isän käytössä yleensä olevaa isompaa autoa ihan se parkkeeraaminen, ihan hirveän kauan autoa junnaa, ja huiskuttelee siinä anteeksi pyytävänä, jos ei osaa niin ajais suosiolla sinne perälle mutta ei, oven viereen on ährättävä ja pysäytettävä muu liikenne varttitunniksi. Sitten sillä ei ollut sopivaa kolikkoa ja lähti rahaa vaihtaan joltakin vieraalta. Myyjältä apua kailotti tavaroiden etsimisessä vaikka ne melkeen oli vieressä, niin ja pullonpalautus oli niin noloa ihmettelyä, kotinsa toista telkkaria äiti ei osaa laittaa päälle, saatikka olkkarin terkkarilla tallentaa tai vaikka Netflixä käyttää. Silti äiti on esimiesasemassa, tienaa paljon enemmän mitä minä tulen fysssarina tienaamaan, ihmettelen miten töissä säheltää, no rakas jokatapauksessa.
Kommentit (21)
Joskus 90 -luvulla äiti kuskasi kaverin syntymäpäiville. Mentiin oikealle kadulle, mutta ei osannut katsoa talon numeroa 10. Meni sitten kysymään joiltakin pojilta, jotka tunsin koulusta. Häpesin. Sen verran vielä, että meitä lapsia ei koskaan kuunneltu, eli joa sanoin että se on tuo talo, niin huutovastaus oli että "ole hiljaa siellä takapenkillä!"
Yksinkertaiset asiat olivat käsittämättömän vaikeita. Tai ne tekemällä tehtiin jotenkin vaikeiksi.
Mutta äiti pärjää esimiehenä hyvin. Delegoi yleensä ne asiat, joita ei itse osaa, ehdi tai tahdo tehdä. Kotona laittaa hyvää ruokaa ja leipoo aina välillä ja huolehtii, että kaikilla on puhdasta ja siistiä päällepantavaa. Taisi olla kauppamatkalla mukavuusalueensa ulkopuolella?
No ei nyt ole kamalan avutonta. Ajaa sentään autoa. Mitä häpeämistä neuvon kysymisessä on? Olisit antanut äidilles kolikon tai pysäköinyt itse. Odota vaan, kun vanhemmat tulee vanhoiksi, eikä selviä mistään.
Onko se äiti sellainen jolle kaikki normaalit asiat kuten pyykinpesu on asioita joista kuuluisi antaa hänelle palkinto? Kuuluu ihmistyyppiin, joka ulkopuolelle todistelee vakuuttavasti olevansa oikea suursankari. Todellisuudessa ei osaa edes Moccamasteria ladata ilman ohjeita saati katsastaa autoa.
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt ole kamalan avutonta. Ajaa sentään autoa. Mitä häpeämistä neuvon kysymisessä on? Olisit antanut äidilles kolikon tai pysäköinyt itse. Odota vaan, kun vanhemmat tulee vanhoiksi, eikä selviä mistään.
Minä en uskalla edes autoa ajaa, vaikka kortti onkin. Siitä huolimatta olen useamman lapsen saanut aikaiseksi ja kasvatettua melko täyspäisiksi aikuisiksi, onnellisesti aviossa lasten isän kanssa edelleen, pärjännyt työelämässä hyvin, opin siellä uutta joka päivä edelleen.
Ap:lle ja muillekin: kaikki me joskus vanhetaan ja asioita alkaa unohtua ja uuden opettelu ei käy enää ihan niin helposti kuin ennen. Läheisistä on saanut havaita, että se muutos saattaa humpsahtaa ihan ykskaks.
Entäs kun itse tulet vanhaksi? Sitten omat lapsesi häpeävät sinua kun et osaa mitään. Aika ja teknologia menevät vauhdilla eteenpäin ja ennekuin huomaatkaat, et enää pärjää. Nuoremmat pilkkaavat ja halveksivat sinua kuten sinä nyt iäkkäämpiä.
Minä kaipaan joka päivä edesmenneitä vanhempiani, heidän lämpöään ja rakkauttaan. He olivat niin ihanasti viisaita, vaikka olivat "vanhanaikaisia".
Lastenkasvatus ei taida olla ap:n äidin alaa, kun on tuollaisen psykon saanut aikaan. Muuten varmasti loistomimmi tuo ap:n äiti.
Tulikin mieleeni että, voisin kertoa Äidstäni pari tarinaa..
No toiset ovat käytännön ihmisiä ja toiset teorian ja suurempien linjojen. Äitiäsi todennäköisesti kiinnostaa muut asiat kuin parkkeeraaminen ja ostoskärryt, joten hän ei ole niissä ihan pro. Tulin lukemaan, onko minun tyttäreni löytänyt av:n mutta ei sentään siltä kuulostanut. Mutta minäkin olen esimiesasemassa, ja arjessa sählään monessa asiassa.
All you need is ❤ kirjoitti:
Entäs kun itse tulet vanhaksi? Sitten omat lapsesi häpeävät sinua kun et osaa mitään. Aika ja teknologia menevät vauhdilla eteenpäin ja ennekuin huomaatkaat, et enää pärjää. Nuoremmat pilkkaavat ja halveksivat sinua kuten sinä nyt iäkkäämpiä.
Minä kaipaan joka päivä edesmenneitä vanhempiani, heidän lämpöään ja rakkauttaan. He olivat niin ihanasti viisaita, vaikka olivat "vanhanaikaisia".
Tuskin tuo äiti nyt kovin vanha tai vanhanaikainen on, vain epäkäytännöllinen tyyppi.
Autolla pyöriminen parkkihalleissa on ihan syvältä. Autopaikat on ahtaita, vaikka autot isoja. On ympyröitä ja helevetisti autoja, parkkikerrokset merkitty epäselvästi eikä automaatteja löydä. Uloskäynneille on keksitty ihan omasta päästä nimet, joita kukaan ei tunne, kaikkia jotain v-un "kansia" joka suunnalla, ja kun on päässyt ylös, huomaa että on kilometrin päässä siitä paikasta minne piti mennä. Sitten kun silmät ei vielä toimi niin että selviäisi peruutuspeileillä niin onhan se vaikeeta. Asiaa ei hirveesti auta jos jälkikasvu haukkuu ja natkuttaa vieressä/takapenkillä. Antakaa ihmiset nyt vähän armoa toisillenne.
On ne äidit niiiiin hävettäviä. En uskalla tehdä lapsia, olen kuitenkin hävettävä.
Olen myös tuollainen. Vihaan kaikkia todelliseen elämään kuuluvia taitolajeja. Olen ihan älykäs, vaikka en yhtään epäile, etteikö jotkut olisi luulleet vakavaksi tietyissä tilanteissa.
Mun äiti on samanlainen, ei osaa tehdä mitään ilman apua. Joskus mietin, et miten ihmeessä hän on yksin saanut lapset kasvatettua. Äiti ei osaa käyttää telkkaria, tai osaa hän sen laittaa päälle ja sammuttaa, mutta siinäpä se. Puhelinta osaa just ja just käyttää. Laskuja hän ei osaa maksaa, jos postissa lasku tulee, nii hän ei edes ymmärrä mikä se on! Kaupassa ei osaa käydä yksin, maksaminen, ostosten pakkaaminen jne on haastavaa.
25-vuotiaana asun edelleen kotona ja kammolla odotan päivää, kun muutan. Äiti täytyy varmaan sillon laittaa johonkin hoitokotiin, kun tuntuu ettei kotona tule yksin pärjäämään. Ja ei, äitini ei ole mikään dementoitunut mummo.. Yksinkertanen hän kai on aina ollut, mutta muuten ihan perusterve 60-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on samanlainen, ei osaa tehdä mitään ilman apua. Joskus mietin, et miten ihmeessä hän on yksin saanut lapset kasvatettua. Äiti ei osaa käyttää telkkaria, tai osaa hän sen laittaa päälle ja sammuttaa, mutta siinäpä se. Puhelinta osaa just ja just käyttää. Laskuja hän ei osaa maksaa, jos postissa lasku tulee, nii hän ei edes ymmärrä mikä se on! Kaupassa ei osaa käydä yksin, maksaminen, ostosten pakkaaminen jne on haastavaa.
25-vuotiaana asun edelleen kotona ja kammolla odotan päivää, kun muutan. Äiti täytyy varmaan sillon laittaa johonkin hoitokotiin, kun tuntuu ettei kotona tule yksin pärjäämään. Ja ei, äitini ei ole mikään dementoitunut mummo.. Yksinkertanen hän kai on aina ollut, mutta muuten ihan perusterve 60-vuotias.
Lapsetko hänen puolestaan ovat kaiken tehneet jo pienenä?
Vierailija kirjoitti:
Olen myös tuollainen. Vihaan kaikkia todelliseen elämään kuuluvia taitolajeja. Olen ihan älykäs, vaikka en yhtään epäile, etteikö jotkut olisi luulleet vakavaksi tietyissä tilanteissa.
Tuo on hyvä, todelliseen elämään kuuluva taitolaji! 😅 Ei se Einsteinkaan tainnut olla niissä kovin hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on samanlainen, ei osaa tehdä mitään ilman apua. Joskus mietin, et miten ihmeessä hän on yksin saanut lapset kasvatettua. Äiti ei osaa käyttää telkkaria, tai osaa hän sen laittaa päälle ja sammuttaa, mutta siinäpä se. Puhelinta osaa just ja just käyttää. Laskuja hän ei osaa maksaa, jos postissa lasku tulee, nii hän ei edes ymmärrä mikä se on! Kaupassa ei osaa käydä yksin, maksaminen, ostosten pakkaaminen jne on haastavaa.
25-vuotiaana asun edelleen kotona ja kammolla odotan päivää, kun muutan. Äiti täytyy varmaan sillon laittaa johonkin hoitokotiin, kun tuntuu ettei kotona tule yksin pärjäämään. Ja ei, äitini ei ole mikään dementoitunut mummo.. Yksinkertanen hän kai on aina ollut, mutta muuten ihan perusterve 60-vuotias.
Lapsetko hänen puolestaan ovat kaiken tehneet jo pienenä?
En muista miten on ollut sillon, kun oon pieni ollut. Kyllä mä muistan, että monesti syötti homeista leipää ja ötököitä mehussa. Oppi siinä ite olemaan tosi tarkka mitä suuhunsa laittaa, kaikki piti tarkistaa ennen syömistä. :D
Varsinkin äitini rahankäyttö on todella huolestuttavaa. Saattaa siis kaikki rahansa käyttää meikkihin, sisustustavaraan tai muuhun turhaan. Sitten ollaan hätää kärsimässä, kun täytyisi vielä laskut maksaa ja jollakin elää.
Ei siinä, äitini on oikeesti todella ihana ja herttainen ihminen. Mut kyllä tässä välillä pakostikki murehtii tulevaisuutta ja mites sitten, jos ja kun muutan. Auttaa aikoisin vaikka muuttaisin, mutta en mä oikein myyjän palkalla pystyisi kahta taloutta pystyssä pitämään. 😩
Esimiesasemaan pääsee kun lukee kirjat ja pääsee työputkeen. Vaikka Tj asti ilman kummempaa osaamista. Sen vuoksi maailmassa on aika monta surkeaa esimiestä.
Tuo juuri on ihan hirveen noloa kun heti kun kauppaan astutaan aletaan huutelemaan myyjille missä on semmonen ja juuri tämmöstä etsin, yhtään ei itse katella.
Tiedän ihmistyypin ja hermoni on riekaleina jos samassa seurassa joudun julkisesti liikkumaan.
Antaisi edes toisen ajaa, kun itse ei osaa. Saa hävetä silmät päästä kun toinen avaa auton ikkunan ja huutelee jalankulkijoille, että missä on se ja missä on tämä. Siis äärimmäisen inhottavaa olla siinä kyydissä.
Kaikki on vaikeaa ja käsittämätöntä, jatkuvaa sähläämistä ja ison numeron tekemistä normaaleista asioista.
Aikuinen ihminen joka kuuluisi holhouksen alaiseksi.
Inhottavinta tässä on se, että itse on alisteisessa asemassa ikänsä puolesta tämän henkilön kanssa. Hän on vanhempi, joten hän on bossi, ei vaan ole älykkäämpi.