Lue keskustelun säännöt.
Miksi ydinperheet hajoavat?
24.03.2019 |
14000 paria eroaa vuosittain. 50% avioliitoista päättyy eroon. Eikö ydinperhe takaa onnea?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mennään naimisiin ja hankitaan ne lapset liian aikaisin. Media toitottaa joka tuutista seksikkyyttä, parisuhdeneuvoja ja sinkkuelämän autuutta, kuin myös sitä kuinka jokaisen pitää ottaa aikaa myös itselleen.
En kannata sitäkään, että odotellaan, vahvistetaan liitto tavalla tai toisella nelivitosina ja hedelmöityshoitojen kautta hankitaan se ainokainen iltatähti, ja yhdessä pysytään vaikka hampaat irvessä vaikka toinen hakkaa ja toinen juo, mutta kun tuohon liian nuoren ja liian vanhan väliin mahtuu aika tavalla esimerkkejä.
Mieluummin näkisin että avioidutaan vasta kun suhde on tasaantunut ja varmalla pohjalla. Lapsia ei hankita suhteen pönkittämiseksi tai siksi kun "kaikilla kavereillakin on", vaan annetaan lasten tulla silloin kun on siihen perheelle sopivin aika.
SUOMESSA EI TODELLAKAAN MENNÄ YHTÄÄN LIIAN AIKAISIN, vaan liian MYÖHÄÄN!
Parit eivät hitsaudu yhteen, kuten nuorena, sillä nuoret ovat joustavampia.
Monesti otetaan vaan joku, kun ikä alkaa tulla vastaan lastentekomielessä.
Kännibiletyskulttuuri ja seksikokeilu monien eri ihmisten kanssa lopulta vain kuluttaa, tuottaa pettymyksiä ja katkeroittaakin/muuten pilaa osan. Eikä ole mitään viattomuutta ja ainutlaatuissa sitten siinä avioliitossa.
Viinakulttuuri tuhoaa ihmisiä henkisesti, kun moni ottaa aina ja joka kerta viinaa pettymyksiin, eikä sitten kasva ihmisenä henkisesti - kun ei käsittele asioitaan selvin päin.
YDINPERHE = KRISTILLISET PERHEARVOT
Ajatelkaapa, jos suomalaiset naiset olisivat ladyja ja miehet herrasmiehiä - käytökseltään. Naiset naisellisia ja miehet miehekkäitä!
No huh huh... olipas paksua paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheistä hajoaa alle 40%. Avioerotilastoja huonontaa merkittävästi uusperheiden hajoamiset.
Kyllä se prosentti on 50 ollut jo vuosikaudet.
Ei ole ollut ikinä.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/avioliitoista-noin-40-prosenttia-pa…
’Todennäköisyys ensimmäisen liiton päättymisestä eroon oli viime vuonna 39 prosenttia. ’
Jostain luin, että 27% ensimmäisestä avioliitosta päättyy eroon, 60% toisesta avioliitosta.
Aina on ”todellisia” avioeroja, mutta liian paljon on eroja sen takia, ettei ihmiset osaa erottaa henkilökohtaisia ongelmia parisuhteen ongelmista.
Vierailija kirjoitti:
Jostain luin, että 27% ensimmäisestä avioliitosta päättyy eroon, 60% toisesta avioliitosta.
Niin, koska eroaminen on helpompaa toisella kerralla. Sitä tietää, että selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa kun ei-eronneet tietää aina parhaiten miksi toiset eroaa :D Ja tietenkin ne syyt on aina mahdollisimman halveksuttavia, typeriä ja vähäpätöisiä.
Eiköhän syitä ole ihan yhtä paljon kuin erojakin. Harvoin niitä syitä on vain yksi, vaan siinä kohtaa kun erotaan niin ongelmavyyhti on jo kasvanut liian suureksi. Oman eron kohdalla huomasin että ulkopuolisten oli jotenkin tosi vaikeaa ymmärtää eroa, koska en pystynyt antamaan mitään yhtä, selkeää, autuaaksi tekevää syytä kuten pettäminen tms.
Jos et ole koskaan kokenut sitä fiilistä, jossa joudut toteamaan että tämä suhde ei toimi, tätä ei saada enää toimimaan, ja joutunut tekemään yhtä elämäsi vaikeinta päätöstä (=ero), niin ole onnellinen. Et voi ymmärtää mistä eronneet puhuu, mutta onneksi sinun ei tarvitsekkaan. On vaan vaikeaa ymmärtää asioita joita ei itse ole kokenut. Kun aletaan puhua avioerosta lapsiperheessä, niin se on sen verran karsea juttu, että moni on siitä hyvin pahasti masentunutkin. Ei sellaiseen lähdetä kevyillä perusteilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin ajattelin hyvin mustavalkoisesti eroista ja uusperheistä kaksikymppisenä. En voinut ymmärtää ja jopa halveksuin yksinhuoltajia. Mutta niin vaan se elämä kasvattaa. Olen eronnut ja elän nyt uusperhe-elämää. Nyt on hyvä<3
Vierailija kirjoitti:
Hienoa kun ei-eronneet tietää aina parhaiten miksi toiset eroaa :D Ja tietenkin ne syyt on aina mahdollisimman halveksuttavia, typeriä ja vähäpätöisiä.
Eiköhän syitä ole ihan yhtä paljon kuin erojakin. Harvoin niitä syitä on vain yksi, vaan siinä kohtaa kun erotaan niin ongelmavyyhti on jo kasvanut liian suureksi. Oman eron kohdalla huomasin että ulkopuolisten oli jotenkin tosi vaikeaa ymmärtää eroa, koska en pystynyt antamaan mitään yhtä, selkeää, autuaaksi tekevää syytä kuten pettäminen tms.
Jos et ole koskaan kokenut sitä fiilistä, jossa joudut toteamaan että tämä suhde ei toimi, tätä ei saada enää toimimaan, ja joutunut tekemään yhtä elämäsi vaikeinta päätöstä (=ero), niin ole onnellinen. Et voi ymmärtää mistä eronneet puhuu, mutta onneksi sinun ei tarvitsekkaan. On vaan vaikeaa ymmärtää asioita joita ei itse ole kokenut. Kun aletaan puhua avioerosta lapsiperheessä, niin se on sen verran karsea juttu, että moni on siitä hyvin pahasti masentunutkin. Ei sellaiseen lähdetä kevyillä perusteilla.
Minäolen 50 v ja ympärilläni on paljon ihmisiä eronnut. Myös itse.
Ja tunnen monia lapsiperheellisiä naisia, jotka ovat sanoneet jälkeenpäin, että erosivat vähän turhan heppoisin perustein. (Naisia sen takia, että itsekin nainen olen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten elinikä on kasvanut huimasti kun ajattelee nisäkkään keskimääräistä elinikää. Evoluutio seuraa hitaasti perässä. Ihmisen persoonallisuus ja luonteenpiirteetkin ehtivät muuttua sinä aikana rutkasti. Samoin kumppani siinä ohella.
Kumppanit vaihtuivat ennenkin. Silloin jäätiin leskiksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin ajattelin hyvin mustavalkoisesti eroista ja uusperheistä kaksikymppisenä. En voinut ymmärtää ja jopa halveksuin yksinhuoltajia. Mutta niin vaan se elämä kasvattaa. Olen eronnut ja elän nyt uusperhe-elämää. Nyt on hyvä<3
Totta. Samoin en voinut ymmärtää miten joku elää huonossa parisuhteessa, että miksi ei vaan eroa heti jos tulee ongelmia. Ja niinhän sitä sitten itse joutui käymään parisuhteessa läpi kaikenlaista, asioita joita ei koskaan ajattele omalle kohdalle. Ei mitään radikaalia kuten väkivaltaa, mutta kaikenlaista pientä sontap*skaa, jota katselee läpi sormiensa yllättävän pitkään. Juuri esim. niiden jo tehtyjen lasten tms. takia sitä koittaa selvitellä ja antaa anteeksi yllättävän paljonkin.
Kun se elämä ei todellakaan ole mustavalkoista ja se puolisokin voi ihan oikeasti muuttua paljonkin liiton aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa perhearvot on lyöty lokaan jo pitkään - lapsista ei kasva hyviä, parisuhteeseen kykeneviä aikuisia!
Myös äijämäinen kännihuor**minen, niin miesten kuin naistenkin - tuhoaa lopulta romantiikan ja sukupuolten väliset luonnolliset erot sekä kunnioituksen.
Ydinperhe kukoistaa niissä länsimaissa, joissa myös kristilliset arvot ja moraali ohjaavat yhä ihmisiä, esim. Italia, Ranska, osa Itä-Euroopasta jne. - miehet ovat kohteliaita ja naiset naisellisia, lapsilta odotetaan hyvää käytöstä jne. Perhe ja suvut pitävät yhtä jne.
*Tirsk*
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa perhearvot on lyöty lokaan jo pitkään - lapsista ei kasva hyviä, parisuhteeseen kykeneviä aikuisia!
Myös äijämäinen kännihuor**minen, niin miesten kuin naistenkin - tuhoaa lopulta romantiikan ja sukupuolten väliset luonnolliset erot sekä kunnioituksen.
Ydinperhe kukoistaa niissä länsimaissa, joissa myös kristilliset arvot ja moraali ohjaavat yhä ihmisiä, esim. Italia, Ranska, osa Itä-Euroopasta jne. - miehet ovat kohteliaita ja naiset naisellisia, lapsilta odotetaan hyvää käytöstä jne. Perhe ja suvut pitävät yhtä jne.
Kyllä noissakin maissa erotaan. Siis Italiassa ja Ranskassa.
Ja kärsitään perheväkivallasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ainakasn eronnut heppoisin perustein. Elämäni alkoi uudelleen avioeron jälkeen. Olen nyt kolmen lapsen kanssa keskenään. Isä ei tapaa. Pitkitin eroa liikaa ja monta vuotta kärsin. Paskassa suhteessa on huono olla. Paskan suhteesta teki se ettei sitä ollut. Oli vain halveksuntaa, vaikka yritin olla mieliksi.
Minunkin ydinperheeni on hajonnut. Me lapset kasvoimme aikuisiksi ja isä kuoli.
Se on elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheistä hajoaa alle 40%. Avioerotilastoja huonontaa merkittävästi uusperheiden hajoamiset.
Ei pidä paikkaansa. Ekat liitot päättyvät eroon useammin, kuin toiset liitot.
Tätä voi olla vaikea hyväksyä kun oma ydinperheesi on hajoamisen partaalla ja pelkäät, että puolisosi löytää jonkun paremman ja perustaa uusperheen. Näin muuten tulee käymään.
Potaskaa. Ensimmäiset liitot kestää paremmin kuin seuraavat.
Vierailija kirjoitti:
Pistetään lapset kaiken edelle.
Mä sanoisin että just päinvastoin.
Taas oli ketkju, jossa oltiin säntäämässä uusperheeksi, ja mietittiin että harmittaakohan omia lapsia kun uusi reissuihin ja makselee heille kalliita harrastuksia. Että mitäköhän mun lapset tuummaa tällaisesta?
Ero jo itsessään kuormittaa lasta aivan tutkitusti tyyliin enemmän kuin moni hirveämmälle kuulostava muu asia ja sitten parin vuoden päästä ollaan tuossa ja pohditaan exän nyxiä ja nyxän exiä ja lapset menee kuin lastut laineilla kodista toiseen ja on saiaruspuolia siellä ja täällä.
Erot on seurausta tietynlaisesta itsekkyydestä ja markkinarvosta, koetaan, että ollaan jonkinlainen kauppatavara jolle pitää saada elinaikana mahdollisimman maksimaalinen arvo niin parisuhdemarkkinoilla kuin kaikessa muussakin. Lapset on joku sivutuote joista on kiva postailla facebookiin.
https://www.talouselama.fi/uutiset/luulitko-etta-joka-toinen-avioliitto…
Ensimmäinen avioliitto päättyy eroon 39 prosentin todennäköisyydellä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheistä hajoaa alle 40%. Avioerotilastoja huonontaa merkittävästi uusperheiden hajoamiset.
Ei pidä paikkaansa. Ekat liitot päättyvät eroon useammin, kuin toiset liitot.
Tätä voi olla vaikea hyväksyä kun oma ydinperheesi on hajoamisen partaalla ja pelkäät, että puolisosi löytää jonkun paremman ja perustaa uusperheen. Näin muuten tulee käymään.Potaskaa. Ensimmäiset liitot kestää paremmin kuin seuraavat.
Minun ystäväpiirissä ne ekat nuorena solmituista liitoista useimmat ovat jo päättyneet eroon. Moni sen jälkeen löytänyt sopivamman puolison ja ovat olleet uusissa liitoissa pidempään, kuin ensimmäisissä. Miksi näin? Luulen, että ihmiset muuttuvat siinä 20-35 ikävuosina eniten. Kasvavat aikuisiksi ja tajuavat, että nuorena solmittu liitto ei enää toimi.
Meillä päättyi yli kahdenkymmenen vuoden avioliitto siihen että toiveet ja tarpeet eivät enää kohdanneet, kumpikaan ei ollut onnellinen.
En ymmärrä miksi olisi pitänyt väkisin jatkaa.