ikävöin lastani, kaveri tähän:"onneksi ei tarvitse omistani olla erossa!"

Oivoi, kaverisi ei taida olla sen verran empaattinen että aidosti kuuntelisi huoliasi :( harmillista ja liiankin yleistä, mutta koita pärjätä, koita tehä jotain mitkä vie ikävän pois ja riemu on rattoisaa kun jälleen näet lapsesi! :)

Hyvää kesän odottelua sinnekkin!

Juuri tuon takia harkitsen tarkkaa mitä kerron ja kenelle. Olen liian usein kuullut vastaavia kommentteja, joillakin ei ole empatiakykyä ollenkaan. Tai sitten ovat tahalteen vittumaisia. En tiedä kummasta on kyse. 

Jospa se kaverisi yritti omalla tavallaan sanoa vain sen, että ei tietäisi miten kestäisi itse ilman lapsiaan.

Minä puhun juurikin noin tuollaisissa tilanteissa. En osaa lohduttaa muutoin (ja miten yleensäkään voisikaan), vaan sanon juurikin tuollaista tyyliin "Onneksi omat muksut on saaneet olla terveitä" tai "Onneksi omat lapset nukkuvat hyvin yönsä ja antavat minunkin nukkua".

En tarkoita sillä mitään pahaa, enkä ylennä itseäni. Tahdompa vaan sanoa, että onneksi minun ei tarvitse, koska en siihen varmaankaan pystyisi..

Olen itse aika herkkä mutta mun mielestä ap otti turhaan pulttia. Toihan oli ihan tavallista sympatiseerausta.

Vittumaisia ovat ne jotka rupeavat paasaamaan omista murheistaan kun toinen vähän avaa.

Tässä taas huomaa, miten sosiaalisesti lahjaton olen. Olen nimittäin saattanut sanoa ihan täsmälleen samalla tavalla, en ole ajatellut että siitä vois loukkaantua.

Kyllä minunkin mielestä tuo on huonoa käytöstä. Olen huomannut, että sellaista voi odottaa tietyntyyppisiltä ihmisiltä. He esittävät olevansa empaattisia, mutta tällaisissa tilanteissa paljastuu mitä siellä päässä oikeasti liikkuu: minäminäminä. Eräs tuttu, tällainen ihminen, otti osaa ystävänsä suruun sanomalla "olen äärettömän onnellinen ja ylpeä omasta jälkikasvusta, varsinkin esikoisesta joka on astumassa koulutielle" - ystävä muisteli siis omaa esikoistaan joka olisi koulussa jos ei olisi menehtynyt vauvana. :-/

Voi hitto, mä mokasin just viime viikolla.

Lapseni kaverin äiti kertoi saaneensa keskenmenon ennen näitä lapsiaan ja odottaneensa ekaa onnistunutta raskautta melko pitkään.

Minä vastasin siihen jotain sen tyylistä, että kuulostaapa kurjalta. En osaa edes kuvitella, mitä kaikkea siinä on ehtinyt miettiä, kun en ole itse joutunut moista kokemaan. Melko tasapainoisesti tunnut kuitenkin nyt tapahtuneeseen suhtautuvan jne. Sitten kyselin lisää tapahtuman ajoista.

Paha minä! No, täytyypi pyytää anteeksi.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 09:52"]

Mun mielestä on ihan normaalia EMPAATTISTA keskustelua:

- Mulla on niin ikävä lapsia, kun ne on isällään.

- Onneksi itseni ei tarvitse pärjätä tuollaisessa tilanteessa, vaan lapset on kotona. en tiedä miten selviäisin. Vaikka selviäisihän sitä, kun pakko ois ja niin selviät säkin. Mitä jos keksittäisiin jotain nastaa tekemistä, ni saisit hetkeksi muuta ajateltavaa? Koita ottaa ilo irti omasta ajasta, muistele vaikka niitä hetkiä, kun hermo taas on palanut, kun kukaan ei kuuntele eikä tottele, muistatko silloinkin....

Tuossa mun mielestä kuulija todellakin kuuntelee. Ilmaisee, että ei tiedä miltä toisesta tuntuu, mutta yrittää kuitenkin parhaansa mukaan auttaa. Kertoja tietää, että toinen yrittää ja sehän on tärkeintä ja toisaalta voi hyvällä omatunnolla sanoa, että nyt ei vaan pysty ajattelemaan muuta, mutta kiitos yrityksestä.

[/quote]

Onko sun ihan pakko todeta alkuun että itse et varmaan selviäisi tuollaisesta tilanteesta ja vielä sanoa että onneksi en itse ole tuollaisessa tilanteessa? Miksi et voi vain todeta että on muuten tosi kurja tilanne, mitenhän mä voisin sua auttaa ja mikä sua piristäisi? En edelleenkään ymmärrä miksi ensin pitää onnitella itseään siitä ettei ole kaverin housuissa.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 10:34"]

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 09:52"]

Mun mielestä on ihan normaalia EMPAATTISTA keskustelua:

- Mulla on niin ikävä lapsia, kun ne on isällään.

- Onneksi itseni ei tarvitse pärjätä tuollaisessa tilanteessa, vaan lapset on kotona. en tiedä miten selviäisin. Vaikka selviäisihän sitä, kun pakko ois ja niin selviät säkin. Mitä jos keksittäisiin jotain nastaa tekemistä, ni saisit hetkeksi muuta ajateltavaa? Koita ottaa ilo irti omasta ajasta, muistele vaikka niitä hetkiä, kun hermo taas on palanut, kun kukaan ei kuuntele eikä tottele, muistatko silloinkin....

Tuossa mun mielestä kuulija todellakin kuuntelee. Ilmaisee, että ei tiedä miltä toisesta tuntuu, mutta yrittää kuitenkin parhaansa mukaan auttaa. Kertoja tietää, että toinen yrittää ja sehän on tärkeintä ja toisaalta voi hyvällä omatunnolla sanoa, että nyt ei vaan pysty ajattelemaan muuta, mutta kiitos yrityksestä.

[/quote]

Onko sun ihan pakko todeta alkuun että itse et varmaan selviäisi tuollaisesta tilanteesta ja vielä sanoa että onneksi en itse ole tuollaisessa tilanteessa? Miksi et voi vain todeta että on muuten tosi kurja tilanne, mitenhän mä voisin sua auttaa ja mikä sua piristäisi? En edelleenkään ymmärrä miksi ensin pitää onnitella itseään siitä ettei ole kaverin housuissa.

[/quote]Koska mun mielestä on fiksua ilmaista, että ei ole hajuakaan mitä toinen käy läpi, mutta yritän parhaani.

Lisäksi se, että voivotellaan, on mun mielestä ahdistavaa. Me KESKUSTELLAAN ystävien kanssa vaikeista asioista, yritetään piristää eikä voivotella ja käytännössä lytätä sitä toista vielä syvemmälle sinne murheen alhoon.

Tiedän, että moni pitää tuollaisesta ja ajattelee, että se on "oikea" tapa toimia, itse en siitä pidä eikä myöskään ystäväni.

Miten voi olla aikuisilla ihmisillä näin hakusessa esimekiksi se mitä on myötätunto, toisen asemaan asettuminen. Mnkähänlaisia tunnetaitoja kasvaa näiden äitien lapsille? En nyt halua syyttää ketään ennemminkin ajattelen tätä suomalaista kulttuuria ja sen kehittymättömyyttä. Että monet aikuiset ei edes tiedä miten voisi auttaa toista ihmisitä. Puhumattakaan kuinka paljon ennakkoluuloja, ilkeyttä, ahdasmileisiä asenteita tällainen kehittymättömyys aiheuttaa.  vaikka kuinka olisi hieno talo ja urbaani citylook, niin siellä tunnetasolla aika moni on edelleen jossain keskiajalla.

En mäkään ymmärrä, miksi empatia osoitetaan onnittelemalla itseä siitä, ettei ole vastaavassa tilanteessa. Todella mautonta. 

Oisko sitten parempi väittää, että mä tiedän, miltä susta tuntuu? Mä olen taas sitä pitänyt mauttomana, jos ei oikeasti ole ikinä ollut samassa elämäntilanteessa kuin se, jolle yrittä osoittaa empatiaa.

Yleensä sitä kautta, että ei tiedä, miltä toisesta tuntuu, voi saada toisen kuvailemaan oloaan ja sitä kautta purkamaan sitä.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 11:14"]

Oisko sitten parempi väittää, että mä tiedän, miltä susta tuntuu? Mä olen taas sitä pitänyt mauttomana, jos ei oikeasti ole ikinä ollut samassa elämäntilanteessa kuin se, jolle yrittä osoittaa empatiaa.

Yleensä sitä kautta, että ei tiedä, miltä toisesta tuntuu, voi saada toisen kuvailemaan oloaan ja sitä kautta purkamaan sitä.

[/quote]Juurikin näin munkin mielestä.

Mun mielestä tässä keskustelussa tulee ilmi hyvin se, että ihmiset on erilaisia, mutta nämä voivottelijat pitävät itseään ja omaa tapaansa ainoana oikeana.

Vastasin tossa jo aiemmin, että jos esim. mulla on huolia, ni mä en halua mitään pääsilityksiä enkä sääliä vaan mä haluan selkeää keskustelua siitä, miten asia ratkaistaan, miten siitä pääsee pois. Ja samoin toimii mun ystävät. Kyllä meistä silti kaikki tietää, että miten rakas se toinen on ja toinen suree ja on empaattinen vaikkei siinä sitten yhteiseen nenäliinaan räkäänsä pyyhkisikään.

Palstamamman kannattaa aina varmuuden vuoksi loukkaantua kaverilleen, sanoo se mitä tahansa. 

Ja varsinkin jos se on anoppi. 

silloin kaikki on tarkoitettu loukkaukseksi. Jopa se, että anoppi on kuollut. senkin se teki palstamammalle ihan vittuilessaan.

Kannattaa kyräillä murehtia , olla katkera ja loukkaantua.

Hyvää valitsemaanne tietä

Se mikä tuossa "Onneksi" -tyylissä ärsyttää on ehkä se ääneenlausumaton oletus, että "Minullapa ei ole tuollaisia huolia koska olen parempi ihminen kuin sinä".

Vrt.

"Mieheni petti"

"Huh! Onneksi minun mieheni on pysynyt uskollisena"

Tai 

"Mieheni petti"

"Minun miehelläni ei ole tarvetta pettää minua"

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 11:14"]

Oisko sitten parempi väittää, että mä tiedän, miltä susta tuntuu? Mä olen taas sitä pitänyt mauttomana, jos ei oikeasti ole ikinä ollut samassa elämäntilanteessa kuin se, jolle yrittä osoittaa empatiaa.

Yleensä sitä kautta, että ei tiedä, miltä toisesta tuntuu, voi saada toisen kuvailemaan oloaan ja sitä kautta purkamaan sitä.

[/quote]

Jos ei oikeasti ole ollut samanlaisessa tilanteessa kuin kaveri,ei voi sanoa toiselle että tiedän miltä susta tuntuu. Siltikään ei tartte -edelleenkään- olla onnellinen ettei ole yhtä hankalassa tilanteessa kuin ystävä on. Voi kuunnella, tarjota jotain apua jos kaveri sitä tarttee, miettiä kaverin kanssa mikä häntä tässä kohtaa auttaisi. Näin toimiminen ei voi olla ylivoimaisen vaikeaa. Tai sitten mulle on osunut ainoastaan sosiaalisesti erityisen lahjakkaita ystäviä omaan tuttavapiiriini, sillä näin mun ystävät yleensä toimii.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 21:26"]

Jospa se kaverisi yritti omalla tavallaan sanoa vain sen, että ei tietäisi miten kestäisi itse ilman lapsiaan.

Minä puhun juurikin noin tuollaisissa tilanteissa. En osaa lohduttaa muutoin (ja miten yleensäkään voisikaan), vaan sanon juurikin tuollaista tyyliin "Onneksi omat muksut on saaneet olla terveitä" tai "Onneksi omat lapset nukkuvat hyvin yönsä ja antavat minunkin nukkua".

En tarkoita sillä mitään pahaa, enkä ylennä itseäni. Tahdompa vaan sanoa, että onneksi minun ei tarvitse, koska en siihen varmaankaan pystyisi..

[/quote]

Miten joku voi olla näin urpo???

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 21:35"]

Tässä taas huomaa, miten sosiaalisesti lahjaton olen. Olen nimittäin saattanut sanoa ihan täsmälleen samalla tavalla, en ole ajatellut että siitä vois loukkaantua.

[/quote]

Olet joo sosiaalisesti lahjatonton!!

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 21:35"]

Tässä taas huomaa, miten sosiaalisesti lahjaton olen. Olen nimittäin saattanut sanoa ihan täsmälleen samalla tavalla, en ole ajatellut että siitä vois loukkaantua.

[/quote]

Olet joo sosiaalisesti lahjatonton!!

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 21:42"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 21:26"]

Jospa se kaverisi yritti omalla tavallaan sanoa vain sen, että ei tietäisi miten kestäisi itse ilman lapsiaan.

Minä puhun juurikin noin tuollaisissa tilanteissa. En osaa lohduttaa muutoin (ja miten yleensäkään voisikaan), vaan sanon juurikin tuollaista tyyliin "Onneksi omat muksut on saaneet olla terveitä" tai "Onneksi omat lapset nukkuvat hyvin yönsä ja antavat minunkin nukkua".

En tarkoita sillä mitään pahaa, enkä ylennä itseäni. Tahdompa vaan sanoa, että onneksi minun ei tarvitse, koska en siihen varmaankaan pystyisi..

[/quote]

Miten joku voi olla näin urpo???

[/quote]

Ei lainaamassasi viestissä ole mielestäni mitään urpoa. Minusta ap on tulkinnut todella kummallisesti ystäväänsä. Vai onko tämä ystävä normaalisti ajattelematon ja koit tämänkin sellaisena käytöksenä? Sillä tuon voi sanoa ihan aidolla empatialla. Itse olen sanonut vastaavasti "en voisi kuvitella edes jos minulle..." jne. Se on sen myöntämistä ettei tiedä itse mitä tekisi toisen tilanteessa, mutta että on kuullut tämän tuskan.

Sitten ymmärrän jos toinen on ollut ihan: "ONNEKSI ei omia lapsia viedä pois. Siis ONNEKSI. Että huhhuh! Siis tosiaan onni etten ole sun pöksyissäsi!"

Se olisi jo törkeää.