Lue keskustelun säännöt.
En ole vuodessa tottunut tyttären poikaystävään
30.03.2019 |
Periaatteessa pojassa ei ole mitään vikaa, mutta jotenkin vielä vaan tuntuu oudolta kun on täällä. Miten kauan tässä voi mennä? Tänään päivälleen vuosi siitä kun alkoivat seurustelemaan.
Ikää molemmilla 17v eli ei pitäisi siitäkään johtua.
Kommentit (18)
Ei siihen kait kuulukaan tottua? Heidän pitäisi jo muuttaa omaan asuntoon, se alkaa olla viimeiset hetket kun sinulla on tuo tytär siellä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niihin kannata tottua. Vielä näät monta poikaystävää ennenkuin se oikea löytyy.
Voithan sä heittää sen pellolle. Niin minä olisin tehnyt jo vuosi sitten. Sen siitä saa kun on lapanen.
Vierailija kirjoitti:
Läheisyys tulee siitä, että on viettänyt aikaa yhdessä. Ei vuoden seurustelun aikana välttämättä poika ole kovin paljon ollut teidän kanssa. Anna ajan kulua. Muutaman vuoden ja yhteisen lomareissun tai lapsenlapsen jälkeen tuntuu jo erilaiselta. Vuosi on niin lyhyt aika, kun oari ei varmaan edes asu yhdessä. Muutenkaan ei kannata ehkä vielä suhtautua vakavasti. Tuossa iässä noita tulee ja menee, ei kannatakaan niin tutustua. Voi jäädä sitten kaipaamaan.
Huh, lapsenlapset kuulostaa kaukaiselta. Kai tää tästä alkaa sujumaan.
Ap
Teillä kotonako he luuhaavat? En jaksaisi sellaista. Minulle oma koti ja rauha on niin tärkeää, että en todellakaan katsoisi mitään lasten kavereita kuin käymässä silloin tällöin. En ole ikinä tykännyt vieraista ja yövieraita meille ei tule, joten tuollaiset luuhaajat olisivat yksinkertaisesti liikaa.
Minulla on kolme lasta, mutta he ovat samanlaisia koti-ihmisiä kuin minäkin, joten he näkevät kavereitaan lähinnä koulussa, harrastuksissa ja joskus jossakin muualla, mutta kotona ei kovin usein. Jokainen on sanonut, että haluaa olla rauhassa ja kun koko perhe on aika introverttiporukkaa, niin kotimme on linnamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen kait kuulukaan tottua? Heidän pitäisi jo muuttaa omaan asuntoon, se alkaa olla viimeiset hetket kun sinulla on tuo tytär siellä kotona.
Ai, saa mun puolesta asua kotona vielä ihan rauhassa. Vaikka poikaystäväkin. Ei sillä, että saa muuttaakin, jos haluaa, mutta jos jatko-opintopaikka irtoaa kotikaupungista, ei haittaisi vaikka asuisi kotonakin vielä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Teillä kotonako he luuhaavat? En jaksaisi sellaista. Minulle oma koti ja rauha on niin tärkeää, että en todellakaan katsoisi mitään lasten kavereita kuin käymässä silloin tällöin. En ole ikinä tykännyt vieraista ja yövieraita meille ei tule, joten tuollaiset luuhaajat olisivat yksinkertaisesti liikaa.
Minulla on kolme lasta, mutta he ovat samanlaisia koti-ihmisiä kuin minäkin, joten he näkevät kavereitaan lähinnä koulussa, harrastuksissa ja joskus jossakin muualla, mutta kotona ei kovin usein. Jokainen on sanonut, että haluaa olla rauhassa ja kun koko perhe on aika introverttiporukkaa, niin kotimme on linnamme.
Ai, mä en sitten vissiin ole introvertti. Täällä saa olla ihan niin paljon kuin vaan viihtyy. Musta on ihanaa kun lapset vielä tykkää olla kotona. Itse en viihtynyt nuorena kotona, kun vanhemmat oli niin jäykkiä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaako vielä ihan niin nuorten kanssa asettaa itselleen kovin perusteellista anopin roolia? Ehkä syy onkin siinä, miten tyttösi on pian aikuinen nainen ja irti sinusta? Poikaystäviä voi tulla ja mennä, mutta äiti-tytär- suhteenne käy läpi monenlaisia muutoksia, eikä aina niin helppojakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä kotonako he luuhaavat? En jaksaisi sellaista. Minulle oma koti ja rauha on niin tärkeää, että en todellakaan katsoisi mitään lasten kavereita kuin käymässä silloin tällöin. En ole ikinä tykännyt vieraista ja yövieraita meille ei tule, joten tuollaiset luuhaajat olisivat yksinkertaisesti liikaa.
Minulla on kolme lasta, mutta he ovat samanlaisia koti-ihmisiä kuin minäkin, joten he näkevät kavereitaan lähinnä koulussa, harrastuksissa ja joskus jossakin muualla, mutta kotona ei kovin usein. Jokainen on sanonut, että haluaa olla rauhassa ja kun koko perhe on aika introverttiporukkaa, niin kotimme on linnamme.
Ai, mä en sitten vissiin ole introvertti. Täällä saa olla ihan niin paljon kuin vaan viihtyy. Musta on ihanaa kun lapset vielä tykkää olla kotona. Itse en viihtynyt nuorena kotona, kun vanhemmat oli niin jäykkiä.
Ap
Mitäs valitat sitten. Lopeta se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä kotonako he luuhaavat? En jaksaisi sellaista. Minulle oma koti ja rauha on niin tärkeää, että en todellakaan katsoisi mitään lasten kavereita kuin käymässä silloin tällöin. En ole ikinä tykännyt vieraista ja yövieraita meille ei tule, joten tuollaiset luuhaajat olisivat yksinkertaisesti liikaa.
Minulla on kolme lasta, mutta he ovat samanlaisia koti-ihmisiä kuin minäkin, joten he näkevät kavereitaan lähinnä koulussa, harrastuksissa ja joskus jossakin muualla, mutta kotona ei kovin usein. Jokainen on sanonut, että haluaa olla rauhassa ja kun koko perhe on aika introverttiporukkaa, niin kotimme on linnamme.
Ai, mä en sitten vissiin ole introvertti. Täällä saa olla ihan niin paljon kuin vaan viihtyy. Musta on ihanaa kun lapset vielä tykkää olla kotona. Itse en viihtynyt nuorena kotona, kun vanhemmat oli niin jäykkiä.
Ap
Omat lapset saavat tottakai olla, mutta vieraat lähtevät aikanaan, alkavat haisemaan muuten.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako vielä ihan niin nuorten kanssa asettaa itselleen kovin perusteellista anopin roolia? Ehkä syy onkin siinä, miten tyttösi on pian aikuinen nainen ja irti sinusta? Poikaystäviä voi tulla ja mennä, mutta äiti-tytär- suhteenne käy läpi monenlaisia muutoksia, eikä aina niin helppojakaan.
Mietin itsekin, että mitä tarkoitan tottumisella. Ehkä sitä, että kun poika kuitenkin on niin paljon täällä, haluaisin päästä eroon siitä tunteesta, että hän on vieras.
Mä en edes osaa ajatella, että mikä anopin rooli olis.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä kotonako he luuhaavat? En jaksaisi sellaista. Minulle oma koti ja rauha on niin tärkeää, että en todellakaan katsoisi mitään lasten kavereita kuin käymässä silloin tällöin. En ole ikinä tykännyt vieraista ja yövieraita meille ei tule, joten tuollaiset luuhaajat olisivat yksinkertaisesti liikaa.
Minulla on kolme lasta, mutta he ovat samanlaisia koti-ihmisiä kuin minäkin, joten he näkevät kavereitaan lähinnä koulussa, harrastuksissa ja joskus jossakin muualla, mutta kotona ei kovin usein. Jokainen on sanonut, että haluaa olla rauhassa ja kun koko perhe on aika introverttiporukkaa, niin kotimme on linnamme.
Ai, mä en sitten vissiin ole introvertti. Täällä saa olla ihan niin paljon kuin vaan viihtyy. Musta on ihanaa kun lapset vielä tykkää olla kotona. Itse en viihtynyt nuorena kotona, kun vanhemmat oli niin jäykkiä.
Ap
Mitäs valitat sitten. Lopeta se.
En kysynyt miten pääsisin eroon. Ihmettelin kauanko menee tottumisessa.
Ap
Ei tyttärelläsi ole poikakaveria, jotta SINÄ häneen tottuisit. Onpahan taas itsekästä ajattelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tyttärelläsi ole poikakaveria, jotta SINÄ häneen tottuisit. Onpahan taas itsekästä ajattelua.
No en kai niin sanonutkaan. Haluaisin vaan tottua ajatukseen, sillä poika on täällä jatkuvasti. Hän on mukava, eikä kyläily haittaa. Haluaisin vaan, että se alkaisi vähitellen tuntumaan luontevalta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tyttärelläsi ole poikakaveria, jotta SINÄ häneen tottuisit. Onpahan taas itsekästä ajattelua.
No en kai niin sanonutkaan. Haluaisin vaan tottua ajatukseen, sillä poika on täällä jatkuvasti. Hän on mukava, eikä kyläily haittaa. Haluaisin vaan, että se alkaisi vähitellen tuntumaan luontevalta.
Ap
Niin, SINÄ haluaisit. Entäpä jos tässä onkin se loppuelämän puoliso, olisiko asia eri, jos kyläilisivät yhdessä omasta kodistaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tyttärelläsi ole poikakaveria, jotta SINÄ häneen tottuisit. Onpahan taas itsekästä ajattelua.
No en kai niin sanonutkaan. Haluaisin vaan tottua ajatukseen, sillä poika on täällä jatkuvasti. Hän on mukava, eikä kyläily haittaa. Haluaisin vaan, että se alkaisi vähitellen tuntumaan luontevalta.
Ap
Niin, SINÄ haluaisit. Entäpä jos tässä onkin se loppuelämän puoliso, olisiko asia eri, jos kyläilisivät yhdessä omasta kodistaan?
Anteeksi mitä? En tajua mitä yrität sanoa? Ihan sama mistä kyläilisivät. Odotan, että tuntuisi luontevalta.
Ap
Läheisyys tulee siitä, että on viettänyt aikaa yhdessä. Ei vuoden seurustelun aikana välttämättä poika ole kovin paljon ollut teidän kanssa. Anna ajan kulua. Muutaman vuoden ja yhteisen lomareissun tai lapsenlapsen jälkeen tuntuu jo erilaiselta. Vuosi on niin lyhyt aika, kun oari ei varmaan edes asu yhdessä. Muutenkaan ei kannata ehkä vielä suhtautua vakavasti. Tuossa iässä noita tulee ja menee, ei kannatakaan niin tutustua. Voi jäädä sitten kaipaamaan.