Miksi bipolaari tekee näin:

Toi jättäminen voi tulla siitä että hän on masentuneen avarma siitä että sinä jätät kuitenkin, parempi ehtiä enisn.

Tai sitten maniassa o helppoa jättää, kun ei tarvitse ketään (tosin ei sovi yhteen sen kanssa että tekstailee miten huono ihminen hän on).

Täällä entinen bipon vaimo, oltiin 4 vuotta naimisissa. Sitten minun oli pakko lähteä koska olisi mennyt omakin mielenterveys. 

Tältä pohjalta sanoisin: sinä et voi auttaa millään tavalla. Et voi, koska sairaus ajaa häntä tekemään mitä tekee, eikä siinä voi järkipuheella tai muulla auttaa. Osalla lääkitys auttaa, osalla ei. Esim. minun exälläni lääkkeistä ei tuntunut olevan mitään hyötyä. Lisäksi monet bipot ei ota lääkkeitään säännöllisesti, esim. kun mania ja hyvä olo alkaa tulla, niin jättävät lääkkeet pois koska tuntuu että on hyvä olo ja terve. 

Tuo kuvaamasi käytös on muuten mullekin tuttua, ja vieläkin rajumpaa meillä oli. Maniassa mies joi, petti, huusi ärtyneenä pikkuasioista, kuvitteli itsestään suuruudenhulluja ja teki vastaavia suunnitelmia, pelasi merkittäviä määriä rahaa kasinolla, ja tuntui olevan täysin tunteeton. Esim. kun sain miehen kiinni sängystämme venäläisen huoran kanssa ja itkin ja huusin, mies katsoi minua kuin hölmöä ja totesi, että et kai sä luule että hänenlainen mies voi tyytyä yhteen naiseen. Masennuksessa taas sitten suri ja katui tekojaan ja myös kaikkea ihan turhaa, jopa olemassaoloaan. Minun mieheni oli myös helluntaiuskovainen masennuskausinaan, maniassa taas ei uskonto kiinnostanut pätkääkään. Kiva Jekyll& Hyde -efekti että mies on ehkä viikon kiihkouskova, sitten viikon taas huoria paneksiva, juopotteleva peluri. 

Ja meillä oli tosiaan seurusteluaikana tuota myös että miehen halu olla yhdessä heitteli ihan niiden sairauden aiheuttamien mielialakiertojen mukaan. Ja kyllä se useita kertoja yhdessä asuessakin oli vaan yhtäkkiä mun työpäivän aikana häipynyt. Ja sitten taas tul ijoskus takaisin uudestaan.

Jos et väitä että kaikki bipolaariset käyttäytyvät noin, miksi tuot sen esille? Tajuatko leimaavuuden?

Itse en ikinä kohtelisi ketään noin ajattelemattomasti ja itsekeskeisesti.

T: saman diagnoosin saanut, ihan terveessä parisuhteessa

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 23:20"]

Toi jättäminen voi tulla siitä että hän on masentuneen avarma siitä että sinä jätät kuitenkin, parempi ehtiä enisn.

Tai sitten maniassa o helppoa jättää, kun ei tarvitse ketään (tosin ei sovi yhteen sen kanssa että tekstailee miten huono ihminen hän on).

[/quote]

Tässä viimeisimmässä tilanteessa on mielestäni kysymys masennuksesta. Jutut olivat pitkään hyvin synkkiä eikä mikään kannustukseni auttanut. Sitten vain viesti: olen liian huono sinulle, tarvitset paremman ihmisen, älä ota enää yhteyttä. Kaikesta huolimatta yllätyin. Muutaman vuoden suhteen lopettaminen tuolla tavalla on mielestäni outoa (joka kerta), koska tässä on monet kerrat juteltu myös vaikeista asioista ja selvitty niistä.

ap

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 23:26"]

Jos et väitä että kaikki bipolaariset käyttäytyvät noin, miksi tuot sen esille? Tajuatko leimaavuuden?

Itse en ikinä kohtelisi ketään noin ajattelemattomasti ja itsekeskeisesti.

T: saman diagnoosin saanut, ihan terveessä parisuhteessa

[/quote]

Vähän hassu viesti. Onhan se tärkeä tieto, jos kuvaa miehen tuontyyppistä käytöstä, että  hänellä on bipolaarinen mielialahäiriö. Vaikka on toki selvää ettei kaikki bipot oireile noin ja että osa on lääkityksellä ihan kuin terveet. Niin silti se on tärkeä osa tuon miehen käytöksen ymmärtämisessä että tietää tuosta sairaudesta. 

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 23:26"]

Jos et väitä että kaikki bipolaariset käyttäytyvät noin, miksi tuot sen esille? Tajuatko leimaavuuden?

Itse en ikinä kohtelisi ketään noin ajattelemattomasti ja itsekeskeisesti.

T: saman diagnoosin saanut, ihan terveessä parisuhteessa

[/quote]

Sanoin sen siksi, että tiedän esimerkiksi yhdestä bipolaarisesta ystävästäni, että hän ei toimi samalla tavalla. Hän taas ei oikein ymmärrä, että joku bipolaarinen voi olla hyvinkin hankala. Mutta minä ajattelen, että sairaudet ilmenevät eri tavoin. Haluaisin silti ymmärtää.

ap.

No bipolaariset on välillä maniassa ja välillä depressiossa. Jos ne käyttäytyisi normaalisti, niillä ei olisi kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Sama kuin kysyisi että miksi, oi miksi sokeritautisella on verensokeri koholla.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 23:27"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 23:20"]

Toi jättäminen voi tulla siitä että hän on masentuneen avarma siitä että sinä jätät kuitenkin, parempi ehtiä enisn.

Tai sitten maniassa o helppoa jättää, kun ei tarvitse ketään (tosin ei sovi yhteen sen kanssa että tekstailee miten huono ihminen hän on).

[/quote]

Tässä viimeisimmässä tilanteessa on mielestäni kysymys masennuksesta. Jutut olivat pitkään hyvin synkkiä eikä mikään kannustukseni auttanut. Sitten vain viesti: olen liian huono sinulle, tarvitset paremman ihmisen, älä ota enää yhteyttä. Kaikesta huolimatta yllätyin. Muutaman vuoden suhteen lopettaminen tuolla tavalla on mielestäni outoa (joka kerta), koska tässä on monet kerrat juteltu myös vaikeista asioista ja selvitty niistä.

ap

[/quote]

Tulet kyllä ap jos tuota suhdetta jatkat huomaamaan, että ei siinä juttelut auta... Mielialat vie miestä ja hän voi olla eri mielialoissa täysin eri ihminen. Minulle ehkä pettämisiä ja rahojen tuhlaamistakin ahdistavampaa oli juuri se, että minusta tuntui että en tuntenyt häntä 6 vuoden yhdessäolon, josta 4 yhdessäasumista lainkaan: mietin usein, onko hänellä lainkaan mitään sairaudeseta riippumatonta persoonaa. Mikään ei ainakana pysynyt vakaana ja samana läpi mielialasyklien. Sitä voi puhua miehelle kun hän on masentunut tai hypomaaninine mitä vaan ja mies voi ymmärtää ja myöntää ja puhua liikuttavasti ja katua, mutta kun mania tulee, paikalla ei enää ole sitä samaa ihmistä...

Joten mä kyllä epäilen, että kun oireet on noinkin pahoja kuin tuolla sun kumppanilla, niin ainoa toivo on että hänelle löytyy toimivampi lääkitys.

t. se bipon ex

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 23:25"]

Täällä entinen bipon vaimo, oltiin 4 vuotta naimisissa. Sitten minun oli pakko lähteä koska olisi mennyt omakin mielenterveys. 

Tältä pohjalta sanoisin: sinä et voi auttaa millään tavalla. Et voi, koska sairaus ajaa häntä tekemään mitä tekee, eikä siinä voi järkipuheella tai muulla auttaa. Osalla lääkitys auttaa, osalla ei. Esim. minun exälläni lääkkeistä ei tuntunut olevan mitään hyötyä. Lisäksi monet bipot ei ota lääkkeitään säännöllisesti, esim. kun mania ja hyvä olo alkaa tulla, niin jättävät lääkkeet pois koska tuntuu että on hyvä olo ja terve. 

Tuo kuvaamasi käytös on muuten mullekin tuttua, ja vieläkin rajumpaa meillä oli. Maniassa mies joi, petti, huusi ärtyneenä pikkuasioista, kuvitteli itsestään suuruudenhulluja ja teki vastaavia suunnitelmia, pelasi merkittäviä määriä rahaa kasinolla, ja tuntui olevan täysin tunteeton. Esim. kun sain miehen kiinni sängystämme venäläisen huoran kanssa ja itkin ja huusin, mies katsoi minua kuin hölmöä ja totesi, että et kai sä luule että hänenlainen mies voi tyytyä yhteen naiseen. Masennuksessa taas sitten suri ja katui tekojaan ja myös kaikkea ihan turhaa, jopa olemassaoloaan. Minun mieheni oli myös helluntaiuskovainen masennuskausinaan, maniassa taas ei uskonto kiinnostanut pätkääkään. Kiva Jekyll& Hyde -efekti että mies on ehkä viikon kiihkouskova, sitten viikon taas huoria paneksiva, juopotteleva peluri. 

Ja meillä oli tosiaan seurusteluaikana tuota myös että miehen halu olla yhdessä heitteli ihan niiden sairauden aiheuttamien mielialakiertojen mukaan. Ja kyllä se useita kertoja yhdessä asuessakin oli vaan yhtäkkiä mun työpäivän aikana häipynyt. Ja sitten taas tul ijoskus takaisin uudestaan.

[/quote]

Olet ilmeisesti kokenut paljon pahempaa kuin minä. Mutta paljon samaa olen minäkin kokenut jossain määrin. Viimeisin vaihe on ollut katumusta, syyllisyyttä, itsesääliä, epätoivoa ja ärtyneisyyttä ja lisänä liiallista juomista. Hän on murehtinut menneitä vääriä tekojaan, mutta ei jostain syystä ole niin huolissaan siitä, että toimii nyt väärin läheisiään kohtaan.

En voi sanoa, että välttämättä tunnistaisin, mikä on maniaa ja mikä masennusta. Välillä on kai aika normaaliakin ja silloin suhteessakin menee hyvin. On myös vahvasti tuntunut siltä, että kaikille muille hän jaksaa yrittää olla suht normaali ihan aina, mutta minulle vyöryttää aika sumeilematta tunteitaan, kun menee huonosti.

ap.

No ethän sä täältä voi mitään oikeita vastauksia saada, mutta varmaan sen tietenkin ymmärrätkin. Miten ihmeessä et puhu sen oikean ihmisen kanssa niitä asioitanne selvemmiksi, vaan etsiskelet jotain stereotypisia kokemuksia täältä? Ei täältä nyt muutenkaan kannattaisi mitään niin kovin tosissaan ottaa... En tosiaankaan itse niin valtavan paljoa aiheesta tiedä, mutta oletan että aivan kuten ihan kaikessa, niin kaikki bipotkin ovat todella yksilöllisiä omia itsejään jokainen. Eli se jonkun kertomus täällä omasta exästään ei ole välttämättä millään tavoin yhtäläinen sun ystäväsi kuvioiden kanssa nyt eikä tulevaisuudessakaan. Mä en yhtään pidä ihmisten tunkemisesta liian ahtaisiin lokeroihin noin vain, enkä äkkinäisistä päätelmien vetämisistä heppoisin perustein. Sepä juuri onkin niin monen ongelman alku ja juuri.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 23:44"]

No ethän sä täältä voi mitään oikeita vastauksia saada, mutta varmaan sen tietenkin ymmärrätkin. Miten ihmeessä et puhu sen oikean ihmisen kanssa niitä asioitanne selvemmiksi, vaan etsiskelet jotain stereotypisia kokemuksia täältä? Ei täältä nyt muutenkaan kannattaisi mitään niin kovin tosissaan ottaa... En tosiaankaan itse niin valtavan paljoa aiheesta tiedä, mutta oletan että aivan kuten ihan kaikessa, niin kaikki bipotkin ovat todella yksilöllisiä omia itsejään jokainen. Eli se jonkun kertomus täällä omasta exästään ei ole välttämättä millään tavoin yhtäläinen sun ystäväsi kuvioiden kanssa nyt eikä tulevaisuudessakaan. Mä en yhtään pidä ihmisten tunkemisesta liian ahtaisiin lokeroihin noin vain, enkä äkkinäisistä päätelmien vetämisistä heppoisin perustein. Sepä juuri onkin niin monen ongelman alku ja juuri.

[/quote]

Totta tuokin. Toisaalta, itse olisin säästynyt todella tuskallisilta vuosilta ja itsekin alkoholismin partaalle ajautumiselta, jos olisin uskonut niitä nettivastaajia, jotka varoittelivat ryhtymästä suhteeseen oireilevan bipon kanssa. Ajattelen kyllä, että pelkän diagnoosin perusteella on ketään väärin leimata, kun tosiaan monella lääkitys auttaa ihan täysinkin ja toisaalta on niitäkin lievempiä tapauksia. 

Mutta jos esiintyy aika tyypillisiä huonossa hoitotasapainossa olevan bipon oireita niin kyllä sellaiset ruusuiset kuvitelmat kannattaa unohtaa että järkipuheella ja keskustelemalla ongelmista selvitään. Tai uskoo sitten vaan, mutta vain kerran tai kaksi, mutta jos sama sykli toistuu kolmannen tai kymmenennen kerran, vaikka asiat on yhdessä mielialassa jo puhuttu ja puhuttu läpi, niin paljolta tuskalta välttyisi jos siinä vaiheessa jo uskoisi ettei nyt puhe auta...

Olkaa mitä mieltä tahansa, mutta sain tässä muutaman vastauksen, jotka auttoivat jo siksi, että en ole ainoa, joka on kokenut tällaisia asioita. Tietysti voin jutella bipolaarisen itsensäkin kanssa, mutta nytkin hän on häipynyt ja pitää puhelintaan pois päältä. Ei siinä paljon mitään voi, kun toinen vielä sanoo, että ei halua, että otan yhteyttä. Huoli on silti suuri, kun ottaa huomioon viimeaikaiset synkät jutut ja juomisen.

ap.

Ystävättäreni jätti muutama kuukausi sitten bibo-miesystävänsä. Suhteen lopettamisessa meni kauan ja nyt yritämme tukea tätä hyvin väsynyttä ja rikkimennyttä naista. 6 vuotta tätä suhdetta rikkoi hänetkin.

En halua syyllistää biboja henkilöitä, vaan sanoa, että tämän sairauden kanssa on vaikea elää, ja joidenkin on todella vaikeaa sairaana olla parisuhteessa satuttamatta toista. Parisuhde kun on myös vuorovaikutussuhde, ei vain hoitosuhde.