Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Auttakaa minua luomaan uskoa parisuhteeni tulevaisuuteen
28.03.2013 |
Meillä on menossa jotenkin vaikeat ajat, yhtä hyvää päivää kohden saattaa olla kolme huonoa. Olemme molemmat (minä ehkä enemmän) jotenkin jumissa, ärsytämme vain toisiamme. Emme toki aina, mutta tosi pienestä saa aikaan riidan, mökötystä tai sitten vaan ääneenlausumattoman pettymyksen. Itse tajuan nyt hyvin, että aikoinaan yhteen mennessämme olin rakastunut haavekuvaan, jota mieheni ei loppujen lopuksi täysin voi lunastaa. Uskoisin tämän olevan normaalia, rakastuneet silmäthän eivät näe vikoja toisessa.
Nykyään ajattelen liian usein että muuttuisipa mies tuon, tuon ja vielä tuonkin ominaisuuden suhteen. Tiedostan samanaikaisesti että noin ei saisi ajatella, mutta tilanne pysyy silti samana. Jos mies jättää aamulla hampaat pesemättä, suutun hirveästi koska inhoan huonoa hygieniaa. Jos hän ilmaisee jonkin mielipiteen mitä pidän huonona, turhaudun siitä ettemme edes ajattele asioista samalla tavalla. Jos hän sanoo ettei jaksa käydä kylässä vanhempiensa luona vaikka he pyytävät, mietin, onko hän välinpitämätön läheisiään kohtaan. Mieheni taas on kyllästynyt minun heitteleviin tunteisiini ja siihen, miten nalkutan liikaa. Tämän myönnän itsekin.
En haluaisi vielä heittää pyyhettä kehään, sillä mielestäni meillä on tarpeeksi eväitä tilanteen korjaamiseen. Mutta koska tämä vaikea jakso menee ohi? Olen hirveän väsynyt ja turhautunut, kun välillä tuntuu että suhde imee enemmän energiaa kuin antaa. Mutta sitten saattaakin tulla hyvä päivä ja mieheni tuntuu taas ihanalta.
Olemme olleet yhdessä 5 vuotta, ei lapsia.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Vaikea tietysti toisen elämästä sanoa yhtään mitään. Me olemme olleet yhdessä noin 15 vuotta, joista 12 naimisissa. Matkalle on mahtunut vaikka millaisia hetkiä. Tuo vaihe, jossa kaikki alkoi ärsyttää, oli joskus siinä vaiheessa, kun olimme olleet yhdessä 5-6 vuotta. Siitä pääsimme yli, mutta sitten meni vielä useampia vuosia, että jokainen riita, väsymys ja muut elämän vaikeudet tuntuivat ylitsepääsemättömiltä. Tällä hetkellä olemme viimesyksyisten riitojen jälkeen taas yhtäkkiä olleet jo yli puoli vuotta kuin vastarakastuneet. Mielestäni kannattaa ehdottomasti uskoa parisuhteen tulevaisuuteen. Toista ei voi muuttaa, mutta toisessa voi nähdä aina vain uusia puolia, joista pitää. Me olemme nyt löytäneet kaiken muun hienon (seksielämä, arkinen yhdessä tekeminen jne.) lisäksi harrastuksia, joissa viihdymme yhdessä. Lisäksi olemme sovittaneet yhteen harrastuksiamme. Kun aiemmin oli ongelmana, että minä tahdoin lähteä kalastamaan samaan aikaan kun vaimo olisi lähtenyt johonkin valokuvaamaan, hommaammekin lastenvahdin ja lähdemme yhdessä paikkaan, jossa toinen kalastaa ja toinen kuvaa. Tämän "uudelleenrakastumisen" ansiosta olemme pystyneet tuolla tavoin sovittamaan yhteen sellaisia asioita, jotka ennen ovat hiertäneet ja heikentäneet suhdettamme. On vaikea sanoa, mikä meillä napsahti yhtäkkiä kohdalleen, mutta sen pystyny puhtain sydämin sanomaan, ettei näköjään kannata koskaan menettää toivoa ja luottamusta parisuhteeseen.