Mäkäräinen suli jälleen kerran ampumapaikalla

Jotenkin aika uskomaton tuo Kaisan kuntokäyrä, kun ensin menee maailmancupissa tosi hyvin ja ampuu nolliakin ja sitten yht'äkkiä alkaa ampua minne sattuu ja tuleekin hirmusakkoja. Silloinhan hiihto vielä kulki mutta nyt on hävinnyt siitäkin vauhti ja muita menee ladullakin ohi oikealta ja vasemmalta.

Kaisalla ei kestä pää ollenkaan.

Sitä helposti ajattelee ja kuvittelee, että suoritus säilyisi samanlaisena pitkin kisakautta, mutta kukin kisa on aina omanlaisensa. 

Ammunta oli juuri sellaista, kuin se Mäkäräisellä on pääasiassa arvokisoissa ollut, mutta hiihtovauhti on lopputalvesta kadonnut jonnekin. Olisiko Seefeldin tapahtumat pelästyttäneet? Mäkäräisen valmentajahan on Seefeldissä kohua herättäneen metodin pioneereja.

Miksi nämä urheiluun mummoikäiset ei ikinä tajua lopettaa ajoissa?

Kaisan kannattaisi ehkä siirtyä sivuun ensi kauden sijasta jo tämän kauden jälkeen. Kaisalla on loistelias ura takana, joten kannattaako sitä enää lähteä "ynnä muita" sijoja keräilemään? Voisi siirtyä ennemminkin antamaan oppia nuorille, varsinkin hiihtovauhdin valmennuksen osalta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi nämä urheiluun mummoikäiset ei ikinä tajua lopettaa ajoissa?

Suomessa olisi enemmän syytä pohtia sitä miksi ampumahiihdossa ja monessa muussa lajissa on niin kapea kärki eikä uusilta nuorilta urheilijoilta tunnu se kansainvälinen läpimurto onnistuvan. Mitä on tapantunut mäkihypylle Janne Ahosen jälkeen tai yhdistetylle Samppa Lajusen ja Hannu Mannisen jälkeen puhumattakaan kestävyysjuoksijoista tai kuulantyöntäjistä? Ruotsista ja Norjasta tuntuu löytyvän parikymppisiä talviurheilijoita, jotka siirtyvät suoraan nuorten sarjoista kansainväliselle huipulle.

Vierailija kirjoitti:

Miksi nämä urheiluun mummoikäiset ei ikinä tajua lopettaa ajoissa?

Olisiko tosiaan se kuuluisa "rupsahdus yhdessä yössä" osunut Kaisan kohdalle tuolloin kun kaikki alkoi mennä pieleen? Ainahan Kaisa on ollut epävarma ampuja, mutta ei se nyt näin ole pelkkää peltiä paukuttanut kuin tällä kaudella. Lisäksi hiihtovauhtikin on kadonnut johonkin, Herrmann ampui kuitenkin 4 sakkoa ja niin vain nappasi pronssia. Kaisa ampui "vain" kaksi sakkoa enemmän ja oli vasta kahdeskymmenes ja jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi nämä urheiluun mummoikäiset ei ikinä tajua lopettaa ajoissa?

Suomessa olisi enemmän syytä pohtia sitä miksi ampumahiihdossa ja monessa muussa lajissa on niin kapea kärki eikä uusilta nuorilta urheilijoilta tunnu se kansainvälinen läpimurto onnistuvan. Mitä on tapantunut mäkihypylle Janne Ahosen jälkeen tai yhdistetylle Samppa Lajusen ja Hannu Mannisen jälkeen puhumattakaan kestävyysjuoksijoista tai kuulantyöntäjistä? Ruotsista ja Norjasta tuntuu löytyvän parikymppisiä talviurheilijoita, jotka siirtyvät suoraan nuorten sarjoista kansainväliselle huipulle.

Kyllähän yhdistetyssä Ilkka Herolalla ja Eero Hirvosella kulkee hiihto oikeinkin hyvin. Ovat tällä kaudella jääneet mäkihypyssä usein vain liian kauas taistellakseen kunnolla podiumsijoituksista. Mutta Ilkka on kuitenkin tällä kaudella saanut muutaman podiumsijoituksen ja Eero ja Ilkka voittivat yhdessä Salpausselän maailmancupissa parisprintin.

Vierailija kirjoitti:

Sitä helposti ajattelee ja kuvittelee, että suoritus säilyisi samanlaisena pitkin kisakautta, mutta kukin kisa on aina omanlaisensa. 

Kyllä nämä Kaisan suoritukset näyttää olevan kisasta toiseen ihan samanlaisia.

Mäkäräisen ammunta on aina ollut lottoa. 

Kyllä huonokin ampuja joskus vahingossa osuu.

Suksikin vaikutti kilpailukykyiseltä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi nämä urheiluun mummoikäiset ei ikinä tajua lopettaa ajoissa?

Suomessa olisi enemmän syytä pohtia sitä miksi ampumahiihdossa ja monessa muussa lajissa on niin kapea kärki eikä uusilta nuorilta urheilijoilta tunnu se kansainvälinen läpimurto onnistuvan. Mitä on tapantunut mäkihypylle Janne Ahosen jälkeen tai yhdistetylle Samppa Lajusen ja Hannu Mannisen jälkeen puhumattakaan kestävyysjuoksijoista tai kuulantyöntäjistä? Ruotsista ja Norjasta tuntuu löytyvän parikymppisiä talviurheilijoita, jotka siirtyvät suoraan nuorten sarjoista kansainväliselle huipulle.

No kestävyysjuoksussa on muuttunut se, ettei afrikassa ollut 70-luvulla kovinkaan ammattimaista urheilua. Nykyään on. Kyllähän sen silmilläkin näkee, ettei valkoihoiset ladonovet voi pärjätä itäafrikkalaisille kukkakepeille kestävyysjuoksussa.

Mäkäräisen uusi valmentaja yritti muuttaa ampumarytmiään. pieleen meni. ja sairastelun vuoksi kuntohuippua ei enää löytynyt.

kuitenkin kauden paras talviurheilija.

uskoisin, että kauden jälkeen kaisu sanoo mistä kiikasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä helposti ajattelee ja kuvittelee, että suoritus säilyisi samanlaisena pitkin kisakautta, mutta kukin kisa on aina omanlaisensa. 

Kyllä nämä Kaisan suoritukset näyttää olevan kisasta toiseen ihan samanlaisia.

Näin on. Vain siinä kauden ekassa kisassa kaikki meni täydellisesti, koska hänellä ei ollut paineita. Oli vain voitettavaa. No siitä ne paineet sitten alkoivatkin, kun alettiin odottaa yhtä hyviä suorituksia seuraavistakin kisoista, mutta Kaisa suli.

Pärjäisikö Mäkäräinen paremmin jos se ei yrittäisikään ampua, kiertäisi suosiolla sakkoringit?

Vierailija kirjoitti:

Pärjäisikö Mäkäräinen paremmin jos se ei yrittäisikään ampua, kiertäisi suosiolla sakkoringit?

Ampuisi lennosta. Samalla kun hiihtää paikan ohi, latailee kudit tauluun liikkeestä. Ehkä joku osuu säkällä tauluun ja joku kuula saattaa osua vahingossa kaverin takaressuun, mutta lopputulos saattaisi olla sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi nämä urheiluun mummoikäiset ei ikinä tajua lopettaa ajoissa?

Suomessa olisi enemmän syytä pohtia sitä miksi ampumahiihdossa ja monessa muussa lajissa on niin kapea kärki eikä uusilta nuorilta urheilijoilta tunnu se kansainvälinen läpimurto onnistuvan. Mitä on tapantunut mäkihypylle Janne Ahosen jälkeen tai yhdistetylle Samppa Lajusen ja Hannu Mannisen jälkeen puhumattakaan kestävyysjuoksijoista tai kuulantyöntäjistä? Ruotsista ja Norjasta tuntuu löytyvän parikymppisiä talviurheilijoita, jotka siirtyvät suoraan nuorten sarjoista kansainväliselle huipulle.

No kestävyysjuoksussa on muuttunut se, ettei afrikassa ollut 70-luvulla kovinkaan ammattimaista urheilua. Nykyään on. Kyllähän sen silmilläkin näkee, ettei valkoihoiset ladonovet voi pärjätä itäafrikkalaisille kukkakepeille kestävyysjuoksussa.

Kyllä oli 70-luvullakin Afrikan kestävyysjuoksu kovassa kuosissa, oli sitä jo 60-luvullakin. 70-luvun afrikkalaisten juoksijoiden menestystä himmentää se fakta, että he olivat 8-11 vuotta pois arvokisoista, kun  lähes koko Afrikka boikotoi 1976 olympiakisoja ja osa myös 1980 Moskovan kisoja. 1972 Afrikka otti mitaleita miesten juoksulajeissa kaikilta matkoilta neljännesmaililta maratoniin ja 1980 Moskovassa sitten etiopialaiset putsasivat pidemmillä matkoilla pöydän lähes totaalisesti. Vain Suomen veritankattu Maaninka kykeni panemaan hanttiin.

Muistammehan myös 70-luvun Kenian suurjuoksija Henry Ronon, joka laittoi  arvokisojen välissä kaikkien matkojen maailmanennätykset 3000-10000 metrin välillä uuteen kuosiin, mutta ei koskaan päässyt näyttämään kykyjään olympialaisissa, kun Kenia boikotoi juuri Ronon huippuvuosina niin Montrealin, kuin Moskovankin olympiakisoja.

Ei Kipchoge Keino, Mamo Wolde, Mohammed Gammoudi, Ben Jipcho, Henry Rono, Mike Boit, Mirus Yifter ym 70-luvulla menestyneet afrikkalaiset juoksijat mitään amatööripuuhastelijoita olleet, vaan raudankovia ammattilaisia.

Miesten yhteislähdössä sulamisia viimeisellä ampumapaikalla nähtiinkin roppakaupalla, tosin olosuhteetkin oli huomattavasti haasteellisemmat. Reilussa johdossa viimeiseen ammuntaan tulleet Garanitchev ja Boe osuivat yhteensä vain yhteen tauluun. Garanitchevillä oli kolmelta paikalta pohjilla nollat, mutta ampui viimeisellä paikalla neljä ohi. Boe taas veteli kaikki ohi ja lähti viidelle sakkokiekalle. Muutkin ampui valtavia määriä sakkoja ja kaukaa takaa tuli Windisch ja pesi koko porukan. Olipa kertakaikkiaan huikea kisa ja jälleen esimerkki siitä, kuinka mahtava laji ampumahiihto on ja palkintopallisijoja on turha jaeskella kenellekään, ennen kuin viimeinenkin ammuntapaikka on hoideltu.