Alle 25v on liian nuori päättämään opiskelualaansa.

Totta! Mielestäni voisi tehdä kansalaisaloitteen, että tulevaisuudessa opiskeltaisiin näin:

10 vuotiaana eskariin, 10-20v ala-aste, 20-30v yläaste, sitten joku 5 vuoden koulu, jossa mietiskeltäis, että mitähän sitä haluaisi.

jestas, mikä avohuollon taso Suomessa on...

Totta, mutta ei siihen se auttaisi, että 25-vuotiaaseen asti vain lorvailtaisiin kotona ja mietittäisiin, mitä halutaan tehdä.

Itse aloitin 19-vuotiaana kieltenopiskelun yliopistossa, yli puolet silloisista luokkalaisistani on tällä hetkellä ihan jollain muulla alalla, minäkin vaihdoin koulua. Varsinkin yliopistossa, jossa opiskelua ei kontrolloida, moni harhautuu muille urille tai työelämään ja miettimään elämäänsä.

Yli 25-vuotias taas on liian vanha aloittamaan opintoja, jos aikoo tehdä töitäkin joskus.

Samaa mieltä! Onneksi sattumalta ajauduin alalle, joka on jos ei nyt ihan unelma-alani, niin ainakin tosi kiva :) Huonomminkin olisi voinut käydä.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 23:53"]Yli 25-vuotias taas on liian vanha aloittamaan opintoja, jos aikoo tehdä töitäkin joskus.[/quote]

Mä vaihdoin alaa 27-vuotiaana, töitä oon tehnyt 18-vuotiaasta lähtien opintojen ohella tai täyspäiväsesti. En oo koskaan halunnut olla samassa työpaikassa loppuelämääni, joten minua ei haittaa valmistua vasta +30-vuotiaana.

Pahus. Valmistuin 21 v ja olen ollut nyt alalla jo 25 v, vakiduunissa ja menestynyt kohtuuhyvin.

Täällä myös 23v vuotiaana valmistunut ja töissä menossa 22. vuosi, nykyään vakipaikka.  Voi miten väärin olenkaan toiminut, yhyy.

Niin se on kovin yksilöllistä. Itse päätin 7-vuotiaana, että menen sitten peruskoulun jälkeen lukioon ja 15-vuotiaana päätin itse opiskelualani ja samalla alalla olen yhä ja tyytyväinen.

Päätökset tehdään aika pitkälti jo yläluokilla peruskoulussa, eli mitä otetaan valinnaisiksi. 9 lukan jouluna pitää jo tietää mihin hakee jatko-opiskelemaan ja viimeistään siinävaiheessa lyödään suuri osa tulevaisuudesta lukkoon.

Hohhoijakkaa. Mikä näitä suomalaiskakaroita vaivaa, kun äiti pyyhkii pyllynkin 30 vuotiaaksi asti.

Ammatillisen koulutuksen hankkineet ovat 25 vuotiaina olleet jo 5-6 vuotta työelämässä, luultavati alkaa olla jo perhettä, omistusasuntoa yms.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 23:27"]

Uran luomisesta puhumattakaan. 

[/quote]

Ihan totta. Minunkin äitini oli 25, kun vamistui lääkäriksi ja vasta 35-vuotiaana erikoistui!

Sama isällä. Oli 24, kun valmistui insinööriksi ja vasta 27-vuoiaana teki lisensiaattityönsä.

Sisko valmistui proviisoksi vasta 26- vuotiaana jne.

Ei alle 25-vuotias todellakaan voi vakavasti opiskella saati uraa luoda. 

LOL

Hitto, täytyy kertoa kohta kolme vuotta oikiksessa opiskelleelle tytölleni, että voi päättää alastaan vasta kolmen vuoden päästä.

Saako kumminkin käydä tuon vaihto-opiskeluajan, ennenkuin lopettaa opiskelunsa?

Provo kuin provo, mutta ainakin minä keksin sen oman alani vasta 25-vuotiaana. Tätä ennen keskenjääneitä yliopisto-opintoja "opiskelen nyt jotain" -periaatteella (aika huono ja epäonnistunut periaate viime kädessä) sekä työttömyyttä useammassa pätkässä.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2013 klo 08:08"]

Hohhoijakkaa. Mikä näitä suomalaiskakaroita vaivaa, kun äiti pyyhkii pyllynkin 30 vuotiaaksi asti.

Ammatillisen koulutuksen hankkineet ovat 25 vuotiaina olleet jo 5-6 vuotta työelämässä, luultavati alkaa olla jo perhettä, omistusasuntoa yms.[/quote]

Tuskin ainakaan velatonta omistusasuntoa. Monilla tuonikäisillä on vähemmän, kuin 5 vuotta työelämää takana. Eikä niillä vuosilla taatusti osteta ainakaan vielä velatonta asuntoa. Ja taitaapa suurin osa 25-vuotiaista olla vielä perheettömiäkin.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2013 klo 08:04"]

Päätökset tehdään aika pitkälti jo yläluokilla peruskoulussa, eli mitä otetaan valinnaisiksi. 9 lukan jouluna pitää jo tietää mihin hakee jatko-opiskelemaan ja viimeistään siinävaiheessa lyödään suuri osa tulevaisuudesta lukkoon.

[/quote]

Se on mielestäni surullista, jos omasta tulevaisuudesta joutuu päättämään jo siinä iässä, missä iässä juuri kukaan ei vielä tiedä varmuudella sitä, että mitä elämältään haluaa.

Jos ei 25 vuotiaalla ole vielä mitään suuntaa elämässään, ei hänestä todennäköisesti ole mihinkään. Sorry!

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 03:31"]

Jos ei 25 vuotiaalla ole vielä mitään suuntaa elämässään, ei hänestä todennäköisesti ole mihinkään. Sorry!

[/quote]

Niistä tulee ap:n kaltaisia ikätrilleja nettipasltoille. Suurin tyydytys tyhmästä prvoamisesta, kun kaikki muu eämässä mennyt pieleen.

Ehkä. Mulla kävi tuuri lukion jälkeen. Oma ala löytyi aivan vahingossa. Olin ihan varma koko lukion alan, että lähden lukemaan itseäni kielenkääntäjäksi, mutta kun kouluhakuihin oli aikaa ja jotain piti tehdä, päädyin päiväkotiharjoittelijaksi, ettei karenssi vain veisi työmarkkinatukea. Tällä alalla mennään edelleen ja hyvältä tuntuu.:)

Mutta nyt yleensä joistain näistä trollivastauksista: Mistä hitosta te saatte energianne tuohon? Olen usein miettinyt tätä, mutten ole keksinyt järkevää vastausta. Ymmärrän tuollaisen, jos kyseessä on äidin koneelle päässyt esiteini-ikäinen, tai nuorempi, mutta aikuiset ihmiset.. Miksi? Jos joku voisi ihan vakavissaan ja rehellisesti tähän vastata, voisin ehkä saada rauhan. Kun eihän siinä edes ole mitään hauskaa. Kai... Melko köyhä elämä pitää olla, jos hauskuus pitää repiä nettitrollailusta.O.o

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 14:19"]

Melko köyhä elämä pitää olla, jos hauskuus pitää repiä nettitrollailusta.O.o

[/quote]

Niinhän se juuri on, todella monen elämä on todella köyhää.

Vapaa-aika on tylsyydessään yhtä piinaa. Ja myös melko usein koko elämä on yhtä vapaa-aikaa, kun ei ole töitä/opiskeluja...

"Provo kuin provo, mutta ainakin minä keksin sen oman alani vasta 25-vuotiaana. Tätä ennen keskenjääneitä yliopisto-opintoja "opiskelen nyt jotain" -periaatteella (aika huono ja epäonnistunut periaate viime kädessä) sekä työttömyyttä useammassa pätkässä."

Ihmiset on erilaisia, minä päätin ammattini kolmevuotiaana. Koulussa kirjoitin sen kaikkiin ystäväkirjoihin toiveammatikseni. Hankin TET-harjoittelupaikat ja kesätyöt ko. alalta tai mahdollisimman läheltä. Valitsin yläasteella luokkapainotukseni (mat-luonnontiet) tulevan alani mukaan, samaten lukion kurssit. Sitten lukion jälkeen pyrin yliopistoon ja voilà, pääsin haluamaani tiedekuntaan. Sitten vain kuuden vuoden opiskelu, valmistuminen 24-vuotiaana ja siitä lähtien olen työskennellyt unelma-ammatissani. En ole vielä halunnut vaihtaa alaa, valmistumisesta on nyt yli 10v.