Ikävä on ihmisiä

Vielä jokin aika sitten tunsin itseni vapaaksi ja irtautuneeksi kaikesta vanhasta, matkustin enkä juuri miettinyt muita- nyt on tullut yhtäkkiä hirveä ikävä ihmisiä, jotka kuuluvat menneeseen, tiedän että ovat jossain vaikka hetkeen en heitä miettinyt.
On ikävä vanhempiakin ja haluaisin käydä useammin siellä, mutta pelkään etteivät halua.

Tuntuu niin oudolle, ettei ole sellaista perhepiiriä, missä vain voisi sanoa että nyt tulen kylään ilman että joku sanoo että no mikä on nyt. Että ei voi vain olla muuten vain tekemisissä kun aina pitää olla jokin syy.