Lapsi kertoi
että koulussa sanottiin ettei pääse taivaaseen, jos ei usko jeesukseen. Emme ole uskovaisia ja ollaan lapselle selitetty, että usko on jokaisen henk. koht. asia. Saa uskoo jos haluaa. Lapsi sanoo, että ei usko ja selvästi oli huolissaan tästä taivasjutusta. Mitenkähän tähän pitäisi suhtautua?
Kommentit (20)
Sano että Jeesus on höpönlöpöä ja taivaaseen pääsee, jos on kiltti.
Kuulutte kuitenkin kirkkoon jos uskonnon tunnilla käy?
Sano että jonkun uskontokunnan mukaan taivaaseen pääsee vaikka olisi lastenraiskaaja, jos vain uskoo Jesseen, mutta ei pääse jos olisi kiltti ihminen ja vaikkei uskoisi. Ja se on sinus todella oudon kuuloista ja ristiriitaista ja että et usko että Jumala on niin epäreilu ja ilkeä.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 20:49"]
Kuulutte kuitenkin kirkkoon jos uskonnon tunnilla käy?
[/quote]
Kuulutaan ja lapsi käy uskonnontunneilla. Suurin ongelma tässä onkin se että lapsi on hyvin herkkä ja altis ulkopuolisille vaikutuksille. Ollaan sanottu suoraan että ei uskota jumalaan ja että lapsi saa itse päättää omasta uskostaan. Yritin lapselle selittää, että kukaan ei oikeasti tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.
apo
Sano, että ihan kaikki, mitä koulussa sanotaan, ei ole totta. Itse olen uskonnonopetuksen puolella, mutta en ihan tuollaisen.
Oppii ainakin ajattelemaan omilla aivoillaan.
Kerro lapsellesi, että tärkeintä on se, että koittaa elää elämänsä mahdollisimman hyvin ja muita kunnioittavasti kohdellen. Tämän kun tekee, niin luulenpa että ei tarvitse olla huolissaan siitä, mitä edessä on kun täältä lähtö joskus tulee eteen.
No, siis tuohan on mitä Luterilainen teologia opettaa. Eikö silloin ole luonnollista, että se jossain vaiheessa luterilaista uskonnonopetusta tulee esiin. Voitte toki hyvin selittää, että se kirkko, johon kuulumme, opettaa ja uskoo asian olevan näin, mutta me emme. Mutta eikö lapsi ole sitten ihmetellyt miksi kuulutte kirkkoon, joka opettaa asioita, joihin ette usko tai ette hyväksy?
No, mitä hittoa se siellä uskisten kanssa tekiskään? Tylsistyis kuoliaaksi.
Minusta pääasia on usko Jumalaan!! Minä uskon Jumalaan, mutta Jeesus on asia erikseen, miellän hänet rakkaaksi jumallalle, mutten oikeastaan Jumalan pojaksi sanan varsinaisessa merkityksessä. Uskon, että kaikki yksi Jumalaiset uskonnot kertovat samasta Jumalasta!
Ei usko Jumalaan, mutta uskoo taivaaseen?
Mikä ei nyt täsmää?
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 22:25"]
Ei usko Jumalaan, mutta uskoo taivaaseen?
Mikä ei nyt täsmää?
[/quote]
Tätä samaa mietin! Siis mitä ihmettä?
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 20:46"]
Sano että Jeesus on höpönlöpöä ja taivaaseen pääsee, jos on kiltti.
[/quote
ja lisää tähän, et jonkunlaiseen tyydyttävään tilaan pääse uskomalla mihin vaan
"Minusta pääasia on usko Jumalaan!! Minä uskon Jumalaan, mutta Jeesus on asia erikseen, miellän hänet rakkaaksi jumallalle, mutten oikeastaan Jumalan pojaksi sanan varsinaisessa merkityksessä. Uskon, että kaikki yksi Jumalaiset uskonnot kertovat samasta Jumalasta!"
Tuo mielipide on New Agea, ei kristinuskoa. Tuota mieltä toki saat olla, mutta nyt olikin kyse koulun uskonnon tunnista, Suomessa. Kristinusko perustuu kolmiyhteiseen Jumalaan; Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Mitään ei voi ottaa pois muuttamatta kristinuskon sanomaa täysin toiseksi, joka on luominen, lankeemus ja lunastus lyhyesti sanottuna. Yleisesti tuntuu olevan vallalla käsitys, että kuolemassa kaikki kääntyy hyväksi. Entä jos näin ei automaattisesti ole? Missä menee raja hyvän ja pahan ihmisen välillä? Enpä tunne ihmistä, joka pystyisi hallitsemaan ajatuksensa täysin. Mielestäni täydellisen hyvä ihminen ei ajattele elämässään yhtään pahaa ajatustakaan, tekemisistä puhumattakaan. Pystymmekö rakastamaan vihamiestäkin ja pitämään kaikki muutkin käskyt pilkusta pisteeseen? Tästä tulen päätelmään, että kaikki me olemme syntisiä ja tarvitsemme syntiemme sovitusta, joka on meille tarjottu Jeesuksen ristinkuolemassa.
Ei ole uskovainen eikä oikeastaan saisi kuulla uskonnosta, mutta käy uskontotunneilla? En tajunnu.
Noinko luterilaisille oikeesti opetetaan uskontoa? Enpä ihmettele, et kaikki tuntuu nykysin eroovan kirkosta. Ite hieman kapinallisena riparilla(ortodoksisella) menin kysymään papilta, et mitä ne taivas ja helvetti sit oikein on. Ja vastaukseks sain, et taivas ja helvetti on sama paikka. Pahoille ihmisille taivas on helvetti, koska kaikki siellä on hyvää. Ja hyville ihmisille se on taivas, koska siellä ei ole mitään pahaa tai epäoikeudenmukaisuutta, kaikilla on hyvä olla jne. Eli kaikki pääsee taivaaseen tai helvettiin, se on vaan omasta itsestä kiinni, kummin sen kokee.... En tarkkaan muista, kuinka pappi sen selvitti, mut kuitenki jotenki noin. Ja miusta tää pappi oli kyllä aika rautanen kaveri näkemyksineen!
Aika erikoinen vastaus papilta. Jos taivas ja helvetti ovat sama asia, niin miksi me ei olla jo nyt Jumalan luona taivaassa tai helvetissä? Miten hyvät asiat tuntuisivat yhtäkkiä pahoilta niille pahoille ihmisille siellä helvetissä?
AP:n lapsi lienee niiden elämän peruskysymysten äärellä. Mitä ajatella siitä mistä kukaan ei tiedä, ketä uskoa ja kehen voi luottaa, kun vanhemmat ja opettaja sanoo eri tavalla näin tärkeästä asiasta. Itsekö sen joutuu päättämään.
En saanut selvää mihin AP itse uskoo, uskotko taivaaseen tai jonkinlaiseen kuolemanjälkeiseen elämään. Onko mummot tai lemmikit menneet kuoltuaan taivaaseen tai pilvenreunalle katselemaan eläviä, tai muuttunert ehkä enkeleiksi, vai lakanneet vain olemasta. Se mitä lapselle on kerrottu kuolemasta aiemmin, vaikuttanee tähän aika paljon.
Jos minun lapsi olisi tuollaisessa tilanteessa ja näyttäisi huolestuvan asiasta, ottaisin ehkä pikakelauksella maailmanuskontpjen kuolemakäsitykset ja ateistiset näkemykset esittelyyn (tai ainakin muutaman ja kertoisin vielä että eri aikoina ja eri puolilla maapalloa ihmiset on uskoneet vielä monilla muilla erilaisilla tavoilla, milloin mitenkin ja mihinkin) ja kertoisin jotain siitä, miksi itse en ole huolissani siitä etten usko. Koska siitähän tuossa on kyse, lasta huolettaa että pitäisikö kuitenkin varmuuden vuonsi uskoa ja entä jos ei uskokaan tai jos ei voi uskoa. Ja ehkä että jos ei pääse taivaaseen niin mitä sitten tapahtuu. Koska luterilaisuudesta oli kyse, ehkä lasta voisi rauhoittaa miettimällä worst-case scenariota luterilaisuudesta käsin, eli sitä että kuollut vain lakkaa olemasta eikä enää herää henkiin. Se olemisen sammuminen on varmasti lapselle vaikea kuvitella, mutta jos sitä edes vähän pystyy ajattelemaan, niin olisiko se niin kamala asia. Jos tuntuu että uskoo Jumalaan, niin hyvä, sitten uskoo ja pääsee taivaaseen kun sen aika joskus tulee ja kuolleet herätetään. Jos ei usko, niin sitten vain tekee kuolleena sitä mitä muutkin kuolleet, eli ei mitään. Sitä ei itse vain mistään huomaa, koska on kuollut eikä ole enää olemassa. Ja jos se olemattomuus alkaa tuntua siedettävältä, sitten voi miettiä, että kannattaako hirveästi murehtia sellaista asiaa, jota ei voi eläissään tietää. Ei voi tietää onko kristityt ja erityisesti evlutit oikeassa, vai sittenkin maya-intiaanit tai ehkä joku muu.
Tai jos lapsi on kovin nuori ja ahdistunut eikä tiedä vielä muista kuin evlutista, sanoisin että hän on lapsi ja hänet on kastettu kristinuskoon, joten hän kyllä pääsee taivaaseen, eikä siitä tarvitse lasten huolehtia. No, sitten tietysti huolehtii että entä isä ja äiti ja yksinkö siellä joutuu olemaan, ja siihen sanoisin että taivaassa ei kukaan lapsi pelkää, ole yksin eikä kaipaa vanhempiaan, siellä on asiat järjestetty niin että kaikki on ihanasti.
AVmammat aina jaksaa parjata amerikkalaisten uskonnollisuutta mutta ei sita taalla kouluissa puputeta. Ei mitaan uskontoa opeteta valtion kouluissa, omalla ajallaan saa sitten tehda niinkuin tykkaa.
Jatkan vastaustani (15)...Jumala on hyvä, joten miten Hän voisi sallia kenenkään joutuvan helvettiin ikuiseen kärsimykseen? "Helvetti ei ole koskaan Jumalan suunnittelema vaihtoehto kenenkään varalle. Hän ei haluaisi kenenkään joutuvan helvettiin. Lewisin mukaan (C.S.Lewis)helvetti onkin lukittu sisältä päin. Ihminen, joka "joutuu" helvettiin, valitsee sen itse kahdesta vaihtoehdosta. Lewisin mukaan on kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka sanovat Jumalalle: Tapahtukoon sinun tahtosi, ja niitä joille Jumala sanoo:Tapahtukoon sinun tahtosi. Näin siis Jumala ei koskaan valitse ihmiselle helvettiä, ihminen valitsee sen itse."(Uusi Tie 31.1.2013, Korri, M.) Luomisella, lankeemuksella ja lunastuksella tarkoitetaan kristinuskossa sitä, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. "Jumala loi meidät rakkautensa kohteeksi. Kuka loisi rakkautensa kohteeksi robotin, joka on valmiiksi ohjelmoitu tekemään juuri sitä, mitä tekijä itse haluaa?Jumalalle tahdonvapaus on näin ollen arvokkaampaa kuin vangittu tahto, vaikka se mahdollistaisikin väärät valinnat ja osittaisen kärsimyksen.Toiseksi, pahan ja ja kärsimyksen olemassaolon on nähty olevan langenneen maailman (karkotus paratiisista)aikaansaamaa. Synti vaikuttaa maailmassa ja saa aikaan paljon pahaa luonnossa." ( Uusi Tie 31.1.2013, Korri, M.) Syntiinlankeemuksen takia koko maailma ja sen ihmiset elävät synnin alaisina ja ihminen joutui alennustilaan. Jumala kuitenkin rakastaa luomiaan ihmisiä niin valtavasti, että haluaa meidät yhteyteensä. Luoduilla ihmisillä on velvollisuuksia Luojaansa kohtaan, eikä Pyhä Jumala voi hyväksyä meitä taivaaseen ilman, että olemme sovittaneet syntimme. Kuinka syntinen ihminen voisi olla tekemisissä ehdottoman Pyhän ja oikeudenmukaisen Jumalan kanssa?Tätä varten Jumala maksoi niin valtavan maksun, että antoi Poikansa, joka kärsi ja sovitti syntimme, jotta voisimme olla sovussa Luojamme kanssa. Jumalalla on keinonsa kutsua meitä jokaista luokseen ja sovinto sekä anteeksianto on valmiina. On meidä omasta tahdosta kiinni haluammeko tämän sovinnon ja anteeksiannon. Jos haluamme, niin Jumala lahjoittaa meille uskon. Edes sillä emme voi kerskastella. Tässäpä ongelman ydin onkin. Oman syntisyytensä tajuaminen tekee kipeää, mutta siihen on lääke. Syntien sovitus ja anteeksianto. Helvetti on siis oma valinta, mutta onneksi sinne ei tarvitse joutua. Lapselle on varmasti paljon lohdullisempaa rakastava Jumala ja kuolemanjälkeinen taivas (jonne siis pääsee, jos ylpeydeltään ei Jeesusta torju ja lasten kaltaistenhan on taivas), kuin elämä joka vain häviää. Tämä on tosielämästä: lapsi oli leikkipuistossa kysynyt äidiltään, että mitä ihmisille tapahtuu, kun ne kuolevat. Äiti vastasi, että ihminen maatuu ja tulee mullaksi ja siitä kasvaa puita ja pensaita ym. Lapsi ahdistui ja halusi pois leikkipuistosta. Hän ei halunnut olla siellä, kun siellä on niin paljon kuolleita!
Sanot, että tässä maassa moni uskoo noin. Mutta äiti ja isä ei. Ja että jokaisella on oikeus ja vapaus ihan itse päättää, mihin uskoo, koska kukaan ei pysty aukottomasti todistamaan mikä on totta. Juuri siksi sitä kutsutaan uskoksi (tai sen puutteeksi).