Lue keskustelun säännöt.
Raskaana baarissa, nyt anoppi raivoaa...
02.04.2013 |
Alkaa mennä jo hermo anoppiin. On muutenkin kova tyrkyttämään neuvoja ja hössöttää joka asiasta. Odotamme mieheni kanssa esikoistamme. Anoppi sai kuulla, että olin lauantaina baarissa muutaman entisen opiskelukaverin kanssa. Tästäkls sitten sota syttyi, olen kuulemma epäkelpo äidiksi ja häntä jo nyt aivan pelottaa, minkälaista elämämme tulee olemaan, kun lapsi syntyy. En oikein tajua anoppia, vointini on hyvä ja vaikka olenkin raskaana, en halua jumittua kotiini.
Onko muille tullut vastaan tällaisia hulluja, joiden mielestä pitäisi linnottautua kotiinsa heti, kun plussa näkyy?
Kommentit (25)
[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 19:51"]
No kyllä sen baari elämän voi jättää raskaana ollessa. En oikein ymmärrä näitä jotka vielä tuntevat tarvetta käydä baareissa raskaanakin. Kavereita voi tavata muuallakin - jos ovat edes oikeita kavereita.
Anoppi aivan oikeassa. Muutenkin hyvä miettiä mitä se vauva tuo tullessaan.... ei sitä synnäriltä taas baariin saman tien hypätä "ettei jää jotain elämässä kokematta tai ettei vauva muuta mitään".
[/quote]
Tietysti elämä muuttuu, kun lapsi syntyy. Miksi ennen sitä raskaana olevan pitäisi jättäytyä kotiin, jos olo on hyvä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 19:55"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 19:48"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 19:47"]
Aloittaja on 29v, ihan kamala teini siis :D Mistä päättelit, että "kamalan nuori"?
[/quote]
Tuli vaan mieleen noista jutuista.
[/quote]
Kerrotko, että mistä jutuista? Siellä taitaa kirjoitella joku anoppini ajatusmaailman jakava superäiti. Ei, koen kyllä olevani ihan kypsä aikuinen, vaikka haluan nähdä elämässäni muutakin, kuin tämän raskauden ja tulevan lapseni.
[/quote]
Hirveen kypsää. Ihailen kovasti. Sä tahdot nähdä elämässäsi muutakin kuin raskauden ja lapsen. Ja eiku baariin. Siinähän se elämä on.
Minä olen shokeeranut porukkaa baarissa, koska
1) olin siellä anoppini kanssa
2) joimme siellä mansikkamargaritat. Minun oli tosin alkoholiton versio, mutta samannäköistä se oli kuin anopinkin ja itselläni vieläpä valtava maha...
Joimme baarissa alkudrinkit, koska toisessa päässä olevassa ravintolassa oli täyttä ja odottelimme pöytämme valmistumista.
Toisen kerran olin raskausaikana baarissa, kun miehen siskon kanssa lähdimme kuuntelemaan erästä bändiä. Siitä kerrasta en tykännyt. Ihmiset tanssivat villisti ja pelkäsin mahani puolesta. Olin valitettavasti kuski, joten linnoittauduin sitten turvalliseen nurkkaan enkä sieltä juurikaan liikahtanut. Sen jälkeen totesin, etten tarvitse raskausaikana minkäänlaisia musiikillisia elämyksiä känniläisten keskellä enkä ole baareissa juossut. Jätin jopa yhdet tuparit väliin, kun olisivat olleet laskettuna aikana eikä tehnyt mieli enää lähteä. Toisaalta kun tuparit sitten olivat, niin olin sairaalassa jo viiden päivän ikäisen vauvan kanssa...
Ymmärrän siis sen, että tapaa ystäväporukkaa terassilla tms.mutta en oikeastaan tuota villiä tanssimista. Itse koin sen tosi pelottavana. Ehkä jos ei olisi tungosta...
No mitä sanoit tuohon "raivoamiseen"? Provolta haiskahtaa, mutta neuvoni on, että kasvata paksumpi nahka ja sano rauhallisesti mutta jämäkästi takaisin. Voit jopa naurahtaa anopin hysteerisyydelle hyväntahtoisesti ja sanoa että äläpäs nyt höpötä, kyllä baarissa voi käydä kunhan ei juo alkoholia. Eikä siellä enää edes tupakalle altistu. Ainoa haitta on ehkä kova melu ja humalaiset ihmiset, jotka voivat töniä.
Mullekin on naurettu kun imetän vielä 1,5-vuotiasta, n. 3x vuorokaudessa. Se on anopin mielestä aivan turhaa. Voihan se ravinnon kannalta ollakin miltei turhaa mutta on siinä etujakin. Toimin äitinä niinkuin hyvältä ja oikealta tuntuu, enkä välitä muiden mielipiteistä. Kannattaa siis luottaa omiin vaistoihinsa.
Tosin olen vähän sitä mieltä että nykyihmisen vaistot ovat turtuneet vauvanhoidon suhteen... Esimerkkinä se, että vauvaa pidetään epänormaalina jos se heräilee usein yöllä, eikä suostu nukkumaan yksin omassa huoneessaan...
Ihan niinkuin pikkulapset hiekkalaatikolla. Ilkeä täti (anoppi) sanoi, ettei saa mennä sinne yhteen kivaan paikkaan. Toiset kuorona: Et kyllä enää puhu sille tätille mitään. Kyllä saa mennä, jos kerran haluaa.