Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei taida olla ihan normaalia
31.03.2019 |
Minulle on kehittynyt pakkomielle itsestäni, että minua vaivaa jokin persoonallisuus/mielensairaus, mutta en osaa yhtään sanoa mikä, vain sen, että minussa on jokin vialla. Ulospäin näytän normaalilta naiselta, mutta sisältä olen todella ahdistunut ja tunnen suurta vihaa. Viha kohdistuu muihin ihmisiin (tuntemattomiin, myös kavereihin), mutta täysin empatiokyvytön en ole. Tarvitsen päihteitä, että tunnen itseni normaaliksi muiden keskellä ja pystyn kommunikoimaan luontevammin. Mutta samalla saattaa tulla ajatuksia "salaliitto" teorioista. Pystyn kuulemaan myös ääniä ja näkemään hallunisaatioita alkoholin vaikutuksen alaisena, selvinpäin harvemmin, "vale" äänet ovat enemmänkin tunne, kuin että kuulisi selvästi. Minulla on vahvat mielipiteet, mutta samalla tunnen itseni hyvin ristiriitaiseksi, saman aikaisesti voin tuntea negatiivisesti, positiivisesti ja reallistisesti, vähän kuin erihenkilöiden mielipiteet. Esim. jos on sovittu tuttujen kanssa, että mennään porukalla pitämään hauskaa, ajatus ahdistaa ja v*tuttaa ja ei tule olemaan hauskaa, turha luulo, mutta myös tosi kivaa mennä pitämään hauskaa. Olen kamppaillut tämän ahdistuksen kanssa parikymmentä vuotta uskaltamatta mennä edes keskustelemaan ammattilaiselle.
Onko täällä ketään, joka ehkä osaisi samaistua/sairastaa esim. skitsofreniaa tai terapeuttia/psykologia paikalla? Ja jakaa oman tarinan/näkemyksen.
Kommentit (12)
Eihän tuo nyt ihan normaalilta kuulosta. Kannattaa vain rohkeasti mennä psykologille juttelemaan. Olokin voi helpottua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. Ei se välttämättä ole juuri skitsofreniaa, toisaalta ehkä voi ollakin. Tuo vihaisuus voi olla ihan ahdistuneisuudesta ja harhoja voi olla muillakin kuin skitsofreenikoilla. Viina ei varmasti auta tuohon ongelmaan, joten suosittaisin sitä hoitoon hakeutumista, että voisivat kartoittaa mikä on vialla. Luultavasti heti ensimmäiseksi haluavat lyödä pilleripurkin kouraan, mutta niitä ei ole pakko suostua tuurilla kokeilemaan.
Tämä on muuten omituinen ilmiö. Ei kai muissakaan sairauksissa anneta lääkettä ennen kuin on tehty diagnoosi? Psykiatriassa taas mennään aina perse edellä puuhun ja ensiksi tungetaan lääkettä, sen jälkeen aletaan sorvaamaan mahdollisista sivuoireista diagnoosia.
Skitsofreniaan viittavaahan tuo on (keittiöpsykologin näkökulmasta). Miten on vaikuttanut arjessa, käytkö töissä tms? Käytätkö alkoholin lisäksi muita päihteitä?
Todellakin suosittelen hakeutumaan ammattiavun piiriin, osaavat siellä neuvoa miten edetä.
Skitsoaffektiivinen häiriö/epävakaa persoonallisuushäiriö saattaisi tulla kyseeseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykoosi kehittymässä. Soitaisitko heti maanantaina ja pyydät pikaisen lähetteen mielenterveysosastolle. Sielä on yleensä haastattelua ja eri terapia vaihtoehtoja. Sielä saat tunnelukkoja auki. Mä jouduin viime kesänä näin tekemään kun ex jäi kiinni pettämisestä ja sitä olikin jatkunut mun seläntakana yli 3kk ja kaiken kruunasi että nämä kaksi ovat sitten saanut lapsen. Maailma hajosi. Älä yhtään epäröi. Jos yhtään tuntuu siltä että et voi hyvin ja päässä pyörii enemmän kysymysmerkkejä niin ehdottomasti juttelemaan ja selvittämään. Mutta tuo alkoholi. Sen jos voisit niin jätä pois. Tai edes vähennä. Mutta älä jää yksin.
Vierailija kirjoitti:
Skitsofreniaan viittavaahan tuo on (keittiöpsykologin näkökulmasta). Miten on vaikuttanut arjessa, käytkö töissä tms? Käytätkö alkoholin lisäksi muita päihteitä?
Todellakin suosittelen hakeutumaan ammattiavun piiriin, osaavat siellä neuvoa miten edetä.
Käyn töissä ja elän niin sanottua normaalia elämää. Mieleltäni olen jotenkin vain niin sekaisin, mutta pystyn peittämään sen muiden katseilta, niin sanotusti suljettujen ovien takana. Joskus polttelen pilveä (tästä varmaan moni ajattelee, että tämä nyt johtuu huumeista, mutta näin ei ole) ja silloin olo on hyvä, pohtiva ja normaali. Selvinpäin tai alkoholin kanssa olo on ahdistunut. Pelkään hakea ammattiapua, kuullut ehkä liikaa "kauhu kertomuksia" kuinka ei oteta todesta, välitetä ja tyrkätään pillerit kouraan. Ja en löydä oikein sanoja kuvaamaan tai kertomaan olo tilaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsit luulosairaudesta eli hypokondriasta. Sitä hoidetaan lääkkeillä ja psykoterapialla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Skitsofreniaan viittavaahan tuo on (keittiöpsykologin näkökulmasta). Miten on vaikuttanut arjessa, käytkö töissä tms? Käytätkö alkoholin lisäksi muita päihteitä?
Todellakin suosittelen hakeutumaan ammattiavun piiriin, osaavat siellä neuvoa miten edetä.Käyn töissä ja elän niin sanottua normaalia elämää. Mieleltäni olen jotenkin vain niin sekaisin, mutta pystyn peittämään sen muiden katseilta, niin sanotusti suljettujen ovien takana. Joskus polttelen pilveä (tästä varmaan moni ajattelee, että tämä nyt johtuu huumeista, mutta näin ei ole) ja silloin olo on hyvä, pohtiva ja normaali. Selvinpäin tai alkoholin kanssa olo on ahdistunut. Pelkään hakea ammattiapua, kuullut ehkä liikaa "kauhu kertomuksia" kuinka ei oteta todesta, välitetä ja tyrkätään pillerit kouraan. Ja en löydä oikein sanoja kuvaamaan tai kertomaan olo tilaani.
Tämä siis Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Polttele pilvee! Diagnoosia en menis hakemaan jos suinkin pössyttelyllä pärjäis.
Vierailija kirjoitti:
Psykoosi kehittymässä. Soitaisitko heti maanantaina ja pyydät pikaisen lähetteen mielenterveysosastolle. Sielä on yleensä haastattelua ja eri terapia vaihtoehtoja. Sielä saat tunnelukkoja auki. Mä jouduin viime kesänä näin tekemään kun ex jäi kiinni pettämisestä ja sitä olikin jatkunut mun seläntakana yli 3kk ja kaiken kruunasi että nämä kaksi ovat sitten saanut lapsen. Maailma hajosi. Älä yhtään epäröi. Jos yhtään tuntuu siltä että et voi hyvin ja päässä pyörii enemmän kysymysmerkkejä niin ehdottomasti juttelemaan ja selvittämään. Mutta tuo alkoholi. Sen jos voisit niin jätä pois. Tai edes vähennä. Mutta älä jää yksin.
Moni on täällä ehdottanut hoitoon menemistä ja tiedostan sen itsekkin, että puhuminen voisi auttaa, mutta myös sen lisäksi, että turhaudun jo ajatuksesta, että en löydä minulle hyvää terapeuttia tai psykologia, niin vastassa on omat ajatukset siitä, että minä olen tarpeeksi vahva selviämään tästä yksin ja myös se, että minua ajaa elämässä eteenpäin ajatus "minun pakko jaksaa, pakko jaksaa töissä, pakko selvitä tuosta ja tästä", eli siis tunnen harteilla liikaa vastuuta ja en halua aiheuttaa huolta vanhemmille ja puolisolleni. Mutta myös käsitän sen, että tällä menolla ongelma ei ratkea itsestään. Toisin sanoan, tiedän mitä pitäisi tehdä, mutta pelkään tehdä niin.
Alue: Aihe vapaa
Parasta hakeutua hoitoon.