Huonoimmat treffit joilla olet koskaan ollut?

Mies kehui 6h itseään, ei kysynyt kertaakaan illan aikana yhtään ainoaa kysymystä minusta. Tiesin kalsarimerkeistä alkaen kaiken tästä tyypistä yhden illan jälkeen, joten ei ollut syytä tavata toista kertaa, kun kaikki tuli ensitreffeillä selväksi.

Luuli kai tekevänsä vaikutuksen kehuessaan itseään, mutta pieleen meni.

Mies pyysi kotiinsa. (Ei siis ensitreffit) Hänen kodissaan ei ollut tuoleja, pöytää, televisiota, mattoja, verhoja tms. Siellä oli ainoastaan sänky ilman peittoa (tyyny sentään oli), läppäri ja kylppärissä pyyhe. Astioita sentään oli sen verran, että keitti teetä ja tarjosi hedelmänpaloja lautaselta. Juu, juteltiin kyllä ihan mukavia jne, mutta vähän omituiset puitteet. Ihmetteli, kun en halunnut jäädä yöksi. En ihan oikeasti tajua, miksi asunto oli sellainen. Oli kuitenkin olemukseltaan siisti, hyvässä ammatissa, fiksu jne. 

Oon aiemminkin jo kertonut, mutta menköön taas....

Mies oli keskivartalolihava vaikka mainosti olevansa sporttinen. Halusi mäkkäriin syömään.( en mennyt). Mainosti korjaavansa kaiken.. auton ilmastointi 30 asteen helteessä rikki. Tuli crokseissa treffeille. Takertui kuin hukkuvaan halatessa. Haisi hyönteismyrkylle ja kuumuus yhdistettynä siihen aiheutti päänsäryn...

Kyttäsi ja kehui avoimesti persettäni kävelyllä .. jonka jälkeen ehdotti uudestaan pikaruokailua. En vieläkään lähtenyt. Lopulta suht kelvollisessa ravintolassa ihmetteli ääneen ruokahaluani... kun itse ei kuulema jaksa syödä niin paljoa. Hänellä ylipainoa mulla ei yhtään...😐 mitäs vielä.... ai nii, yritti ilmeisesti tahallaan myöhästyttää minut junasta jotta joutuisin jäämään sen luo yöksi...

Kun ilmoitin etten halua tavata toiste,koska kusetti niin pahoin lähes kaikesta ennen tapaamista, niin kertoi että hänellä on pienempi rasvaprosentti kuin minulla... ja että olen idoootti😁

Ps valehteli myös asuinpaikkansa alkuuun...

Nuorna aikuisna menin treffeille 19-vuotiaan tytön kanssa. Alunperin tutustuimme chatissa. Hän vaikutti fiksulta ja mukavalta. Tämä nuorinainen ilmestyi paikalle verkkareissa ja jossakin takinräähkässä. Elettiin aikaa, jolloin ravintoloissa sai vielä tupakoida, ja kylläpä hän polttikin. Ei ollut montakymmentä sekuntia savukkeiden välinen tauko. Mukavuudesta ei ollut paljon jäljellä: hän ei tahtonut saada sanaa suustaan.

Ajattelin, että häntä ujostuttaa ja hermostuttaa, ja siitä syystä sanat ovat vähissä. Se ei olisi ollut minulle mikään turn off. Vaatimaton vaatetuskin menetteli. Tiesin, ettei hänellä ole kummoisia vaaterahoja ja että hän muutoinkin oli vähän vaihtoehtoinen tapaus. Mutta se tauoton tupakointi. Siihen piisasi rahaa ja terveyttä.

Kuitenkin olin jutellut hänen kanssaan iltakaudet netitse. Epäilemättä hänessä olivat olemassa ne hyvätkin puolet, joiden vuoksi lähdin treffeille. Joskus sitten vain intuitio ratkaisee, eikä se suhde jatkunut sen pitempään. Ja oikeastaan ihan hyvä, että loppui alkuunsa: kummankaan ei tarvinnut elätellä suuria toiveita alkavasta ihmissuhteesta. Olimme niiden treffien jälkeenkin ihan hyvissä väleissä.

Lähdin sokkotreffeille naisen kanssa, joka väitti netissä olevansa kaunis, muttei sitten ollutkaan.

Jossain leskustelussa tämän jo kerroin, mutta:

Teininä poika tuli luokseni "treffeille". Istuttiin 2 tuntia täydessä hiljaisuudessa katsoen leffaa, kunnes åoika laittoin 20 cm päästä tekstiviestin, saisiko laittaa kätensä housuihini. Ei oikein sytyttänyt. Seuraavana päivänä jäpykkä laitto viesriä että pitäiskö alkaa seurustella kun meillä meni niin hyvin ne treffit.

Ei ehkä pahimmat mutta mies puhui vain itsestään ja kertoi putkeen kaikki nuoruuden aivokasvaimesta lähtien. Hänellä oli ikäänkuin harjoiteltuja tarinapaketteja joita suolsi liukuhihnalta.

Lähdettiin kävelylle toisille treffeille.

Alkoi sataa, eksyttiin metsäpolulle, kompastuin juureen. Itikat söi ja takapuoli kastui.

Miehessä ei mitään vikaa. Ei edes nauranut kun kompuroin ja lensin perseelleni, vaikka jälkikäteen kertoi että olin aika koominen näky.

Vierailija kirjoitti:

Mies pyysi kotiinsa. (Ei siis ensitreffit) Hänen kodissaan ei ollut tuoleja, pöytää, televisiota, mattoja, verhoja tms. Siellä oli ainoastaan sänky ilman peittoa (tyyny sentään oli), läppäri ja kylppärissä pyyhe. Astioita sentään oli sen verran, että keitti teetä ja tarjosi hedelmänpaloja lautaselta. Juu, juteltiin kyllä ihan mukavia jne, mutta vähän omituiset puitteet. Ihmetteli, kun en halunnut jäädä yöksi. En ihan oikeasti tajua, miksi asunto oli sellainen. Oli kuitenkin olemukseltaan siisti, hyvässä ammatissa, fiksu jne. 

Tää oli ehkä se minunkin tapaamani tyyppi, joka ei kuulemma viitsi panostaa kämppäänsä, koska odottaa pääsevänsä vielä muuttamaan jonkun naisen kanssa yhteen, joten ei kannata sitä odotellessa laittaa omaa kämppää viihtyisäksi. Muuten alkaisi pitää yksinolosta, ehkä? Itsestäni tuo on outoa, mutta kukin toki tavallaan...

Lukiolaisena kävin treffeillä samanikäisen nuorukaisen kanssa, joka alkoi vakavissaan puhua, kuinka ihanaa olisi, jos olisin raskaana. Se homma jäi siihen. Myös seuraava mieshenkilö oli kovasti laittamassa pullan uuniin ja kosimassa. Lopulta useamman kosinnan ja raskaustoiveen perään totesin olevani jonkin sortin äidillinen magneetti, mikä hämmensi suunnattomasti.

Vierailija kirjoitti:

Lähdettiin kävelylle toisille treffeille.

Alkoi sataa, eksyttiin metsäpolulle, kompastuin juureen. Itikat söi ja takapuoli kastui.

Miehessä ei mitään vikaa. Ei edes nauranut kun kompuroin ja lensin perseelleni, vaikka jälkikäteen kertoi että olin aika koominen näky.

Tuliko teistä paria?

Ei nyt treffitreffit, mutta menin tapaamaan yhtä tyyppiä, joka halusi uusia kavereita. Aluksi meni hyvin, sitten alkoi selkeästi hieman iskeä/flirttailla, jonka ystävällisesti torjuin. Jostain kumman syystä päätin päästää hänet mun luokse ja seksuaaliseen ahdisteluunhan se päättyi. Vielä kehtasi pari viikkoa jälkeenpäinkin laittaa viestiä "mennään vällyjen väliin jooko", silloin viimein uskalsin estää hänet. Olin tuolloin liian hyväuskoinen ja kiltti, jos jotakin hyvää tästä kokemuksesta, niin ainakin noi piirteet jäi siihen hetkeen.

Tuttu nainen yritti parittaa mut rekkakuskille (nainen) kun olin juuri eronnut vaimostani. Jutut oli muijalla niin turskit, että raavaskin mies punasteli. Ei todellakaan osunut matchaus eikä vaivaannuttavan illan jälkeen yhteyttä pidetty.

Vierailija kirjoitti:

Mies kehui 6h itseään, ei kysynyt kertaakaan illan aikana yhtään ainoaa kysymystä minusta.

Millainen ihminen viettää kuusi tuntia tyypin kanssa, joka ei kolahda yhtään? 

Vierailija kirjoitti:

Lähdettiin kävelylle toisille treffeille.

Alkoi sataa, eksyttiin metsäpolulle, kompastuin juureen. Itikat söi ja takapuoli kastui.

Miehessä ei mitään vikaa. Ei edes nauranut kun kompuroin ja lensin perseelleni, vaikka jälkikäteen kertoi että olin aika koominen näky.

Voin kuvitella kun sinä ankka perse märkänä piehtaroit sammalikossa

mies50v

Joku post-doc -tyyppi yliopistolta. Yritti selittää mulle “kansatajuisesti” mitä Derridan arkkikirjoitus tarkoittaa muttei osannut, koska tieteen popularisointi on niin kauheen vaikeeta.

Sanoin sille, että Derrida ei ole tiedettä, vaan tylsää traditionaalista filosofiaa ja vaikka tyttö onkin valmistunut troreettisesta fysiikasta, tällä saattaa olla BA mannermaisessa filosofiassa.

Servasin sen deitin.

Mies tuli ensitreffeille likaisissa kollareissa ja hiukset sekaisin ja likaisina. Menin kuitenkin hänen kanssa kahville läheiseen kahvilaan. Hän valikoi kahvin ja jonkin leivoksen ja vasta maksaessa hän totesi, että hänellä ei ole rahaa! Vaikka olinkin tuolloin opiskelija, niin en mennyt konkkaan hänen tilauksesta, mutta silti sapetti! Tässä kohtaa olisi pitänyt häipyä takavasemmalle, mutta jäin kumminkin.. Treffit ei parantunut edetessään: hän jaaritteli monotonisella äänellä lempielokuviaan ja jaaritteli niistä. Onneksi kaverini sattui soittamaan ja sain tekosyyn lähteä pois! Mies yritti pummia vielä multa kyytiä kotiinsa (olin vanhempieni autolla liikenteessä). En vienyt. Vielä illalla häneltä tuli viestiä, missä hehkutti treffejä ja kuvitteli, että seurustelemme! Oli pakko tiputtaa hänet maan tasalle..

Vierailija kirjoitti:

Nuorna aikuisna menin treffeille 19-vuotiaan tytön kanssa. Alunperin tutustuimme chatissa. Hän vaikutti fiksulta ja mukavalta. Tämä nuorinainen ilmestyi paikalle verkkareissa ja jossakin takinräähkässä. Elettiin aikaa, jolloin ravintoloissa sai vielä tupakoida, ja kylläpä hän polttikin. Ei ollut montakymmentä sekuntia savukkeiden välinen tauko. Mukavuudesta ei ollut paljon jäljellä: hän ei tahtonut saada sanaa suustaan.

Ajattelin, että häntä ujostuttaa ja hermostuttaa, ja siitä syystä sanat ovat vähissä. Se ei olisi ollut minulle mikään turn off. Vaatimaton vaatetuskin menetteli. Tiesin, ettei hänellä ole kummoisia vaaterahoja ja että hän muutoinkin oli vähän vaihtoehtoinen tapaus. Mutta se tauoton tupakointi. Siihen piisasi rahaa ja terveyttä.

Kuitenkin olin jutellut hänen kanssaan iltakaudet netitse. Epäilemättä hänessä olivat olemassa ne hyvätkin puolet, joiden vuoksi lähdin treffeille. Joskus sitten vain intuitio ratkaisee

Oliko hänellä rikosrekisteri?

Nainen oli palestiinalaisten puolella eikä nähnyt Hamasin toiminnassa mitään väärää. Tilanne tulehtui ja siitä oli pakko kävellä pois.

Ei ehkä ollut sinällään kamalat treffit, ennemminkin vain hämmentävät siinä mielessä miten erilaisista asioista me pidämme.

Tapasin opiskeluaikana 90-luvulla mukavalta vaikuttavan nätin tytön ja sovimme menevämme treffeille elokuviin ja sen jälkeen syömään jotain. Sanoin että tyttö saa valita elokuvan ja kertoo vain minulle että milloin tulen paikalle. Ja että katsotaan sitten missä syötäisiin.

No menin sitten teatterille ja katsoin että mikä elokuva siellä menee silloin. No, se sattui olemaan yksi Pekko Aikamiespoika sarjan elokuvista. En ole mikään snobi tai elokuva-alan tuntija mutta jotenkin en osaa yhdistää tuota genreä parikymppiseen nuoreen naiseen. Ja kyllähän ne elokuvat ovat aivan kamalia myös objektiivisilla mittareilla katsottuna.

No katsottiin tuo elokuva sitten kuitenkin ja tyttö nauroi kovaan ääneen sen "vitseille". Minua ei juuri naurattanut. 

No elokuvamakuja on monenlaisia, myös huonoja, joten ajattelin että katsotaan nyt vielä miten ilta etenee. No se eteni niin että tyttö ehdotti iltapalaa torin laidalla olevalla nakkikioskilla. Ei siinä mitään, maistuu se grilliruoka baari-illan jälkeen mutta jotenkin siinä tuulisella torilla notkuminen puoli yhdeksältä illalla selvin päin ei ollut kauhean romanttinen kokemus.

Olisin kuulemma päässyt saatille mutta päätin kuitenkin kieltäytyä ja lähteä kotiin nukkumaan. Tyttö taisi ottaa tästä vähän nokkiinsa kun vaikutti aika pettyneeltä. No hän oli varmaan se oikea jollekin muulle jolla oli samanlainen maku mutta minulle hän ei ollut.