Mistähän johtuu että toisille meri on niin tärkeää ja toisille taas ei yhtään
Johtuuko kasvuympäristöstä, luonteesta vai mistä?
Kommentit (29)
Mitenköhän meri voisi olla minulle tärkeä, kun olen ikäni asunut sadan kilometrin päässä merestä?
Vierailija kirjoitti:
Ekstrovertit tykkää koska sitä kautta pääsee seikkailemaan ja tyydyttää kaukokaipuuta
Olen introvertti ja pidän merestä yhtälailla ja paljolti samoista syistä. Introvertti maailman ympäri purjehtija vaikuttaisi minusta itsestäni loogisemmalta kuin ekstrovertti. Meri kiehtoo varmasti monen tyyppisiä ihmisiä eri syistä. Itse nautin paikoista jossa näkee kauas. Se voi olla meren ulappa tai tunturin huippu. Viihdyn myös metsässä, missä ei näe kauaksi. Yhteinen tekijä lienee sitten luonto.
Muumipappa ja meri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekstrovertit tykkää koska sitä kautta pääsee seikkailemaan ja tyydyttää kaukokaipuuta
Olen introvertti ja pidän merestä yhtälailla ja paljolti samoista syistä. Introvertti maailman ympäri purjehtija vaikuttaisi minusta itsestäni loogisemmalta kuin ekstrovertti. Meri kiehtoo varmasti monen tyyppisiä ihmisiä eri syistä. Itse nautin paikoista jossa näkee kauas. Se voi olla meren ulappa tai tunturin huippu. Viihdyn myös metsässä, missä ei näe kauaksi. Yhteinen tekijä lienee sitten luonto.
Minua kiehtoo meressä mahdollisuus, että sitä pitkin pääsee todella kauas. Järvi on tylsä ja kesy, umpinainen. Myös meren tuoksu on ihana. Olen kaiketi introvertti.
Riippuu varmaan asuinpaikasta. Varmaan merta kaipaa ja rakastaa, jos on asunut aina meren lähellä.
Itse olen aina asunut merenrantakaupungissa ja sen takia rakastan merta. Jos pitäisi muuttaa toiseen kaupunkiin, meri olisi yksi valintakriteeri.
Jotkut saavat merestä elantonsa, joten on ymmärrettävää, että he pitävät merta tärkeänä. Tietysti meri on maapallon elämän kannalta olennaisen tärkeä.
Meri oliis muuten jees, mutta sinilevät ja punkit ällöttää
Olen syntynyt ja asunut aina merenrannalla. En osaa kuvitella asuvani sisämaassa, vaikka järvimaisemat ovatkin kauniita.
Vierailija kirjoitti:
Muumipappa ja meri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekstrovertit tykkää koska sitä kautta pääsee seikkailemaan ja tyydyttää kaukokaipuuta
Olen introvertti ja pidän merestä yhtälailla ja paljolti samoista syistä. Introvertti maailman ympäri purjehtija vaikuttaisi minusta itsestäni loogisemmalta kuin ekstrovertti. Meri kiehtoo varmasti monen tyyppisiä ihmisiä eri syistä. Itse nautin paikoista jossa näkee kauas. Se voi olla meren ulappa tai tunturin huippu. Viihdyn myös metsässä, missä ei näe kauaksi. Yhteinen tekijä lienee sitten luonto.
Minua kiehtoo meressä mahdollisuus, että sitä pitkin pääsee todella kauas. Järvi on tylsä ja kesy, umpinainen. Myös meren tuoksu on ihana. Olen kaiketi introvertti.
Kaikki vesi ilahduttaa minua, paremman puutteessa tuo läheinen jokipahanen. Mutta meressä on tuo äärettömyyden ulottuvuus. Olen kasvanut Pohjanmaalla, jossa ei ollut vettä mailla halmeilla, mutta lakeuksissa oli parhaimmillaan samaa äärettömyyden tunnetta. Haluaisin asua meren rannalla, tällä hetkellä on tyytyminen siihen, että se on muutaman kilometrin päässä. Ja introvertti olen.
Vierailija kirjoitti:
Muumipappa ja meri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekstrovertit tykkää koska sitä kautta pääsee seikkailemaan ja tyydyttää kaukokaipuuta
Olen introvertti ja pidän merestä yhtälailla ja paljolti samoista syistä. Introvertti maailman ympäri purjehtija vaikuttaisi minusta itsestäni loogisemmalta kuin ekstrovertti. Meri kiehtoo varmasti monen tyyppisiä ihmisiä eri syistä. Itse nautin paikoista jossa näkee kauas. Se voi olla meren ulappa tai tunturin huippu. Viihdyn myös metsässä, missä ei näe kauaksi. Yhteinen tekijä lienee sitten luonto.
Minua kiehtoo meressä mahdollisuus, että sitä pitkin pääsee todella kauas. Järvi on tylsä ja kesy, umpinainen. Myös meren tuoksu on ihana. Olen kaiketi introvertti.
Juuri tuo on se mikä minuakin meressä viehättää. Toinen olisi se, kun voisi kokea hirvittävän syysmyrskyn esim. majakassa ja nähdä luonnon mahtava voima. Samalla voisi olla turvassa ja onnellinen, kun ei tarvitse olla itse vesillä.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan asuinpaikasta. Varmaan merta kaipaa ja rakastaa, jos on asunut aina meren lähellä.
Itse olen aina asunut merenrantakaupungissa ja sen takia rakastan merta. Jos pitäisi muuttaa toiseen kaupunkiin, meri olisi yksi valintakriteeri.
Olen asunut aina sisämaassa ja rakastan merta.
Ai puhutaanko tässä Itä"merestä", oikeammin sanottuna saastaisesta murtovesialtaasta?
Mieluummin puhdas, kirkasvetinen järvi kuin haiseva, samea, saasteinen ja sinileväinen Itämeri.
Minua alkaa ahdistaa sisämaassa, ihan kun olisin vangittuna, meren äärellä on vapaus
Mulla vaikutta mökki ja kasvuympäristö. Olen aina ollut meren rannalla, lapsuuden kodista muutama sata metriä rantaan ja mökki Saaristomerellä ja ollaan purjehdittu.
En tykkää esim. uida järvessä, se vesi on jotenkin mustaa ja mun kokemuksen mukaan aina jotenkin sellainen mutainen pohja ja haisee mädälle(ymmärrän että toisenlaisiakin on). Siis esim hypätä laiturilta uimaan järveen on jotenkin ällöä ja pelottavaa, mereen ei.
Fiksuja ja syvällisiä ajatuksia sinulla ap. Miksiköhän joku tykkää persepanosta, ja toinen ei? Miksiköhän joku tykkää talvesta ja joku toinen kesästä? Montako tämän tyyppistä vastakkain aseteltua esimerkkiä keksimmekään tähän ajatusten Tonava ketjuun?
Lapsuuden maisemat ja muistot. Yksi haluaa nähdä merta, toinen metsää, kolmas vuoria jne.
Minusta meri on kiehtova. En ole kyllä edes nähnyt kuin yhden käden sormilla laskettavat kerrat viisikymppisen elämäni aikana.
No, kaikki isommat vesistötkin ovat jotenkin kauniita, enkä kyllä hirveästi ole niidenkään äärellä oleillut.
Hallitsemattomuus on kiehtovaa. Tykkään tuulesta ja sateesta myös.
Minulla meri liittyy vapauden tunteeseen. sekä raikkauteen. Sisämaassa tuntisin oloni saarretuksi (tai vähän kuin vangituksi) ja olisi vaikea hengittää.
Ekstrovertit tykkää koska sitä kautta pääsee seikkailemaan ja tyydyttää kaukokaipuuta