Temperamenttierot parisuhteessa/perheessä

up

Kokemukseni mukaan tilanteessa, jossa toinen on temperamenttisempi ja toinen rauhallisempi, ei välttämättä tule ongelmia, jos molemmilla on materian suhteen melko minimalistinen suhtautuminen. Ongelmia tulee, jos vain rauhallisempi tahtoo kerätä liikaa tavaraa ympärilleen, koska impulsiivinen saa siitä liikaa virikkeitä, eikä enää pysty keskittymään kotonaan oleviin oleellisiin asioihin, eikä järjestelemään kotia myös itselleen toimivaksi. Jos taas impulsiivisella on koti sekaisin ja tavarakaaoksessa, niin hänen elämänsä ei ole siinä kunnossa, että siihen mahtuisi rauhallisempi mukaan.

Mieheni on rauhallinen ja kärsivällinen. Itse olen helposti suuttuva ja minulla on norsun muisti. Olen kyllä oppinut hillitsemään pahimpia puuskiani.

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni mukaan tilanteessa, jossa toinen on temperamenttisempi ja toinen rauhallisempi, ei välttämättä tule ongelmia, jos molemmilla on materian suhteen melko minimalistinen suhtautuminen. Ongelmia tulee, jos vain rauhallisempi tahtoo kerätä liikaa tavaraa ympärilleen, koska impulsiivinen saa siitä liikaa virikkeitä, eikä enää pysty keskittymään kotonaan oleviin oleellisiin asioihin, eikä järjestelemään kotia myös itselleen toimivaksi. Jos taas impulsiivisella on koti sekaisin ja tavarakaaoksessa, niin hänen elämänsä ei ole siinä kunnossa, että siihen mahtuisi rauhallisempi mukaan.

Avaatko tätä hieman lisää? 

Mä en siis suutu kovin helposti, mutta olen vain luonteeltani huomattavasti menevämpi kuin mies. Esimerkiksi keskustellessamme minä saatan olla kolme aihetta toista edellä, koska ajatukseni juoksee erilaisia ratoja kuin hänen. 

Mies on rauhallinen ja hänellä on norsunmuisti. Hän on myös pitkävihainen. Minä olen temperementiltani nopea ja unohdan hetkessä asiat, joista pitäisi muistaa olla vihainen. Minusta on mieletöntä edes tuntea vihjaa. Meillä on ongelmia.

Onko täällä kokemuksia lapsista? Esim ekstrovertti vanhempi vs introvertti lapsi? Joustava tai mukautumaton jne?

Kun temperamenttisen, helposti innostuvan ja impulsiivisen ihmisen elämä on hyvässä hallinnassa yksin asuessa, se voi olla seurausta siitä, että hän saa itse päättää kotinsa järjestyksestä. Rauhallinen ei välttämättä ymmärrä, että toiselle on tärkeää, että kotona tavarat eivät tule näkymättömiksi siksi, että saksia on viidet ja pipoja kymmeniä, että tavaraa on niin paljon, että osaa pitää muistaa kaivata ja kaivaa käyttöä varten jopa varastosta esiin.  Temperamenttisella, ei vain ole aikaa etsiä tavaroita tavaroiden joukosta, eikä edes muistaa niitä tavaroita, jotka ovat varastossa. On parempi, ettei hän omista  ylen määrin ja on parempi ettei rauhallisempi omista, jos hän tahtoo jakaa arkensa impulsiivisemman elämänmuodon kanssa. Hetkessä kaikki on sekaisin ja temperamenttisempi ei edes tiedä, miten silloin siivotaan ympäristöä, jossa kaikkea on liikaa ja mikään ei onnistu hetkessä.

2.

Vierailija kirjoitti:

Kun temperamenttisen, helposti innostuvan ja impulsiivisen ihmisen elämä on hyvässä hallinnassa yksin asuessa, se voi olla seurausta siitä, että hän saa itse päättää kotinsa järjestyksestä. Rauhallinen ei välttämättä ymmärrä, että toiselle on tärkeää, että kotona tavarat eivät tule näkymättömiksi siksi, että saksia on viidet ja pipoja kymmeniä, että tavaraa on niin paljon, että osaa pitää muistaa kaivata ja kaivaa käyttöä varten jopa varastosta esiin.  Temperamenttisella, ei vain ole aikaa etsiä tavaroita tavaroiden joukosta, eikä edes muistaa niitä tavaroita, jotka ovat varastossa. On parempi, ettei hän omista  ylen määrin ja on parempi ettei rauhallisempi omista, jos hän tahtoo jakaa arkensa impulsiivisemman elämänmuodon kanssa. Hetkessä kaikki on sekaisin ja temperamenttisempi ei edes tiedä, miten silloin siivotaan ympäristöä, jossa kaikkea on liikaa ja mikään ei onnistu hetkessä.

2.

Tämä kuulostaa enemmän keskittymishäiriöltä kuin tempperamenttierolta.

Enpä ole ikinä ajatellut, että parisuhde on ennenkaikkea tavarasuhde, kuten nro 2 tuntuu olettavan.

Temperamenttierot tulevat vastaan siinä vaiheessa, kun se impulsiivinen ja helposti räiskyvä paljastuu oikeastaan täytin muita huomioonottamattomaksi kiukkupussiksi, joka piilottaa huonon käytöksensä temperamenttierojen taakse. Pikaisesti suuttuva ja nopeasti leppyvä käyttää parisuhteessa valtaa tavalla, joka ei hyvää lupaa.

Pitkävihainen mykkäkoulujen pitäjä tai sisälleen vihaa keräävä mukakiltti on paljon pahempi kuin välillä ärähtävä, mutta nopeasti leppyvä henkilö.

Miksi temperamenttinen olisi kiukkupussi, jos elämä olisi järjestyksessä? Konmaritus toimii:)

Minä olen rauhallinen ja harkitseva, ja minulla on sekä äiti että entinen puoliso, jotka ovat vastakohtiani, temperamenttisia ja nopeita. Molemmat ihmissuhteet menivät suoraan sanottuna aivan päin h*e*vettiä. Kaikki yllättävät, yksinkertaisestkin asiat olivat vaikeita etenkin äidin kanssa, eikä hän luultavasti edes tajunnut sitä koskaan. Ahdistuin pienenä jo siitä kovasta äänestä, jolla hän sekä suuttui että kehui. Eikä hän voinut käsittää, miksi vaivauduin niistä kehuista ihan yhtä lailla kuin suuttumista, sehän menee vastoin kaikkia virallisia kasvatusohjeita. En vaan jaksanut sitä, että kaikesta pitää tehdä sellainen numero. Hän puolestaan oli ja on edelleen hyvin epäluuloinen minua kohtaan, pitää kiittämättömänä ja kuvittelee että haudon pinnan alla koko ajan vaikka mitä, vaikka olen valtaosan ajasta oikeasti ihan mutkaton tyyppi.

Vasta kun löysin vierelleni puolison, joka on samanlainen kuin minä, minulla on hyvä olla.

Lasten temperamenttieroihin voi sopeutua. Isompaan perheeseen mahtuu monia erilaisia temperamentteja.

Toisia oppii tulemaan vastaan. Esim. rauhalliselle pyritään takaamaan enemmän rauhaa kuin vilkkaammalle ja sosiaalisemmalle lapselle. Rauhallista yritetään kuitenkin välillä hakea mukaan ja sosiaalistaa. Ongelmana voi olla myös yksi muuta perhettä vilkkaampi. Silloin voi ottaa avuksi harrastukset ja ystävät. Lapsen voi laittaa purkamaan energiaansa kodin ulkopuolella, jolloin rauhallisemmat eivät joudu pakotetuiksi viihdyttäjän rooliin ja voivat nauttia vain olemisesta sen aikaa kun vilkas on ulkona.

Onko niin, että rauhallisten ihmisten kaapit ovat aivan täynnä tavaraa? Joutuvatko he tyhjentämään puolet kaapista ulos ja sitten takaisin, jotta saisivat  esiin harvemmin tarvitsemansa tavarat? Ovatko he keräilijöitä? Säästävätkö he kaiken varalta, että vielä tarvitsisivat? Eikö heillä ole ongelmia muistaa, että mitä heillä on omistuksessa? Tuoko tavara heille turvallisuutta? Suuttuvatko he ihmisille? Mököttävätkö he? Kokevatko he, että heitä ei ymmärretä tarpeeksi ja he joutuvat aina joustamaan? Ovatko he joustamattomia? Ovatko he kiinni tavarassa?

Vierailija kirjoitti:

Onko niin, että rauhallisten ihmisten kaapit ovat aivan täynnä tavaraa? Joutuvatko he tyhjentämään puolet kaapista ulos ja sitten takaisin, jotta saisivat  esiin harvemmin tarvitsemansa tavarat? Ovatko he keräilijöitä? Säästävätkö he kaiken varalta, että vielä tarvitsisivat? Eikö heillä ole ongelmia muistaa, että mitä heillä on omistuksessa? Tuoko tavara heille turvallisuutta? Suuttuvatko he ihmisille? Mököttävätkö he? Kokevatko he, että heitä ei ymmärretä tarpeeksi ja he joutuvat aina joustamaan? Ovatko he joustamattomia? Ovatko he kiinni tavarassa?

Ei ole.

Parisuhteita on ollut sellaisten kanssa, jotka ovat kiivaita ja nopeatemperamenttisia, mutta aidosti olen ollut onnellinen vasta kun löysin kumppanin, joka on temperamentiltaan samanlainen kuin minä. En jaksa kuunnella ja katsella mitään touhotusta ja jatkuvaa säätämistä, inhoan tuiskahtelemista ja riitelyä ja draamaa. On hyvä olla, kun molemmat ollaan rauhallisia keskustelijoita, hillittyjä, järjestelmällisiä ja siistejä.

Meillä melko samat lähtökohdat miehen kanssa kuin ap:llä. Hyvin pärjätään, yhdessä oltu pian 8v, välillä meinaa ärsyttää jos mies ei kykene tekemään päätöksiä tarpeeksi nopeasti, muuten ei ongelmaa.

N30

Mulla on nykyisen kihlattuni kanssa riittävän samanlainen temperamentti, joten tullaan hyvin juttuun. Hän huomattavasti mua ekstrovertimpi, avoimempi, luottavaisempi ja positiivisempi. Mä olen meistä (etenkin seurassa/isossa porukassa) selvästi varautuneempi, vähäpuheisempi ja rauhallisempi. Kuitenkin kahden kesken ollessa meissä on hyvin paljon samaa, eli pidetään kumpikin yllätyksistä ja vaihtelusta, kaivataan uusia virikkeitä, mutta molemmille tietty määrä rutiinien ylläpitoa on välttämätöntä, jottei elämä luisu kaaokseen. Kumpikin kuitenkin tiedostaa oman taipumuksensa suosia boheemia hetkessä elämistä ja kiksien hakemista elämyksistä ja sen kääntöpuolena olevan uupumuksen ja asioiden kesken jäämisen. Siksi molemmat on kehittäneet itselleen kyvyn hoitaa riittävän määrän pakollisia rutiineja elämäänsä tasapainottamaan häröilevää, filosofista älykkötaiteilija-puoltaan.

Jos saadaan lapsia, uskon että tullaan hyvin toimeen keskenämme, sillä meidän parisuhdekin rakentuu tiimiajattelulle ja sille miten meillä menisi mahdollisimman hyvin. Olemme kumpikin joustavia ja hyvin kiinnostuneita kehittämään sekä itseämme yksilöinä että suhdettamme. Toki kolmannen ihmisen kanssa homma muuttuu monimutkaisemmaksi, mutta uskon, että tuo asenne auttaa pitkälle. Olen pohtinut, että jos lapsi tulee kovasti isäänsä ja on äärimmäisen vilkas, nopea liikkeissään ja älyltään, on minulla taatusti tekemistä, sillä itse olen haaveilevaa runotyttö-tyyppiä, joka jään ihastelemaan ties mitä taivaan sävyjä tai tuulen suhinoita. Miehelleni taas voi olla haastavaa, jos lapsi "perii" minulta ujoutta ja varautuneisuutta, jolloin mieheni vauhdikkuus ja riehakas tyyli saattaa jopa pelästyttää lasta.

Luulisin kuitenkin, että opimme sopeuttamaan omaa temperamenttiamme lapsen temperamenttiin, millainen se sitten ikinä onkin. Luultavasti myös lapsi oppii, että iskän kanssa voi riehua, painia ja juosta ja äidin kanssa taas voi uppoutua tuntikausiksi sohvaan lukemaan ääneen kirjoja. Meillä on kumppanini kanssa myös hyvä keskusteluyhteys sekä vahva kunnioitus, luottamus ja kiintymys välillämme, joten vaikeatkin asiat kyetään aina selvittämään puhumalla. Tämän haluan opettaa myös lapselleni. Tärkeämpää kuin se, ollaanko samanlaisia, on se, onko halua ymmärtää ja asettua myös toisen asemaan sekä tekoja auttaa toinen toistaan. Niillä selviää huonoistakin päivistä ja hyvät usein sujuvat taas ihan omalla painollaankin. :)