kuinka läheiseksi koet suhteesi isääsi?

.

Isäni on kyllä yksi elämäni tärkeimmistä, mutta ei minun maailmani kaatuisi hänen poismenostaan. Olen eron hänestä jo käsitellyt. Montakin kertaa hänen elämänsä aikana. Vanhempieni erotessa. Hänen lähdettyään ulkomaille. Hänen uuden vaimonsa alkaessa sorsia minua ja isää, siis suhdettamme. Isäni sairastuttua muistisairauteen.

Isäni kuoli ollessani teini. Silti ikävä vielä näin päälle kolmekymppisenä.

Hän oli hyvä ja rakastava isä ja kumppani äidillemme. Empaattinen, leikkisä, opastava, huumorintajuinen, rehti, rehellinen, kannustava ja lämmin. Ei ollut kenellekään epäselvää etteikö olisi tehnyt kaikkensa lastensa ja vaimonsa eteen, ja niin tekikin.

Näen nykyään veljessäni todella paljon noita ominaisuuksia ja toivon että joskus löydän itsellenikin yhtä kunnioitettavan ja luotettavan miehen.

Mun isä oli maailman paras isä <3

Isäni on yhtä tärkeä kuin äitini. Äitini on läheisempimpi, mutta isä on aina kannustanut elämänpolulla tosin kuin elämää latistanut äitini.

Oudon paljon on isä äänestetty maailman tärkeimmäksi ihmiseksi.... aloitin ketjun sen takia, että ajattelin isän olevan enempi-vähempi etäinen.

Paljonkohan isän sukupolvi vaikuttaa asiaan...? Onko nuori vai 60-luvulla syntynyt, vai sodan kokenut...?

Ap

Isäni on minulle tärkeä ihminen. Olen ollut aina isän tytär enemmän kuin äidin tytär, vaikka hänkin minulle tärkeä on. Vaikka olen jo yli nelikymppinen, niin isälle on aika helppo kertoa huolia ja tiedän isän auttavan aina omalla ehkä hieman kömpelöllä, mutta aina hyvin luotettavalla tavalla. Hän ei sano rumasti ikinä ja hän on myös mieheni ja lasteni luottohenkilö.

.

Mulle itselle isä ja veli on tärkeimpiä. Perheessä on ollut paljon vaikeuksia mutta niistä on selvitty yhdessä. Isä oli ehdottoman luotettava ja huolehtiva, kuten isän kuuluukin. Meillä oli luja ydinperhe.

Tiedän kuitenkin että tämä tuntuu olevan todella harvinaista. Nykyään melkein poikkeuksetta perheet eroaa ja uudistuu, siirrytään kodista toiseen. Surullisen monella isä on etäinen, alkoholisoitunut tai väkivaltainen eikä tunne lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Oudon paljon on isä äänestetty maailman tärkeimmäksi ihmiseksi.... aloitin ketjun sen takia, että ajattelin isän olevan enempi-vähempi etäinen.

Paljonkohan isän sukupolvi vaikuttaa asiaan...? Onko nuori vai 60-luvulla syntynyt, vai sodan kokenut...?

Ap

Oma isäni on 40-luvulla syntynyt, itse 70-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Oudon paljon on isä äänestetty maailman tärkeimmäksi ihmiseksi.... aloitin ketjun sen takia, että ajattelin isän olevan enempi-vähempi etäinen.

Paljonkohan isän sukupolvi vaikuttaa asiaan...? Onko nuori vai 60-luvulla syntynyt, vai sodan kokenut...?

Ap

Isäni oli elämäni yksi tärkeimmistä ihmisistä. Hän kuoli neljä vuotta sitten, oli syntynyt v. -41.

Oli myös kannustava ja läheinen paappa lapsenlapsilleen.

Isä oli lapsuuteni turva. Äitini oli psyykkisesti epästabiili ja ilkeä, kylmä ja torjuva. Isä oli kiltti ja häneen turvasin.

Molemmat on kuolleet, ja isää suren ja kaipaan vieläkin. En äitiä. Isän hautajaisiin osallistuin, mutta en äitini. Hän ei merkinnyt minulle muuta kuin pelon ja ahdistuksen aiheuttajaa. Isäni oli liian kiltti ja siitä voisin olla hänelle vihainen ettei hän ottanut minua ja lähtenyt, jättänyt sen ihmisen. Toisaalta ymmärränkin häntä.