Rv 31, jo 6 viikkoa ilman liikuntaa. Pää hajoaa!!!

Jouduin jättämään treenailun jo rv23, ja liikunnankin rv25 suppareiden vuoksi. Nyt kärsii kävellä parkkipaikalle tai kotona portaat yläkertaan. Enemmästä vatsa on kovettuu panssariksi ja henki salpaantuu supistuksen ajaksi. On levottomat jalat, kroppa huutaa juoksulenkkiä, pyörälenkkiä tai uintia. Tai edes reipasta kävelyä korttelin ympäri. Mutta täällä ollaan sairaslomalla sohvan pohjalla. Miten  ihmeessä sitä selviää synnytyksestä jos on rapakunnossa?

Vaikuttaa mielialaan jo aika vahvasti. Vaikka tietenkin parempi näin kuin keskosvauvan kanssa...

Miten olette handlanneet näitä pakkolepoja?