Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa että lapsiluku jäi vaan yhteen.
28.03.2013 |
Taloustilanne ei vaan koskaan parantunut niin ei miehen kanssa uskallettu toista tehdä. Nyt mulla ikää 40v ja miehellä 36v ja haikeaa on tyytyä yhteen.
Kommentit (13)
Ei kai peli ole vielä pelattu? Olet kuitenkin vasta 40 v. Lapsiin menee rahaa, mutta rahaa tulee välillä takaisinkin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.03.2013 klo 14:44"]
Otan osaa, mutta koittakaa nauttia ajatuksesta, että olette tehneet oikean ratkaisun. Ja että olette paljon järkevämpiä kuin suurin osa ihmisistä ;) Voisitteko harkita tukiperheeksi ryhtymistä tai sijaisvanhemmuutta (niitähän tuetaan taloudellisesti)?
[/quote]
Emme pääse sijaisvanhemmiksi niihin liian kovat kriteerit.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2013 klo 15:00"]
Ei kai peli ole vielä pelattu? Olet kuitenkin vasta 40 v. Lapsiin menee rahaa, mutta rahaa tulee välillä takaisinkin päin.
[/quote]
Ei mutta tulot niin pienet ettei vaan voi toista tehdä.
Eipä tule sitten perimisriitoja, kun teistä aika jättää. Iloitkaa ajatuksesta, että voitte antaa tuolle yhdelle kaiken rakkautenne sekä taloudellisen tukenne opintojen ajan ja sen jälkeenkin. Jaksatte olla paremmin isovanhempinakin, eikä tarvitse jälkeläisten täällä ihmetellä, miksi isovanhemmat ovat niin epäreiluja.
Meilläkin on vain yksi lapsi, vaikka taloutemme sallisi varmaan kolmekin. Emme ole kuitenkaan halunneet kuin yhden.
Minä sain esikoiseni 43-vuotiaana. Olin jo sopeutunut lapsettomaan elämään ja itkenyt ne surut moneen kertaan, mutta sitten löysin ihanan miehen ja saimme lapsen täysin luomusti.
Meille ei tule lisää lapsia, mutta olen niin onnellinen tästä yhdestä, ettei asia harmita.
Jos olisin nuorempi, tekisin varmaan toisen lapsen, kun esikoinen olisi noin 5v. Pienellä ikäerolla en haluaisi lapsia tehdä.
Lapselle tärkeintä on hyvä ja turvallinen koti sekä rakastavat vanhemmat. Ne sisarukset täytyy korvata kavereilla. Meidän vanhempina tulee huolehtia, että lapsella on riittävästi seuraa ja että oppii elämään muiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa järkipäätös tänä päivänä on yksi lapsi per perhe. Eikä sitten enää lisäännytä tuleville eksille eli mun, sun ja meidän ja tulevat kierrokset hamaan tappiin. Amen!
Ihmiset eivät yleensä ajattele, onko mukeloihin varaa, vaan olettavat , että elätän heidän tekeleensä. Sanon nyt, että ei kiinnosta!
Sama täällä. Ihana 20-vuotias, koulussa 10. lapsi. Nyt opiskelee yliopistossa. Kavereita on. Empaattinen, ihana, fiksu. Läheisiä serkkuja on ja kavereita. Ei tarvitse ottaa lainaa. Voimme tukea henkisesti ja taloudellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin harmittelin aikani että on vain yksi lapsi mutta aika menee ohitse ja kun toista ei kuulunut niin olen sopeutunut että tämä kohta 4-vuotias on ainokainen. 40-vuotta on minulla rajana ja täytän kohta 39 eli olen melko varma etten tulee enää raskaaksi vuosien yrittämisen jälkeen. Tämänkin kanssa raskaus hankala joten olen nyt tyytyväinen elämääni.
Sisarusta ei mikään voi korvata, sanon minä. En voisi kuvitellakaan elämää ilman sisaruksia. Kaverit tulee ja menee, niiden kanssa itseään joutuu selittämään, sisarukset ymmärtää kaikista parhaiten, kun on kasvettu yhdessä. Yksinäisimpiä ovat varmasti vanhuudessa yhden lapsen perheiden lapset.
Jos toista lasta ei saa, sillehän ei mitään voi. Mutta nämä "jotka haluavat tarjota lapselleen kaiken" vanhemmat ovat itse itsekkäitä. Vanhemmat kuolevat luonnollisesti paljon aikaisemmin kuin lapsensa, siinä on pitkä aika elää yksinäisenä, kun ei ole selvää että kaikki perustavat omat perheet hti 20-kymppisenä.
Tämä vain vastineeksi kun tässä oltiin niin yksimielisiä siitä, että yksi lapsi on paras ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata olla niin hyväuskoinen ja luulla että kaikki sisarukset tulevat toimeen keskenään. Itselläni ihan kohtalaiset välit mutta emme me mitään sydänystäviä ole.
Voi olla jopa parempi että hankkii elämäänsä sellaisia ihmisiä jotka oikeesti haluaa olla seurassasi. Pojallani on esimerkiksi serkkuja ja muita ihmisiä joista tulee aikanaan varmasti tärkeitä kun aikuistuu.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2013 klo 17:18"]
Sisarusta ei mikään voi korvata, sanon minä. En voisi kuvitellakaan elämää ilman sisaruksia. Kaverit tulee ja menee, niiden kanssa itseään joutuu selittämään, sisarukset ymmärtää kaikista parhaiten, kun on kasvettu yhdessä. Yksinäisimpiä ovat varmasti vanhuudessa yhden lapsen perheiden lapset.
Jos toista lasta ei saa, sillehän ei mitään voi. Mutta nämä "jotka haluavat tarjota lapselleen kaiken" vanhemmat ovat itse itsekkäitä. Vanhemmat kuolevat luonnollisesti paljon aikaisemmin kuin lapsensa, siinä on pitkä aika elää yksinäisenä, kun ei ole selvää että kaikki perustavat omat perheet hti 20-kymppisenä.
Tämä vain vastineeksi kun tässä oltiin niin yksimielisiä siitä, että yksi lapsi on paras ratkaisu.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="28.03.2013 klo 17:23"]
Ei kannata olla niin hyväuskoinen ja luulla että kaikki sisarukset tulevat toimeen keskenään. Itselläni ihan kohtalaiset välit mutta emme me mitään sydänystäviä ole.
Voi olla jopa parempi että hankkii elämäänsä sellaisia ihmisiä jotka oikeesti haluaa olla seurassasi. Pojallani on esimerkiksi serkkuja ja muita ihmisiä joista tulee aikanaan varmasti tärkeitä kun aikuistuu.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2013 klo 17:18"]
Sisarusta ei mikään voi korvata, sanon minä. En voisi kuvitellakaan elämää ilman sisaruksia. Kaverit tulee ja menee, niiden kanssa itseään joutuu selittämään, sisarukset ymmärtää kaikista parhaiten, kun on kasvettu yhdessä. Yksinäisimpiä ovat varmasti vanhuudessa yhden lapsen perheiden lapset.
Jos toista lasta ei saa, sillehän ei mitään voi. Mutta nämä "jotka haluavat tarjota lapselleen kaiken" vanhemmat ovat itse itsekkäitä. Vanhemmat kuolevat luonnollisesti paljon aikaisemmin kuin lapsensa, siinä on pitkä aika elää yksinäisenä, kun ei ole selvää että kaikki perustavat omat perheet hti 20-kymppisenä.
Tämä vain vastineeksi kun tässä oltiin niin yksimielisiä siitä, että yksi lapsi on paras ratkaisu.
[/quote]
[/quote]
tänä päivänä kun ei tarvitse olla tekemisissä, todella usein näkee näitä ettei olla sisarusten kanssa missään tekemisissä. Mun ystävän lapset 7 ja 8 tappelevat aina. Viimeksi kun kävin veti vanhempi nuorempaa avokämmenellä poskeen ja taatusti ei ollut eka kerta kun niin oli tehnyt. Vanhemmat ovat nähneet vaan liikaa tätä "väkivaltaa" että olivat tulleet sille jo sokeaksi. Toisella ystävällä on 4 lasta ja heillä vika lapsi saa kaikki vanhat vaatteet mitä sisaruksilta tulee. Vanhin pääsi pari v sitten ripille ja äiti oli ostanut luottokortilla tarjoilut juhliin, rippirahoilla sitten maksettiin takas. Kun ei ole varaa mihinkään.
Ei ole olemassa yhtä ainoaa tapaa mutta se että joku ei halua enempää lapsia perheeseen, koska ei ole siihen varaa on mielestäni upea myöntäminen ja täydellisen vanhemmuuden alku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, tunnen kyllä suureksi osaksi ihmisiä, jotka tulevat toimeen ja ovat läheisiä sisarustensa kanssa. Eihän kaikesta olla aina samaa mieltä, mutta en ole kenenkään kuullut sanovan, että eläisi mieluummin ilman sisarustaan.
Yhden lapsen perheen lapset ovat myös niitä rasittavimpiä päiväkodissa, koulussa ja vielä opiskellessaan yliopistossakin. Kokemusta näistä kaikista. "Minä, minä ja mun ajatukset, mun mielestä, mä teen tän asian nyt jokatapauksessa näin"- tyypit. Argh.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2013 klo 17:23"]
Ei kannata olla niin hyväuskoinen ja luulla että kaikki sisarukset tulevat toimeen keskenään. Itselläni ihan kohtalaiset välit mutta emme me mitään sydänystäviä ole.
Voi olla jopa parempi että hankkii elämäänsä sellaisia ihmisiä jotka oikeesti haluaa olla seurassasi. Pojallani on esimerkiksi serkkuja ja muita ihmisiä joista tulee aikanaan varmasti tärkeitä kun aikuistuu.
Otan osaa, mutta koittakaa nauttia ajatuksesta, että olette tehneet oikean ratkaisun. Ja että olette paljon järkevämpiä kuin suurin osa ihmisistä ;) Voisitteko harkita tukiperheeksi ryhtymistä tai sijaisvanhemmuutta (niitähän tuetaan taloudellisesti)?