Lue keskustelun säännöt.
Toinen vanhempi vaikeuttaa vuoroviikkoasumista, kokemuksia?
17.03.2019 |
Onko muita ollut siinä tilanteessa, että lapsi on sopeutunut vuoroviikkoasumiseen mutta toinen vanhempi vaikeuttaa järjestelyä, hyökkää toisen vanhemman kimppuun milloin mistäkin syystä, esimerkiksi lomasuunnitelmista sopiessa saattaa vitkutella vastaamista useita päiviä ja käyttää myös lasta inhottavasti pelinappulana.
Mukana on ollut myös aika impulsiivista käytöstä ja isoa huolta, miten kaikki vaikuttaa lapseen. Nyt on laitettu asia vireille lastensuojelun suuntaan, ei ole tarkoitus yrittää vähentää toisen vanhemman aikaa lapsensa kanssa mutta tilanne jossa toisella tuntuu olevan jatkuvasti valta meidän elämään alkaa käydä raskaaksi. Kaivattaisiin siis tukea siihen, miten järjestely toimisi vähemmälle stressillä. Suomeksi se siis käytännössä tarkoittaisi, että äidin pitäisi muuttaa toimintatapojaan ja ymmärtää esim. se minkä ikäinen lapsi on kykenevä päättämään asumisjärjestelyistään ja ettei lapsen tarpeiden edelle laittaminen aina tarkoita sitä, että kuunnellaan, mitä lapsi haluaa (vrt. "Haluan cocista joka päivä".) Onko kokemusta, saako lastensuojelusta tällaisiin tilanteisiin apua, jos lapsella ei ole akuuttia hätää? Ja mitenköhän siellä yleensä suhtaudutaan, jos se vaikeuttaja on äiti? Usein näkee kirjoitettavan, että vuoroviikkoasuminen onnistuu, jos vanhemmilla on hyvä keskusteluyhteys jne mutta voiko toinen vanhempi näin terrorisoimalla saada lapsen kannalta toimivalta tuntuvan järjestelyn vesitettyä? Äiti todennäköisesti itse haluaisi että lapsi näkisi isäänsä joka toinen viikonloppu tms. Lapsella ja isällä on lämpimät ja hyvät välit, olen varma, että lapsi ikävöisi isäänsä ja jäisi paitsi tärkeästä kasvatuksesta ja esimerkistä.
Kommentit (30)
Älä sinä nyksänä sekaannu asiaan, et kuitenkaan tiedä kuin miehen version tapahtumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On toki oikeus miettiä lomasuunnitelmia mutta viime keväänä taisi mennä pari viikkoa ennen kuin tuli mitään vastausta, sai kysellä perään jne. On välillä niin selvää kiusantekoa. Olen todistanut aika monia keskusteluja, joissa lähtee äidin toimesta täysin lapasesta, myös minuun kimppuuni on aiheettomasti hyökätty. Vastikään äiti teki lastensuojeluilmoituksen, jonka hetken päästä perui jne. Koulussa on kyselty lapsen suuria poissaolomääriä äidin luota. Ei valitettavasti ole kyse siitä, että minä puuttuisin asioihin jotka eivät minulle kuulu, jos ne kohdistuu myös minuun. Ja myös minä olen nyt osa tätä kokonaisuutta vaikka lapsen kasvatusvastuu tietenkin on vanhemmilla. -ap
Sitä luuli joskus että lasten saaminen kasvattaa myös vanhempaa, kuinka väärässä olin. Bonuslapset ne vasta jalostavat meistä todellisen minämme esille. Hengitteleppä syvään, pidä huoli omasta kalenteristasi, miehesi huomehtii sitten omastaan. Sillai se sujuu.
Kuviosi kuulostaa siltä että syytä juosta ja lujaa. Toista et voi muuttaa, voit muuttaa vain itseäsi.
Käytännöstä en tiedä. Psykologisesti noissa on usein jopa pieni kilpailuasema. Jopa mustasukkaisuus lapsen kiintymyksestä. Kierre tuskin katkeaa helposti. Kun kerran on tottunut kyykyttämään ja tuntee vaikka erossa tai koko jääneensä vähemmälle, niin sitä sitten yrittää saada koko yhteistyöajan. Tuskin se siitä muuttuu, vaikka sossut olisi mukana. Jos toinen hankaloittaa asioita selkeästi ja sopimusten vastaisesti, niin sitten. Mutta jos toinen miettii pitkään, eikä ehdi vastaamaan, eikä ole varma omista kesäloma menoista, niin mitä sille voi tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastenvalvojaan yhteyttä, tehkää kirjallinen sopimus, jossa on tarkasti merkitty viikot mitkä lapsi on etävanhemman luona, lomat voidaan vuorotella, jos nyt on joulun äidillä ja sitä seuraavan isällä...
Ei loma-aikojen sopiminen huoltokiusaamista lopeta. On kokemusta siitä ex-miehen taholta, joka vaikeuttaa ja pitkittää kaiken mitä keksii. Passit, luvat lasten osalta ulkomaanmatkoihin yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma analyysini on se, että äidillä on sen verran paljon haasteita omassa elämässään, että selviytymiskeino on osoittaa toisessa vikoja ja näin pönkittää omaa haurasta itsetuntoa. Toivoisi tietenkin, että toinen voisi paremmin mutta jos ei itse myönnä haasteita, ei tietenkään voi saada apuakaan. Ja olen yrittänyt ymmärtää myös äidin tunteita, ei varmasti ole helppoa kun lapsi on oman vaikutuspiirin ulottumattomissa mutta toisaalta sitä kuvittelisi että aikuinen ihminen pystyy pääsemään omien tunteidensa yli ja iloita lapsen puolesta siitä, että hänellä on hyvä ja läsnäoleva isä. Tai ei tarvitse iloita mutta ettei ainakaan yrittäisi vaikeuttaa lapsen mahdollisuuksia viettää yhtälailla aikaa isänsä kanssa. Olen pyytänyt myös miestäni tarvittaessa himmailemaan jne. Ja tiedostan varsin hyvin, että tiedän vain toisen puolen tarinasta mutta äiti on valitettavasti tarjoillut ihan itse aikamoista toimintaa muun muassa Facebook-lynkkausten muodossa. Ekat pari vuotta olin hyvin taustalla, yhteenmuuttomme jälkeen aloin osallistua enemmän, koska aloin viettää lapsen kanssa aikaa kahdestaan ja välillä vaihdot ovat esim. tapahtuneet minun ja toisen kodin välillä.
lasten isä kiusasi minua avioliiton aikana. Eron aikoihin kävin terapiassa ja opin eroon kiusatun roolista. Enää en koe tuommoisia asioita kiusaamiseksi ja toinen ei pääse kiusaamaan. Kannattaa löysätä ja ottaa huumorillakin, tarvitsette aikaa erosta toipumiseen. Muutaman vuoden päästä sujuu paremmin. lapsen äidille rajat ja sitten noudatatte niitä. Ja hanki oma elämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mitä tohon lomasopimiseen tulee, mun maailmassa vastattaisiin "mietin ja palaan ajankohtana X" eikä olla päiväkaupalla, pahimmassa tapauksissa peräänkyselyidenkin jälkeen hiljaa. Hänellä valitettavasti on muutenkin tapana ohittaa kysymyksiä, jotka esim. liittyy lapsen harrastuksiin ja joista vain hänellä on tieto. Paljon sellaisia pieniä esimerkkejä, jotka ei vaan enää voi olla vahinkoja. Olen aika varma, että samassa tilanteessa olevat tietävät mistä puhun. -ap
Vierailija kirjoitti:
lasten isä kiusasi minua avioliiton aikana. Eron aikoihin kävin terapiassa ja opin eroon kiusatun roolista. Enää en koe tuommoisia asioita kiusaamiseksi ja toinen ei pääse kiusaamaan. Kannattaa löysätä ja ottaa huumorillakin, tarvitsette aikaa erosta toipumiseen. Muutaman vuoden päästä sujuu paremmin. lapsen äidille rajat ja sitten noudatatte niitä. Ja hanki oma elämä!
Erikoinen neuvo "Hanki oma elämä". Tämä on aika iso osa myös minun arkeani. On myös raskasta, kun puoliso joutuu koko ajan vääntämään. Esimerkiksi lomista sopiminen vaikuttaa myös minun lomiini. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja mitä tohon lomasopimiseen tulee, mun maailmassa vastattaisiin "mietin ja palaan ajankohtana X" eikä olla päiväkaupalla, pahimmassa tapauksissa peräänkyselyidenkin jälkeen hiljaa. Hänellä valitettavasti on muutenkin tapana ohittaa kysymyksiä, jotka esim. liittyy lapsen harrastuksiin ja joista vain hänellä on tieto. Paljon sellaisia pieniä esimerkkejä, jotka ei vaan enää voi olla vahinkoja. Olen aika varma, että samassa tilanteessa olevat tietävät mistä puhun. -ap
Samassa tilanteessa olen ollut. Kyse ei ole sinun maailmastasi vaan miehesi ja hänen exänsä maailmasta. Älä juutu noihin äläkä sekaannu asioihin. Elä normaalia elämääsi. Vain sillä tavalla asiat sujuvat. Mutta rajat pitää sopia lastenvalvojalla ja sitten noudattaa niitä. Olen lähi ja hoidan kaikki lasten hankinnat ym vaikka lapseni isälläänkin ovatkin viikon välillä, työkiireet jne, ei aina ehdi vastaamaan ja olemaan täsmällinen eikä kyse ole mistään kiusaamisesta. Uusi mieheni myös hoitaa lapsensa kuten haluaa, vain ajan kanssa on tullut se meidän tapa toimia. Jos ei saisi lasten lomareissua sovittua exänsä kanssa varaisin silti matkan omien lasteni kanssa. Pidä huoli omista asioistasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lasten isä kiusasi minua avioliiton aikana. Eron aikoihin kävin terapiassa ja opin eroon kiusatun roolista. Enää en koe tuommoisia asioita kiusaamiseksi ja toinen ei pääse kiusaamaan. Kannattaa löysätä ja ottaa huumorillakin, tarvitsette aikaa erosta toipumiseen. Muutaman vuoden päästä sujuu paremmin. lapsen äidille rajat ja sitten noudatatte niitä. Ja hanki oma elämä!
Erikoinen neuvo "Hanki oma elämä". Tämä on aika iso osa myös minun arkeani. On myös raskasta, kun puoliso joutuu koko ajan vääntämään. Esimerkiksi lomista sopiminen vaikuttaa myös minun lomiini. -ap
Luulin itse myös alussa että kaikki pitäisi jotenkin sopia yhdessä. Eikä todellakaan lomien sopiminen vaikuta. Jatka elämääsi, älä nyt rupea elämään sitä miehesi exän elämää.
Tuolla asenteella tuo kuvio ei kauaa kestä ja syyllinen olet ihan itse, ei se exä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ihmeen takia edes seuraat miehesi exän facea. Itse olen blokannut mieheni exän ettei vahingossakaan näe mitään meidän elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mitä tohon lomasopimiseen tulee, mun maailmassa vastattaisiin "mietin ja palaan ajankohtana X" eikä olla päiväkaupalla, pahimmassa tapauksissa peräänkyselyidenkin jälkeen hiljaa. Hänellä valitettavasti on muutenkin tapana ohittaa kysymyksiä, jotka esim. liittyy lapsen harrastuksiin ja joista vain hänellä on tieto. Paljon sellaisia pieniä esimerkkejä, jotka ei vaan enää voi olla vahinkoja. Olen aika varma, että samassa tilanteessa olevat tietävät mistä puhun. -ap
Samassa tilanteessa olen ollut. Kyse ei ole sinun maailmastasi vaan miehesi ja hänen exänsä maailmasta. Älä juutu noihin äläkä sekaannu asioihin. Elä normaalia elämääsi. Vain sillä tavalla asiat sujuvat. Mutta rajat pitää sopia lastenvalvojalla ja sitten noudattaa niitä. Olen lähi ja hoidan kaikki lasten hankinnat ym vaikka lapseni isälläänkin ovatkin viikon välillä, työkiireet jne, ei aina ehdi vastaamaan ja olemaan täsmällinen eikä kyse ole mistään kiusaamisesta. Uusi mieheni myös hoitaa lapsensa kuten haluaa, vain ajan kanssa on tullut se meidän tapa toimia. Jos ei saisi lasten lomareissua sovittua exänsä kanssa varaisin silti matkan omien lasteni kanssa. Pidä huoli omista asioistasi.
Meidän tapauksessa vastaamattomuus ei selity työkiireillä. Minulla on kyllä ymmärrystä, jos ihminen käyttäytyy asiallisesti ja jos asioihin on syy. En tiedä, miten joku onnistuu elämään täysin erillään puolison elämästä, jolla on entisestä liitosta lapsia. Meillä on yhteinen elämä, johon myös tämä lapsi kuuluu. Minä en päätä tai sovi asioista mutta silloin kun lapsi on meillä, me eletään meidän elämää, jossa minä olen yhtälailla osana. Myös lapsi itse laskee perheeseensä sekä minut että äidin uuden puolison.
kirjoitti:
Minkä ihmeen takia edes seuraat miehesi exän facea. Itse olen blokannut mieheni exän ettei vahingossakaan näe mitään meidän elämästä.
En seuraakaan. Miehen ja tämän exän yhteinen ystävä otti kuvankaappauksen ja kysyi mieheltäni, onko hän tietoinen mitä lapsensa äiti kirjoittelee. Toinen yhteinen ystävä myös kehoitti samaisen postauksen poistamaan...
Minä en ainakaan parissa päivässä saa muutettua töissä kesän lomasuunnitelmaa (vaikuttaa muihinkin kuin minuun) eksän pyynnöstä tai omasta halusta.
Psykologia on mielenkiintoista. Kerran mieheni exä esti lapsia lähtemästä lomalle jonne me kaikki, myös minun lapseni olimme lähdössä. Lähdettiin silti, myös mies, ilman lapsia vaikka ei se kivalle tuntunut. Mutta siitäpä exälle sitten tulikin paha mieli kun lasten isä vain lomailee muiden lasten kanssa ja sen jälkeen on aina sopinut lasten lomareissut mitä on ehdotettu.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan parissa päivässä saa muutettua töissä kesän lomasuunnitelmaa (vaikuttaa muihinkin kuin minuun) eksän pyynnöstä tai omasta halusta.
Lapsen äiti ei ole työelämässä. Ja tässä ei nyt ole kyse siitä, että olisi pitänyt saada suunnitelmat tunnissa lukkoon, yksi esimerkki vain siitä, miten viivytellään vastaamista tai jätetään kokonaan vastaamatta. Pahimmillaan isä joutuu vaatimalla vaatimaan että saa yhtälailla viettää aikaa lapsensa kanssa. Isä ei ole koskaan yrittänyt viedä lapsen ja äidin yhteistä aikaa.
Lomasuunnitelmista sopiessa on kyllä oikeus pari päivää toisenkin miettiä.. katse peiliin. Älä lähde tuohon peliin mukaan, ota rennosti, et ole lapsen vanhempi.
T eräs lähiti ja bonusäiti jolla toimii