Mikä olisi pienehkö koirarotu, joka ei varmasti karkaile tai haasta riitaa muiden koirien kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Koiraihmisenä sinun pitäisi tietää, että ei mikään rotu satavarmasti. Mutta ehkä lähinnä cavalier tai niin kuin joku mainitsi nuo karvattomat. Jälkimmäiset on kyllä niin palelevia ja hankalia Suomessa, että en tiedä, onko niistä harrastuskoiriksi.

Kenenkään ei pitäisi tukea näiden sairaiden cavalierien kasvatusta.

Ei sellaisia koiria olekaan paitsi pehmokoirat. Mikä tahansa eläin voi jossain tilanteessa karata tai haastaa riitaa. Toki todennäköisyyttä tällaiseen voi laskea sillä että ottaa ensinnäkin nartun (riidan haastamisen todennäköisyys laskee), ei ota kovana tai terävänä tunnettua rotua kuten esim. terrierit, ja rodun pitäisi vielä olla sellainen ettei sillä ole riistaviettiä koska riistaviettinen kyllä voi käydä vaikka näkemänsä rusakon perässä rundin juoksemassa eli hetkeksi karata... Ja sittenkin, vaikka ostasit jonkun pienen seurakoiran jolla sanotaan ettei ole riistaviettiä, on ihan mahdollista että sillä sun yksilöllä sitä sen verran on, että vaikkei se mitään kiinni saisi ja tappaisi, saattaa karata juoksemaan perään jos eläin tarpeeksi läheltä lähtee. 

Sitten on vielä se juttu, että kun haluat agilitykoiran, niin siihen ei ole hyvä täysin vietitön, helppo tossukka - pärjätäkseen lajissa koirassa pitää olla virtaa. Et kertonut minkä ikäinen lapsi on. Mutta kouluikäisestä ylöspäin kyllä pärjää ns. tavallisten rotujen kanssa, eikä ole pakko ottaa jotain äärihelppoa seurakoiraa. Agilityynhän pääsee sisälle vain tottelevaisuuskurssien ja alkeiskurssien myötä, joten siellä oppii perusasiat lapsikin. Ja jos ei opi, ei pääse agilityä harrastamaan ainakaan meidän seurassa. 

Siili

Vierailija kirjoitti:

Sheltti voisi olla aika lähellä teidän vaatimuksia. Vaatii tosin hyvän peruskoulutuksen sekin ja rodussa on paljon haukku herkkiä ja arkoja yksilöitä.

Eivät juuri tosiaan haasta riitaa, mutta nuorena kyllä juoksevat autojen, pyörien, rullaluistelijoiden, rusakoioden jne perässä kuin mielipuolet. Ja vaativat ihan valtavasti tekemistä ja liikuntaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koiraihmisenä sinun pitäisi tietää, että ei mikään rotu satavarmasti. Mutta ehkä lähinnä cavalier tai niin kuin joku mainitsi nuo karvattomat. Jälkimmäiset on kyllä niin palelevia ja hankalia Suomessa, että en tiedä, onko niistä harrastuskoiriksi.

Kenenkään ei pitäisi tukea näiden sairaiden cavalierien kasvatusta.

Näin. Jos pelkkä pää on niin pieni ja pyöreä että jokaisella yksilöllä on krooninen päänsärky. Kuten myös chihuilla ja muilla pyöreäkalloisilla mulkosilmillä. Myös kuono pitää olla pitkän muotoinen kuten pienestä koosta huolimatta saksanpystykorvilla on.

Vierailija kirjoitti:

EI MITÄÄN koiraa 10veelle.

Mitä ihmettä? Koiraharrastus on oikein hyvä harrastus tuonikäiselle, agility varsinkin! Ja jotta sitä voi harrastaa, pitää olla koira. 

Ap sanoi että heillä on jo ennestään 2 koiraa joten hän varmasti ymmärtää ne jutut että ei ole satavarmaa että se 10-vuotiaana koiran halunnut jaksaa hoitaa sitä murrosiässä tai sen jälkeen, ja voi jäädä vanhempien koiraksi jossain vaiheessa. Mutta jos tämän hyväksyy, niin ihan hyvin voi lapsella harrastuskoiran ottaa. 

Meillä tytär on harrastanut agilityä länsiylämaanterrierin kanssa 9-vuotiaasta alkaen seurassa, sitä ennenkin epävirallisesti, kun me vanhemmat on oltu treenaamassa niin opettanut omalle koiralleen esteitä jne.

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään kysy mitä ei tarvitse kouluttaa..

Meillä on kaksi rottweileriä jotka ovat aikuisten koiria, koulutettunakin pidettävä kaukana vieraista koirista. Ja saalisviettiseltä koiralta ei karkailuhalua noin vain kouluteta pois. Nämä ominaisuudet ei oikein toimi, kun on tarkoitus hankkia koira jonka kanssa lapsi voi harrastaa agilityä. Rotikan kanssa ei tee mieli laittaa 10-vuotiasta kisakentälle.

Ap

Jos rotikat on pidettävänä kaukana toisista koirista, on koulutuksessa ollut puutteita. Koiran tottelevaisuus mitataan ulkona tosielämässä ja esimerkiksi se, että koira osaa useita temppuja ei ole tarkoita, ettäkö peruskoulutus olisi kunnossa.

Älkää ottako kolmatta koiraa kun ette ole osanneet kouluttaa rotikoitakaan yhteiskuntakelpoisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään kysy mitä ei tarvitse kouluttaa..

Meillä on kaksi rottweileriä jotka ovat aikuisten koiria, koulutettunakin pidettävä kaukana vieraista koirista. Ja saalisviettiseltä koiralta ei karkailuhalua noin vain kouluteta pois. Nämä ominaisuudet ei oikein toimi, kun on tarkoitus hankkia koira jonka kanssa lapsi voi harrastaa agilityä. Rotikan kanssa ei tee mieli laittaa 10-vuotiasta kisakentälle.

Ap

Jos rotikat on pidettävänä kaukana toisista koirista, on koulutuksessa ollut puutteita. Koiran tottelevaisuus mitataan ulkona tosielämässä ja esimerkiksi se, että koira osaa useita temppuja ei ole tarkoita, ettäkö peruskoulutus olisi kunnossa.

Jep, minulla on rotikka ja tulee ihan mahtavasti toimeen muiden koirien kanssa. Lapsuudessa kaveriperheessä oli myös rotikka ja sekin tuli toimeen todella mahtavasti muiden koirien kanssa, ulkoilutettiin sitä aina kaverin kanssa koulun jälkeen eikä korvaansa lotkauttanut vaikka vastaan olisi tullut hihnassa rähjäävä meidän luo pyrkivä koira vaan ohitti tosi nätisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään kysy mitä ei tarvitse kouluttaa..

Meillä on kaksi rottweileriä jotka ovat aikuisten koiria, koulutettunakin pidettävä kaukana vieraista koirista. Ja saalisviettiseltä koiralta ei karkailuhalua noin vain kouluteta pois. Nämä ominaisuudet ei oikein toimi, kun on tarkoitus hankkia koira jonka kanssa lapsi voi harrastaa agilityä. Rotikan kanssa ei tee mieli laittaa 10-vuotiasta kisakentälle.

Ap

Jos rotikat on pidettävänä kaukana toisista koirista, on koulutuksessa ollut puutteita. Koiran tottelevaisuus mitataan ulkona tosielämässä ja esimerkiksi se, että koira osaa useita temppuja ei ole tarkoita, ettäkö peruskoulutus olisi kunnossa.

Jep, minulla on rotikka ja tulee ihan mahtavasti toimeen muiden koirien kanssa. Lapsuudessa kaveriperheessä oli myös rotikka ja sekin tuli toimeen todella mahtavasti muiden koirien kanssa, ulkoilutettiin sitä aina kaverin kanssa koulun jälkeen eikä korvaansa lotkauttanut vaikka vastaan olisi tullut hihnassa rähjäävä meidän luo pyrkivä koira vaan ohitti tosi nätisti.

Ikinä ei ole ollut minullakaan ongelmia dobberin ja rotikkani kanssa. Ovat ovia koirapuistokoiria ja tulevat kaikkien kanssa toimeen.

Ap:n tasoiselle koiranomistajille suosittelen pattereilla toimivaa leluakoiraa. Aivan turha piinasta sitä viatonta eläintä, ja koko perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Jokaiselle koiralle piikki kunnes jokaisella ihmisellä on tarpeeksi ruokaa. On ihan sairasta että täällä pidetään koiria kun niiden vuosikustannuksilla pelastaisi 100 lasta muualla.

Montako sataa lasta sä ruokit? Kun kai sulla nyt olis varaa ainakin yhtä koiraa pitää, ehkä enempääkin, ja kun et pidä niin toki sen rahan laitat noin syvästi kokemaasi asiaan?

Sheltti.

Bordercollie.

Meillä on jackrussell. En suosittele lapsen koiraksi, koska on dominoiva rotu. Jotkut yksilöt ovat kyllä lutuisan leppoisia. Meillä on saalisviettinen tuittu.

Saksanpystykorvat kyllä saattavat karkailla ja haastaa riitaa.

Cavalier sopisi tuohon muuten mutta on hyvin sairas. Lähes kaikilla on syringomyelia ja suurella osalla myös sydänongelmia.

Mimmonen on luonteeltaan ja tavoiltaan kleinpitz

Terrierit on saalisviettisiä pääasiassa. Ehkä sheltti, lappalaiskoirat tai saksan pystykorvat sopisivat. Tai spanielit?

Täällä taas yritetään haastaa riitaa. Ei Ap sanonut että heidän rotikat riehuu ja räyhää, sanoi vaan että ne pitää pitää kaukana muista koirista. Kuinka usein olette nähneet vahtikoiria päästettävä pitkällä hihnalla vastaantulijan luokse? Ihan normaalia käytöstä pitää koira tiukasti hallinnassa muiden koirien tullessa vastaan. Ja ala-asteikäiselle Todellakin koira on hyvä harrastus. Aikuisen vaan tulee olla backuppina.

Saksanpystykorvista puhutaan, että olis helppoja kouluttaa. No tavallaan. Ovat oikeita jekkuilijoita ja riiviöitä. Omistajalleen kyllä uskollisia, eivätkä yleensä lähde kauas omistajansa luota.

Havannankoira. Ei ole saalisviettiä ja kiintyy syvästi omiin ihmisiinsä, onhan seurakoira. Ei vaadi jatkuvaa aktivointia eikä hypi seinille jos lenkit jää lyhyiksi, mutta jaksaa todella pitkiäkin lenkkejä. Tärkeintä on kunhan vaan saa olla oman perheensä mukana. Sopii hyvin näyttelyihin ja harrastuksiin. Ei lähde karvaa eikä allergisoi. Turkin hoito on ainoa miinus mutta turkin voi pitää myös lyhyenä, niinkuin moni pitääkin.

Bordercollie.