Parisuhde "virheettömän" ihmisen kanssa

Nyt juokset ja nopeasti. Kukaan ei ole täydellinen. 

Samaa mieltä kakkosen kanssa. Nyt lähdet, kun silmäsi ovat avautuneet. Itse kärsin aikanaan moista viisi ihan liian pitkää vuotta.

Juu, ei ole toivoa tuollaisessa suhteessa. Mies ei tuosta muutu, kuin ehkä pahempaan suuntaan. Juokse, kun vielä voit.

Vaativa ihminen. Jos itse ei ole samanlainen, tuskin teidän jutusta tulee mitään, ikävä kyllä.

Mistä te täällä voitte suorilta käsin sanoa kannattaako vaiko ei. Kuulostaa kyllä haasteelliselta, tyypiltä, jonka täytyy oppia enemmän tavoille, mutta eipähän ainakaan valittele kykenemättömyyttään ja pyytele anteeksi että syntyi, tosin ei tuo hyvästä itsetunnostakaan kieli... Voisin jopa viihtyä tuollaisen miehen kanssa, mutta luulen että olenkin eri luonteinen kuin aloittaja. Tämä nyt on vain oma mielipiteeni, mutta sun täytyy muuttaa sun omaa asennettasi, mikäli haluat muutosta. Voi olla hankalaa aluksi, mutta voi viedä oikein hyvään lopputulokseen kuitenkin. Mietipä jo etukäteen kuinka pistät sille jauhot suuhun seuraavalla kerralla, osaat jo varmaan ennustaakin milloin hän käyttäytyy idioottimaisesti, kun hän taas etsii viat niin mielellään sinusta, vaikkei se sillä(kään) kertaa sinussa olisikaan tai ei olisi edes niin väliä missä ja kenessä. Räyhää takaisin, älä ylirakentavasti enää piipitä äläkä vaan vaikene, vaan raivostu ihan kunnolla. Jos osaat? Hyökkäys on paras puolustus tuon ihmistyypin kanssa, enkä nyt parisuhteesta mutta muusta suhteesta tiedän, että kun sä alat puhua samaa kieltä, sulla onkin yhtäkkiä tuon henkilön kunnioitusta enemmän. Sitten kun sulla se on, ei sun koko ajan tarvitse osoittaakaan enää niitä rajoja, riittää kun välillä epäselvissä tilanteissa sähähdät jälleen kerran oikein kunnolla, niin johan alkaa oppia kuinka sun kanssa ollaan mikäli ollaan.

Mutta toisaalta voihan olla ettet näe suhdetta tuon kaiken säätämisen arvoiseksi. Eli sittenhän nuo muiden neuvot on ihan passeleita sulle. Siinä tapauksessa, jos mies kaikin muin tavoin on sulle just sopiva, niin sinuna aloittaisin tuon kokeilun.

Numero kuutoselle: kuka jaksaa parisuhteessa jatkuvasti pitää toiselle koirakoulua ja opettaa käyttäytymään kunnioittavasti? Ja miksi ihmeessä sellaista edes TARVITSISI tehdä? Normaalissa, rakastavassa parisuhteessa ei tarvitse.

Mielestäni omaa kumppania pitää jo lähtökohtaisesti kunnioittaa. Jos toinen ei kunnioita, vaan käyttää henkistä väkivaltaa, niin heikoilla jäillä ollaan.

Aloittaja: sinulla ovat silmät nyt auenneet. Kuuntele itseäsi, haluaisitko olla samassa tilanteessa vielä esimerkiksi parin vuoden kuluttua? Ei ole normaalia, jos täytyy koko ajan pyydellä anteeksi. Lopulta omaa olemassaoloaankin.

Hyvässä parisuhteessa on tunne siitä, että toinen hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen. Minua kunnioitetaan sellaisena kuin olen. Se on rakkautta! Hyvästä parisuhteesta tulee hyvä olo. Omassa kodissa on hyvä olla.

Esimerkiksi perheväkivalta alkaa usein vähättelyllä, syyttelyllä ja alistamisella eli henkisellä väkivallalla. Vasta, kun uhri on saatu alistettua henkisesti alkaa fyysinen väkivalta: töniminen, käsivarsista puristelu ja tämä vasta huipennusvaiheessa etenee pahoinpitelyihin eli ihan lyömiseen asti.

Mielestäni kunnoituksen puute on todella vakava merkki ja olet sen itsekin huomannut, kun kerran otat asian täälläkin esille. Sinua mietityttää tämä asia. Kuuntele itseäsi, sinun itsesuojeluvaistosi yrittää varoittaa sinua.

Kaikkea hyvää sinulle, ansaitset parasta!

Kuulostaa hyytävältä.  Suhteenne on vasta noin alussa, ja hän kaataa jo nyt pahan olonsa sinun niskaasi. Juokse, kun vielä voit.

Hmm olisi syytä ehkä kuulla tarkemmin riidan aiheita, esim mistä haukkui lyttyyn jne, ennen kun tekee tuomiota..