Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen vihainen vanhemmilleni lapsuudessa kokemastani alkoholismista
17.03.2019 |
Otsikossahan tuo tulikin. Tämä tunne nousi taas pitkästä aikaa eilen pintaan, kun oli kyseessä sukulaisen eräänlaiset valmistujaiset.
Lapsuuteni oli jatkuvaa pelossa elämistä. Isäni harrasti kotiviinin tekoa, ja sitäkin enemmän sen juomista. En voinut koskaan tuoda kavereita koulun jälkeen kotiin, kun piti tarkistaa onko isä sammunut keskellä iltapäivää sohvalle (yleensä oli). Ja jos oli selvinpäin, kuunnella kännisen horinoita jotka pelottivat lapsena. Minut myös mm.pakotettiin pomimaan takapihan viinimarjat tätä kotiviiniä varten. Muistan miten itkin poimiessani marjoja ja tunsin suurta häpeää. Olin n. 8 -vuotias. Äitini on alkanut tisuttelemaan enemmän vasta aikuistuttuani, mutta silti ihmettelen miksi hän antoi isän juomisen hallita koko perheen elämää. Ja puolustella ja keksiä telosyitä. Tätä vanhempani harrastavat vieläkin.
Eilen he olivat selvinpäin (vaikka isäni ei ollut edes kuskina!). Tietenkin olen onnellinen, ettei nuorempi sukulaiseni joudu kokemaan ja näkemään samaa kuin minä, mutta aloin tuntea juuri tätä vihaa vanhempiani kohtaan mikseivät he voineet olla samanlaisia kun olin lapsi? Juoda vähemmän, osata käyttäytyä. Aina kun esim.lapsenlapsensa (itselläni ei ole lapsia, olen 35 -vuotias nainen) tulevat kylään he ovat mitä ihanimnat mummi ja vaari. Ja tietenkin olen tästäkin iloinen, mutta kysymys MIKSI pyörii päässäni. Miksi lapsuuden kokemuksiani vähätellään, selitellään asiat "mustasta valkoiseksi", valehdellaan ettei jotain asioita olisi muka tapahtunut, ja päälle ihmetellään miksi elämässäni on ollut masennusta, unettomuutta ja muita vaikeuksia. Anteeksi sekava teksti; piti päästä puekamaan tätä jonnekin, kun häpeä ja kulissit ovat estäneet puhumasta asiasta juuri kenellekän.
Tiedän, että jokaisella on vastuu omasta elämästään ja olenkin menossa ensi viikolla ensimmäistä kertaa psykologille keskustelemaan asiasta. Miten alkoholismin varjossa eläminen on vaikuttanut (ja vaikuttaa yhä), ja mitä voisin tehdä jotta pääsisin näistä yhtäkkisistä vihantunteista eroon! Kiitos kun sai avautua.. Mietin vain onko (tai siis varmasti on) muita saman kokeneita, ja ovatko nämä tunteet yleisiäkin vielä tällä iällä?
Kommentit (5)
Tunteesi ovat ihan täysin ymmärrettäviä. Viha, ihmetys, kiukku, suru, häpeä jne. Tunteita ei voi kieltää, vaikka muuten tilanne olisikin yritetty kieltää, kuten kuvaat. Hyvä, kun haet apua. Suosittelen pitkää terapiaa, esim. kelan kolmen vuoden kuntoutusterapia on hyvä alku. Tsemppiä sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ja jos oli selvinpäin, kuunnella kännisen horinoita jotka pelottivat lapsena." Selvinpäin kuunnella kännisen horinoita? Ymmärrän, että suututtaa vanhempiesi alkoholismi ollessasi lapsi, mutta en ymmärrä, miksi se nyt on ns väärin kun ovat selvinpäin?? Mitä se on sulta pois, jos ovat hyviä isovanhempia ja ovat sukulaisen juhlissa selvinpäin??
Anteeksi, tarkoitin että jos ei ollut sammuneena, niin sitten kännisen horinoita.. Vuosia, päivästä toiseen kunnes muutin pois kotoa 17 -vuotiaana.
Kirjoituksestani (kuten mainitsinkin, sekavaa ajatuksenjuoksua tällä hetkellä) sai ehkä väärän kuvan. Ei todellakaan ole minulta pois! Olisi kamalaa, jos lapsenlapset näkisivät isovanhempansa oksentamassa ja kontaten, kuten vuosia, vuosia sitten tilanne oli..
Olen oikein onnellinen, että kaikki pystyivät nauttimaan selvinpäin olostaan juhlissa, ja juhlakalu sai ansaitsemansa huomion
Siksi kai kirjoitin, kun nämä vihantunteet kaukaa vuosien takaisista tapahtumista tulivat niin yhtäkkiä, että onkohan kohtalotovereita kun tilanne itsellenikin nyt uusi ja outo.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Tunteesi ovat ihan täysin ymmärrettäviä. Viha, ihmetys, kiukku, suru, häpeä jne. Tunteita ei voi kieltää, vaikka muuten tilanne olisikin yritetty kieltää, kuten kuvaat. Hyvä, kun haet apua. Suosittelen pitkää terapiaa, esim. kelan kolmen vuoden kuntoutusterapia on hyvä alku. Tsemppiä sinulle.
Kiitos tästä! ❤
Tiedän tunteen.
Itselläni vanhempien äidin alkoholin käyttö on aikuisiällä aiheuttanut epämääräistä turvattomuuden tunnetta. Lisäksi ylivatuullisuus ja jatkuva huolestuneisuus kaikesta.
Äiti joi aina viikonloppuisin, humalainen on todella pelottava lapsen silmissä, vaikka ei mitäön pahaa sinänsä tekisikään.
Humalassa vanhempi ei ole aidosti läsnä, vaikka velvollisuudet hoitaisikin.
Alue: Aihe vapaa
"Ja jos oli selvinpäin, kuunnella kännisen horinoita jotka pelottivat lapsena." Selvinpäin kuunnella kännisen horinoita? Ymmärrän, että suututtaa vanhempiesi alkoholismi ollessasi lapsi, mutta en ymmärrä, miksi se nyt on ns väärin kun ovat selvinpäin?? Mitä se on sulta pois, jos ovat hyviä isovanhempia ja ovat sukulaisen juhlissa selvinpäin??