Uusi parisuhde, koska olit valmis?

Mä olen seurustellut 3 kertaa eläissäni pitkään.

Ekan parisuhteen jälkeen (kesti 4 vuotta, olin 27 kun erottiin) kesti vuosia että edes ajattelin mahdollisuutta että mulla joskus olisi mies. 32-vuotiaana tapasin seuraavan. Hänen kanssa oltiin avoliitossa vuosi, ja suhde oli hyvin myrskyisä, olin syvästi rikki ja loukattu sen jäljiltä. Narsistin kuvauksia aika paljon vastaava mies vei täysin itsetuntoni ja sen pettämiset ja muut temput oli vienyt minut aika suohon henkisesti. Älysin, että olen jo iällä ja jos miehen tahtoo, pitäisi etsiä.

Mutta en pystynyt ennen kuin 37-vuotiaana alkaa etsiä. Löysin sitten mutta valitettavasti mies jätti minut vuoden päästä, olin hänelle liian tavoitteeton ja tylsä kotihiiri, kun mies oli urheilullinen ja menevä. Nyt jättämisestä on aikaa viikko, ja tuntuu että olen heti valmis uuteen suhteeseen. Eipä tässä iässä aikaa vatvomiseen enää olisikaan, jos lapsenkin vielä tahtoisi, ja täytän 39 kuukauden päästä. 

Ekan pitkän parisuhteeni jälkeen ajattelin että olen ihan paska enkä kelpaa ikinä kenellekään. Meni siis vuosia ennenkuin aloitin seuraavan vakavasti otettavan parisuhteen. Sekin päättyi, mikä tuntui ensin maailmanlopulta, mutta sitten aloin tajuta että oikeastaan mies ei ollut edes sitä mitä olisin halunnut, ja samalla miettiä millainen voisi olla minulle oikea mies. Tajusin siis kuukauden sisällä että enpä kyllä paljoa menettänyt, ja tapasin sattumalta sellaisen miehen joka tuntui oikealta. Ja tuntuu edelleen, yli kaksi vuotta myöhemmin oikealta. Olihan tuo nopeaa toimintaa, mutta hetkeäkään en ole katunut että tartuin tilaisuuteen ;)

Itse myös aloitin pitkän parisuhteen 16v iässä. Pari lasta. Suhteen viimeinen vuosi oli rankka. Ero rankka. Yritin kyllä siinä jossain vaiheessa jotain suhteen tapaista, mutta ei tullut mitään. En pystynyt. Olin kuitenkin niin rikki kokemastani. Joitain yhden yön hoitoja oli.

Kaikkiaan meni viitisen vuotta, että olin valmis. Olihan se outoa aloittaa uusi parisuhde. Eka kunnon parisuhteeni avioeron jälkeen kesti muutamia kuukausia. Se katkesi, koska huomasin toisessa samoja piirteitä mitä oli exässä. Tuosta meni aikaa pari kk ja sitten tapasin elämäni miehen. Olemme nyt olleet yhdessä 17v.

Kyllä sen vaan jotenkin sitten huomaa, koska on valmis. Mikä tuntuu oikealta ja hyvältä ja mikä ei. Ajan kanssa,

Erosin 15 vuoden avioliitosta pari vuotta sitten. Ei ollut toisia osapuolia eikä juuri riitojakaan, kasvoimme kliseisesti erillemme. Mies halusi eron.

Minulla ei ole mitään mielenkiintoa uuteen suhteeseen. Rakastin miestäni syvästi, eikä kukaan muu tunnu miltään, kun muistelen millaista rakkautemme alkuaikoina oli. Mieheni oli ja on ihana ihminen, kaikissa muissa tuntuu olevan jotain sellaista vikaa mitä en voi hyväksyä. 

En siis ole päässyt yli miehestäni. Vaikkakaan en usko enkä edes toivo meidän palaavan yhteen, en silti halua tapailla ketään muuta.