Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuinen nainen ja ongelmia vartalon hyväksymisessä. Vai syömishäiriö?
17.03.2019 |
Olen 30v kahden lapsen äiti. Olen ollut koko ikäni hoikka ja silti olen ollut yläasteelta asti laihdutuskuurilla tai muuten vain ajatellut painoa koko ajan joka päivä.
Osaan sano tarkalleen mistä ongelmani alkoivat. Olin seitsemännellä luokalla ja kouluterveyden hoitaja sanoi että paino on noussut ja että kiinnitä huomiota ettet pääse lihomaan. Olin siis todella hoikka tuolloinkin, kosa kuukautiset eivät olleet vielä edes alkaneet. Aloitin laihdutuksen. Lukiossa muistan syöneeni ulostuslääkkeitä saadakseni kaiken ulos. Perjantaisin söin vain karkkia ja sen perään ulostuslääkkeitä ja 10km lenkille. Siellä pitkin metsiä sitten pysähtelin hengittelemään ja kasaamaan itseäni. Koska olen lyhyt, jokainen kilo näkyy naamassa.
Raskausaikana pakotin itseni oksentamaan kaikki mielitekoni. Huijasin sen johtuvan pahoinvoinnista.
Nyt nuorempikin jo vuoden ikäinen ja edelleen paino ja laihdutus ahdistavat jokaista päivääni. En koskaan ole tyytyväinen itseeni vaikka mieheni paljoo kroppaani. Tällä hetkellä rajoitan syömistäni pätkädieetin avulla, koska herkkujen totaallinen kieltäminen ei tahdo onnistua tässä elämäntilanteessa.
Onko muita joilla paino on näin suuri ongelma? Sanon vielä että en koskaan ikinä voisi syödä esimerkiksi yhtä voileipää tuosta nuin vaan huvikseni. En ikinä. Jos söisin leivän, se olisi sitten sen päivän päivällinen tai lounas. Mitään huvikseen syömistä en salli itselleni. Jos tekee mieli herkkuja, herkut korvaa oikean ruuan.
Tiedän...sairasta 😥 en tiedä mitä teen itseni kanssa.
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa niin tutulta! Herkkuhiiri täälläkin, ja oon tosi huono syömään ruokaa. Siis _ruokaa_. Ja tuo leipäasia, ihan sama homma. Tuntuu, että muut ihmiset syö ihan hirveesti verrattuna siihen mitä itse syön, just niinku leipiä välipalaksi jne., kun itselle sekin on ruoka. Kuulostaa ehkä joo anorektiselta ja siltä etten muka söisi mitään, mutta ongelma onkin juuri se, että korvaan sen ruoan herkuilla. Normaalipainoinen olen siis, bmi 19.
Valitettavasti en osaa neuvoa, osaisinpa.
Kolmonen vielä. Miten oot tolla pätkähommalla pärjäillyt ja millaista ohjelmaa teet? Voisi toimia itselläkin, kun totaalikielloissa en näe järkeä, koska herkut on elämä. :,D
Pätkädieettaan sillä tavoin että syön ainoastaan klo 12-18 välillä. Ja silloin siis saan syödä herkkuja. Aika on vain niin rajallinen ettei herkkuaja tule onneksi niim paljon syötyä.
Mieli on sairas, se pitäisi hoidattaa kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkinlaiselta syömishäiriöltähän tuo kuulostaa. Olen pari vuotta sinua nuorempi ja minulla on pitkä menneisyys anoreksiaa ja sen jälkeen ahmimishäiriötä sairastaen. Tänä päivänä olen joten kuten toipunut, mutta olen tarkka että pidän painoni 54 kilossa, mikä on pituiselleni juuri siinä normaalin ja alipainon rajalla. Lenkkeilen paljon ja poden huonoa omatuntoa jos joudun jonain päivänä lepäämään tai jättämään lenkit väliin. Olen hiljattain aloittanut terapian, mistä toivottavasti on apua ainakin siinä että oppisin hyväksymään itseni ja kuuntelemaan kehoani. Toivottavasti sinäkin haet itsellesi apua <3 Jos paikkakunnallasi on vertaistukiryhmiä, niitäkin kannattaa harkita.
Päivittäinen painontarkkailu ja syömisen rajoittaminen on täysin normaalia vielä kolmekymppisenä, sitten jos jatkuu selvästi yli vaihdevuosien, on jotain perustavanlaatuisempaa häiriötä.
Alue: Aihe vapaa
Vähän kirjoitusvirheitä. Mieheni siis palvoo kroppaani. Muut kirjoitusvirheet varmaan ymmärrättekin.