Kuinka pettynyt pitäisi olla kun ei saa hakemaansa työtä?

Siis *olisi turvannut raha-asioita". Kyseessä vakkaripaikka nykyisen toistuvan pätkän sijaan.

Olet tasapainoinen ihminen, joka hallitsee itsensä.

Jatka samaan malliin.

Vierailija kirjoitti:

Olet tasapainoinen ihminen, joka hallitsee itsensä.

Jatka samaan malliin.

Kiitos :-)

Aikoinaan tuommoinen tuntui pahalta.

Ensimmäiset potkutkin järkytti maailmankuvaa.

Nyttemmin ajattelen vaan, että uutta matoa koukkuun, tämä ei sittenkään ollut minua varten.

Asia tietysti harmittaa, jos kyseessä on kiva työ, mutta turha jäädä murehtimaan. Joten sinulla on juuri oikea asenne.

Mikä ihmeen kysymys tämä on? Miksi "pitäisi" mitään?

Tuntuu siltä kuin tuntuu.

Turha olla mielestäni yhtään pettynyt. Ei muuta kuin hakemaan seuraavaa paikkaa. 

Ei kai siinä mitään ihmeellistä ole. Paljon hakijoita, vain yksi valitaan. Ihan normaalia jatkaa elämäänsä eteenpäin sen kummemmin asiaa märehtimättä.

Nykyään on normaalia, ettei saa hakemaansa työtä.

Se on periaatteessa aika iso pettymys, mutta sitä ei koeta sellaiseksi, koska se on niin tavallista. Tästä ristiriidasta varmaan johtuu tarve ihmetellä ja kysyä: "kuinka pettynyt pitäisi olla...?"

Taisi vähän kuitenkin käydä tunnon päälle kun piti tehdä avlle aloitus. Tilannehan on se, että sinua ei valittu, koska löytyi joku sinua parempi vaihtoehto täyttämään paikan. Jäit siis kilpailussa häviölle. Se tekee sinusta häviäjän eli luuserin. Sori, näin se on.

T. insinööri 30v 4k€/kk

Kiitos hyvistä kommenteista! Totta, itsekin ihmettelin, miksi koin että pitäisi tuntua jotenkin erilaiselta.

Soittanut ja tilanteesta kertonut HR-tyyppi vain vaikutti jotenkin niin pahoittelevalta ja kuin kertoisi tosi vakavasta asiasta.

Tietysti olen pettynyt ja harmissani, mutta ei tästä voi mitään isoa juttua tehdä. Tällaista se on, miksi tuhlata tunteiluun aikaa ja energiaa? Mitä se hyödyttää? Paikkaa haki kymmeniä ihmisiä ja yhtä lukuunottamatta kaikki joutuivat pettymään. En tiedä, näinhän se menee, välillä voittaa, välillä ei. Itse keskityn omaan pärjäämiseeni enkä jotenkin koe, kuten soittanut HR-tyyppi sanoi, että olisin jotenkin "huono". En vain ollut sopivin juuri tähän tehtävään, sen mukaan mitä haastattelijat ajattelivat.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Taisi vähän kuitenkin käydä tunnon päälle kun piti tehdä avlle aloitus. Tilannehan on se, että sinua ei valittu, koska löytyi joku sinua parempi vaihtoehto täyttämään paikan. Jäit siis kilpailussa häviölle. Se tekee sinusta häviäjän eli luuserin. Sori, näin se on.

T. insinööri 30v 4k€/kk

Huono provo. Ansaitsen nykyisin sinua enemmän, se on vain epävarmempaa kuin olisi ollut vakipaikka. You win some, you lose some. Miksi ottaa sitä vakavasti?

Tein aloituksen, koska koin ristiriitaa tunnetiloista. Potentiaalinen työnantaja vaikutti kohtelevan tätä tosi vakavasti, itse en. Tosin tämä saa miettimään, että se ehkä kertoo siitä, miksi minua ei valittu. En ehkä vaikuttanut haluavan paikkaa tarpeeksi.

Ja tietysti välillä häviää. Kysy vaikka joltain huippu-urheilijalta. So what? Se on elämää.

Kysymykseni aloituksessa oli siis keskeisesti se, että miksi en välitä enempää tilanteesta tai uutisista.

- ap

Miksi pitäisi olla erityisen pettynyt? Harmittaa voi, mutta tuotahan on elämä.

Siksi koska se se ei ollut sulle kovin tärkeä asia...

Joskus hain yhteen työpaikkaan tosissani, mutta työhaastattelussa tuli vastenmielisyyden tunne. Olin iloinen kun valinta ei kohdistunut minuun. Eli aina ei tarvitse "masentua".

Normaalin työnhaun päätyessä "valintamme kohdistui toiseen" tyyppiseen vastaukseen ei olla pettyneitä.  Näihnän siinä yleensä käy, se on ennakko-odotus eikä pettymys.

Pettyneitä ollaan silloin jos kyseessä on jotenkin erityisen itselle tärkeä työnhaku tai erityisen hyvät saumat ja kuitnkin menee pieleen.

Kiitos kommenteista. Oli vain niin outo tuo puhelu, jossa HR-edustaja kertoi tästä. Suurin piirtein puolikuiskaili varovaisella äänellä, tyyliin että olisi kertonut jotain tosi vakavaa asiaa.

Siis tottakai harmittaa, mutta ei tuo nyt mikään maailmanloppu ollut. C'est la vie.

- Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista. Oli vain niin outo tuo puhelu, jossa HR-edustaja kertoi tästä. Suurin piirtein puolikuiskaili varovaisella äänellä, tyyliin että olisi kertonut jotain tosi vakavaa asiaa.

Siis tottakai harmittaa, mutta ei tuo nyt mikään maailmanloppu ollut. C'est la vie.

- Ap

Siis HR-henkilön tapa puhua viittasi siihen, että se olisi pitänyt ottaa tosi vakavasti. Mutta kun en ottanut. Siitä tuli outo fiilis.

- Ap

Ap. Ensinnäkin, mulle ei ole koskaan taidettu soittaa mistää HR:stä mitään, tulee vaan se sama sähköposti kuin muillekin että valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun tai sitten ei kuulu mitään. Sinä ole etuoikeutetussa asemassa koska sinulle ihan henkilökohtaisesti joku viitsi soittaa ja pahoitella. Ja mikä tärkeintä tässä asiassa, sinä olet jo töissä ja saat laskusi maksettua. 

Me työttömät jotka haemme epätoivoisesti töitä koska emme saa laskuja maksettua ja elettyä normaalisti pienellä työttömyyskorvauksella kuukaudesta tai jopa vuodesta toiseen, me olemme tosi pettyneitä kun taas menee hyvä työpaikka ohi suun, tai vähän huononpikin, yleensäkin joku mistä saisi rahaa. Meille köyhille työttömille on usein se haettu työpaikka lottovoitto ja pelastus kadotukselta, ja kun sen menettää niin kyllä se ottaa tunteisiin ja kovasti.

Kaipa se tyyppi joka sulle soitti oletti että olit tosissasi halunnut sen työn ja jopa tarvinnut sen ja siksi oletti että olet varmaan aika pettynyt, kuten yleisesti ottaen ihmiset ovat kun eivät pääse töihin. Mitä outoa siinä nyt on? Olisiko hänen pitänyt olettaa että olet iloinen siitä että et päässyt hakemaasi työpaikkaan tai olisiko hänen pitänyt naureskella ja sanoa että olipa hyvä ettet päässyt tänne töihin kun olet niin paska?