Lue keskustelun säännöt.
Mikä mussa on vialla? En pidä kenestäkään.
15.03.2019 |
Rakastan perhettäni, vanhempiani ja veljeäni. Ja siihen se sietäminen jää. Minulla on vajaa kymmenen ns. ystävää, joiden kanssa juttelen ja vaihdan kuulumisia, nähdään, käydään lenkillä, kahvilla, syömässä, festareilla ja keikoilla. Mitä nyt perhe-elämä kellekin sallii. Mutta en aidosti pidä kenestäkään.
Mielestäni emme vain elä samoilla leveleillä. En saa heistä mitään, olen henkisesti antavana osapuolena. Koen heidät taakkana. AInoat, joiden kanssa voin puhua samalla aaltopituudella ovat äiti ja veli. Rakastan toki miestäni ja lapsiani, mutta ihan samoilla lentokorkeuksilla eivät mene.
Parhaat bileet on siis luurit korvilla yksin pihavarastossa. Hyvin menee, eikö?
Kommentit (33)
Ei ole mikään vialla. Ei väkisin täydy kenestäkään pitää, kunhan vaan silti kohtelee toisia ok:sti. Ei suurin osa muistakaan ihmisistä pidä kaikista, heistä ei vain ole sitä myöntämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko joku kasvattanut sinusta eri ihmisen, kuin joka olet? Jos saa olla oma itsensä ei yarvetta esittämisystävyyksille tai näennäisystävyydelle ole. Minulta vaadittiin hyvää käytöstä vaikka mua ois loukattu, on aika sanomattakin selvää, että sellaisia ihmisiä suorastaan vihaa, joiden piti olettaa olevan niin kpäitä, etteivät kestä kuullla loukanneensa. Tai mikä heissä ärsyttää, jos jokin. Aivan keharia kasvattajaltani pelätä, että sanon, mikä ystävissäni ärsytti. Kuka haluaa olla ärsyttävä jonkun mielestä?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään vialla. Ei väkisin täydy kenestäkään pitää, kunhan vaan silti kohtelee toisia ok:sti. Ei suurin osa muistakaan ihmisistä pidä kaikista, heistä ei vain ole sitä myöntämään.
Tuossahan nyt oli kyseessä ystävät. Kuka haluaisi olla ystävä tai edes kaveri ihmisten kanssa, joista ei edes pidä?
Mullakin on mennyt vuosien aikana luotto ihmisiin. Tuntuu, että kaikki ovat ilkeitä, itsekkäitä, epäaitoja... Silti haluaisin pitää ihmisistä, mutta en vain pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään vialla. Ei väkisin täydy kenestäkään pitää, kunhan vaan silti kohtelee toisia ok:sti. Ei suurin osa muistakaan ihmisistä pidä kaikista, heistä ei vain ole sitä myöntämään.
Tuossahan nyt oli kyseessä ystävät. Kuka haluaisi olla ystävä tai edes kaveri ihmisten kanssa, joista ei edes pidä?
No aika moni on. Myös he, jotka kuvittelevat pitävänsä ihmisistä. Onhan ystävissä aina myös jotain ärsyttävää, eihän kukaan ole 100 % ihana.
Ei sinussa välttämättä ole mitään vikaa. Niissä muissa voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olen kuin sinä. Olen elämässäni tavannut tasan kaksi ihmistä, joiden kanssa on synkannut täysin. Valitettavasti he eivät ole enää elämässäni minusta johtumattomista syistä.
Tästä olisi mielenkiintoista keskustella tarkemminkin kohtalotoverin kanssa, mutta av on sulkeutumassa. Ehkä tulen huomenna keskustelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään vialla. Ei väkisin täydy kenestäkään pitää, kunhan vaan silti kohtelee toisia ok:sti. Ei suurin osa muistakaan ihmisistä pidä kaikista, heistä ei vain ole sitä myöntämään.
Tuossahan nyt oli kyseessä ystävät. Kuka haluaisi olla ystävä tai edes kaveri ihmisten kanssa, joista ei edes pidä?
No aika moni on. Myös he, jotka kuvittelevat pitävänsä ihmisistä. Onhan ystävissä aina myös jotain ärsyttävää, eihän kukaan ole 100 % ihana.
Hyi olkoon. En mä ainakaan ole, jos jonkun naama käy ärsyttämään. Eikä hän kehitä itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin se menee.... sama täällä.
Ihmisissä ei ole mitään vikaa. Minä olen vain erilainen.
Olet luultavasti Vaasasta. Älä välitä, eii kukaan pidä sinustakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama minulla. Sillä erolla että perheenikään kanssa en ole samalla levelillä. Yksin on paras.
No kyllä minulle tulee mieleen että sulla on jotain tiedostamattomia/ käsittelemättömiä negatiivisia tuntemuksia omasta elämästäsi/ itsestäsi, jos sinun on vaikeaa tutustua lähemmin(= synkkaa aidosti) kenenkään muun kuin oman lapsuudenperheen kanssa.
Kukaan ihminen ei tietenkään ole täydellinen ja jokaisessa hyvässäkin ystävässä on piirteitä jotka saattaa ärsyttää itseä, mutta se on mielestäni eri asia kuin mistä sinä puhut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minulle tulee mieleen että sulla on jotain tiedostamattomia/ käsittelemättömiä negatiivisia tuntemuksia omasta elämästäsi/ itsestäsi, jos sinun on vaikeaa tutustua lähemmin(= synkkaa aidosti) kenenkään muun kuin oman lapsuudenperheen kanssa.
Kukaan ihminen ei tietenkään ole täydellinen ja jokaisessa hyvässäkin ystävässä on piirteitä jotka saattaa ärsyttää itseä, mutta se on mielestäni eri asia kuin mistä sinä puhut.
Niille ystäville pitää pystyä sanomaan, mikä heissä ärsyttää, pitää olla se oikeus. Muutenhan sellnen ihminen alkaa veetuttaa aivan kybällä. Minlla ainakin oli sellainen kotikasvatus, jossa äitini esti sen, että voisin tykätä kenestäkään, koska tuollainen oli heti ihan hyihyttelyn arvoinen asia j arvostelun ja moitteen, jos siis minua ÄRSYTTI jokin asia jossakussa! Minä olin muka paska, paha ja ilkeä silloin. Äitini oli ihan tosissaan ja aidosti sitä mieltä ja haukkui ja paheksui minua semmoisesta.
Sori vaan paskaläjä-äitini, mutta se ei todellakaan lopettanut sitä, etteivätkö monetkin ihmiset, kakkapää-äitini etunenässä silti ärsyttäneet minua. Sitä ei vain saanut ilmaista, piti leikkiä, että jokainen on ihana taivaan enkeli. Sen takia vihaan aika isoa osaa ihmisiä, ja olen heille ilkeä, jos saan oltua kärsimättä itse. Jos he siis ärsyttävät minua.
Mutta tajuan tämän olevan huono asia ennen kaikkea itselleni, olen toki aina tajunnut, mutta eipä siihen ole saanut apua. Kun kognitiivinen terapia on niin surkeaa ja perseestä. Ne eivät ymmärrä tuollaista narsistista vahingoittamista ja osaa auttaa sen uhria. Nykyisessä terapiassani olen saanut ihanasti lupaa oikeutetusti ajatella ihmisistä, että he ovat ärsyttäviä, enkä minä ole paholainen, vaikka sanonkin sen ääneen. Ensin ainakin muille tai itselleni ainakin.
Sinulla on illuusio siitä, että olet muita fiksumpi. Joko olet oikeassa tai erehdyt pahasti.
Mulla on 4 hyvää kaveria, heistä aidosti tykkään ja arvostan. Toki jokaisessa myös jotain ärsyttävää.
Kun taas sitten sukuni ja miehen suku. Vaikea kestää ihmisiä. Yksi kerskuu, toinen jankkaa yksinkertaisesti omia asioitaan, kolmas jakaa hurskaita viiden pennin viisauksia, käly ei osaa ottaa ketään huomioon ikinä jne. Tuntuu pahalta hymyillä kun oikeasti on tosi ärsyyntynyt. Ja se ettei olekaan ihmisrakas.
Kaikista ei kukaan pidä. Etsi ihmisiä joita arvostat ja joiden seurasta saat jotain.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 4 hyvää kaveria, heistä aidosti tykkään ja arvostan. Toki jokaisessa myös jotain ärsyttävää.
Kun taas sitten sukuni ja miehen suku. Vaikea kestää ihmisiä. Yksi kerskuu, toinen jankkaa yksinkertaisesti omia asioitaan, kolmas jakaa hurskaita viiden pennin viisauksia, käly ei osaa ottaa ketään huomioon ikinä jne. Tuntuu pahalta hymyillä kun oikeasti on tosi ärsyyntynyt. Ja se ettei olekaan ihmisrakas.
Kaikista ei kukaan pidä. Etsi ihmisiä joita arvostat ja joiden seurasta saat jotain.
Joo. Jos minä kerroin kavereitteni ärsyttävistä puolista, äitini alkoi heti paheksua minua. Onko vttu saatana vähän vatipää? Pilasi sillä kaikki ihmissuhteeni syyllistämällä minut siitä pahaksi ihmiseksi ja huonoksi ystäväksi. Kerran sitten kun eräs ystäväni suuttui minulle yhdestä asiasta elämäni romahti aivan täysin. Masennuin ja jäin pois sosiaalisista tilanteista, koulutuksista, kaikesta. Kiitos "ihanan ja ymmärtäväisen" äitini, siis kaikkia ärsyttäviä ihmisiä "ymmärtävän". Kukaanhan ei voi ikinä olla ärsyttävä. Ei varsinkaan se pierupillu, siis äitini.
Surullista jos olisin ystäväsi. :/ Toisaalta voin vaan sanoa että ehkä kaipaat haastavampaa seuraa jos nykyisten kanssa ei synkkaa. SEkin on omalla tapaa ymmärrettävää että kaipaa omanlaista seuraa eikä mitään voi pakottaa. Silti toivon että jos jäädytät välejä, teet sen hienovaraisesti.