Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ajatteletko koskaan universumin kokoa?
29.03.2019 |
Ja mitä tunteita se sinussa herättää?
Itse kärsin ahdistuksesta, ja huvittavaa kyllä, videot ja artikkelit universumin järjettömästä koosta saavat oloni paremmaksi. On uskomattoman rauhoittavaa tajuta olevansa vain mitättömän pieni piste ja että kaikki tämä on vain oma kokemukseni avaruudessa palloillessamme. Henkilökohtaisesti uskon "korkeampaan voimaan" ja se yhdistettynä miljardeihin valovuosiin, ja siihen että havaittavissa olevan universumin takana on varmasti vielä äärettömyyksiin asti vaikka mitä, on ollut parasta lääkettä ahdistukseeni huomisesta (= ei mistään järkevästä). Se että emme tiedä emmekä pysty tietämään, on itselleni miellyttävä ajatus.
Kommentit (59)
Niin käsittämätön asia. Ollaan universumissa oikeasti hiekanjyvän kokonen jos kaikki maapallon hiekat koottaisiin yhteen, ehkä sitäkin pienempiä. Ja mitä kaikkia elämänmuotoja tuolta oikein löytyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, koska Universumia ei ole. Elämme litteällä tasolla, jonka päällä on kupu.
Tässä on hieno, lyhyt ja ytimekäs video aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
En, koska Universumia ei ole. Elämme litteällä tasolla, jonka päällä on kupu.
Täh! Miten ihminen keskiajalta on eksynyt tänne palstalle?
Vierailija kirjoitti:
Tässä on hieno, lyhyt ja ytimekäs video aiheesta.
Tämän videon paras pointti on tuo Voyager 1:n ottama kuva Maasta - 6 miljardin kilometrin päästä. Tuossa pienessä pisteessä on koko maapallon historia.
Voyager 1 poistui aurinkokunnastamme elokuussa 2012. Tämä on ihan järjetön saavutus, että vuonna 1977 lähetetty luotain edelleen kommunikoi kanssamme ja on tällä hetkellä 21.2 miljardin kilometrin päässä maasta. Toivottavasti se jaksaa vielä puksuttaa ja lähettää havaintojaan meille :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kun ajattelen universumin kokoa, tajuan etten ole mikään ihan turha jätkä.
Vierailija kirjoitti:
Aina kun ajattelen universumin kokoa, tajuan etten ole mikään ihan turha jätkä.
Hyvä :D!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä naurattaa, kun esimerkiksi töissä ihmiset riitelevät ihan tosissaan jostain kokouksen menusta tai nettisivun bannerin värivalinnasta... Tekisi mieli nousta ylös ja huutaa että tajuatteko että tällä ei ole millään mitään väliä?! :D
Oikeasti millään ei ole mitään väliä ja aivan kaikella on väliä. Jos tapat muurahaisen, olet huono ihminen. Yritän sukkuloida elämässä tekemällä hyviä asioita tekemättä vahinkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina kun ajattelen universumin kokoa, tajuan etten ole mikään ihan turha jätkä.
Välillä tuntuu, että universumi ei edes tiedä olemassaolostani. Koitan vain olla, niin, että tekisin enemmän hyviä asioita kuin huonoja täällä maailmankaikkeudessa.
Kaikella, aivan kaikella on tarkoitus. Koitan muistaa sen. Nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muu, mikä? Ajattelen sitä, kuinka vähän ihmiskunta loppujen lopuksi tietää universumistaan.
Ajattelen myös sitä, millaisia muita universumeja mahtaakaan olla olemassa. Päteekö niissä samat luonnonlait kuin meillä, vai onko esim. ulottuvuuksia eri määrä jne.
Ei sillä ole mun elämään vaikutusta, minkä kokonen universumi on.
En oikein tajua sitä ajattelua, että kaikki elämässämme on mitätöntä vain siksi, että se on kooltaan niin pientä kaikkeuteen verrattuna. Se tärkeyden KOKEMUS syntyy aivoissa, ei ole mitään "universumin näkökulmaa". Kukaan ei katso ulkopuolelta, että onpas nuo ihmiset mitättömän kokoisia ja siis turhia. Ei asioiden fyysinen koko liity siihen miten tärkeää jokin on.
Jos universumi kutistuisi niin että olisi enää maapallo tai laajenisi miljoona kertaa isommaksi, niin mun elämä on silti samaa. Miten universumin koko vaikuttaisi elämäni tärkeyteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on hieno, lyhyt ja ytimekäs video aiheesta.
Tämän videon paras pointti on tuo Voyager 1:n ottama kuva Maasta - 6 miljardin kilometrin päästä. Tuossa pienessä pisteessä on koko maapallon historia.
Voyager 1 poistui aurinkokunnastamme elokuussa 2012. Tämä on ihan järjetön saavutus, että vuonna 1977 lähetetty luotain edelleen kommunikoi kanssamme ja on tällä hetkellä 21.2 miljardin kilometrin päässä maasta. Toivottavasti se jaksaa vielä puksuttaa ja lähettää havaintojaan meille :).
Voyager 1 liikkuu 17.2 km sekunnissa. Äänen nopeus on 0.34 km sekunnissa.
Minusta on jotenkin hirmuisen liikuttavaa, että se jatkaa vain menoansa tuolla MILJARDIEN kilometrien päässä. Yksin. Ja sittenkin kun sen viimeisetkin viestit maahan vaikenevat, se vain tulee porskuttamaan eteenpäin. Ellei jokin sen matkaa sattumalta katkaise, se jatkaa vaikka universumin loppuun asti viestinä meiltä pieniltä ihmisiltä. Ja ajatelkaa jos jonain päivänä jokin muu elämänmuoto sen löytäisi... Voyager 1:n ja 2:n sisällähän on LP-levy (!), jolla on maapallon ääniä sekä tervehdys 55 kielellä.
Joskus mietin ja siinä uhkaa aivot nyrjähtää kun avaruus ei lopu mihinkään. Ja jos loppuisi niin mitä on sen jälkeen? Siksi murehdin arkisempia asioita kuten munani kokoa. Onko tuo normaali eli pieni vai olisiko nippanappa iso? On niin siinä rajoilla.
Ihan sama kuinka kauas katsomme, universumi todistaa ja huutaa Jumalan olemassaoloa. Oikeastaan mitä kauemmas olemme päässeet näkemään, sitä enemmän. Ja kaiken keskellä olemme me (ainakin meille näyttää siltä, toki Luoja on luonut asioita ja elämää jota emme osaa edes kuvitella ja jota ei meille syystä ole vielä näytetty).
Vierailija kirjoitti:
Joskus mietin ja siinä uhkaa aivot nyrjähtää kun avaruus ei lopu mihinkään. Ja jos loppuisi niin mitä on sen jälkeen? Siksi murehdin arkisempia asioita kuten munani kokoa. Onko tuo normaali eli pieni vai olisiko nippanappa iso? On niin siinä rajoilla.
Sepä. Universumi meidän käsittääksemme laajenee. Mutta minne? Mitä se tila on minne se laajenee? Jotkut ovat sitä mieltä että havaittavissa oleva universumi on koko olemassa oleva universumi. Toiset sanovat että siellä jatkuu vaan lisää ja lisää galakseja ja tähtiä ja planeettoja ja seuraavia universumeita loputtomiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus mietin ja siinä uhkaa aivot nyrjähtää kun avaruus ei lopu mihinkään. Ja jos loppuisi niin mitä on sen jälkeen? Siksi murehdin arkisempia asioita kuten munani kokoa. Onko tuo normaali eli pieni vai olisiko nippanappa iso? On niin siinä rajoilla.
Sepä. Universumi meidän käsittääksemme laajenee. Mutta minne? Mitä se tila on minne se laajenee? Jotkut ovat sitä mieltä että havaittavissa oleva universumi on koko olemassa oleva universumi. Toiset sanovat että siellä jatkuu vaan lisää ja lisää galakseja ja tähtiä ja planeettoja ja seuraavia universumeita loputtomiin.
Toiseen kysymykseesi ei näkemättä voi otta kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on hieno, lyhyt ja ytimekäs video aiheesta.
Tämän videon paras pointti on tuo Voyager 1:n ottama kuva Maasta - 6 miljardin kilometrin päästä. Tuossa pienessä pisteessä on koko maapallon historia.
Voyager 1 poistui aurinkokunnastamme elokuussa 2012. Tämä on ihan järjetön saavutus, että vuonna 1977 lähetetty luotain edelleen kommunikoi kanssamme ja on tällä hetkellä 21.2 miljardin kilometrin päässä maasta. Toivottavasti se jaksaa vielä puksuttaa ja lähettää havaintojaan meille :).
Voyager 2 pääsi ulos aurinkokunnastamme tähtien väliseen avaruuteen 5.11.2018. Elämme jännittäviä aikoja.
Alue: Aihe vapaa
Muu, mikä: aivot nyrjähtävät sitä ajatellessa. Käsitteet tuntuvat käsittämättömiltä.