Anopin käytös surettaa

Sano anopille että sitten kun/jos alatte miettiä jälkikasvua niin siinä ei oteta mitenkään huomioon sitä haluaako  anoppi mahdollisesti mummoksi vai ei. Se EI kuulu hänelle. Sano, että hänen puheensa loukkaavat sinua.

Meillä taas anoppi hartaasti vuosia toivoi lapsenlasta, mutta kun aika koitti alkoi pullo kiinnostamaan enemmän kuin lapsi.

Joten ehkä teillä menee toisinpäin, kun anoppi aikanaan lapsenlapsensa syliin saa, muuttuu mieli.

moi :) Mun mielipide on se, että anoppisi käytös on aika pöyristyttävää ja osoittaa arvostelukyvyn puutetta. Ei se anopille kuulu tippakaan milloin te hankitte lapsia..kyllä toi on kummallista käytöstä mun mielestä. Sinuna jättäisin nu jutut ihan omaan arvoonsa :)Eli  älä väitä. Se mikä on minusta hiukan huolestuttavaa on miehesi asenne äitiinsä, outoa jos ette pysty asiasta puhumaan. Mutta tosiaan, kun anoppisi kerran tuommosta on laukonut ja sitä edelleen hokee, niin mikset ensi kerralla pamauta takaisin  vaikka että " Jaaha, eikö ole oma asiamme jne.." älä vaan alistu ja anna anoppisi hyppiä silmille-näytä anopille oma paikkansa noissa asioissa, eli nyt rohkeutta!

Komppi kakkoselle.

Ap, älä yritä mielistellä anoppiasi. Ota heti jo nyt linja, että reagoit häneen kuten reagoisit omaan äitiisi tai kaveriisi - se on reilumpaa ja suorempaa myös anopin kannalta. Mielipahojen hilloamien vain rakentaa vuosien mittaan välillenne railon, ja närkästykset saattavat pulpahtaa esille jossain aivan irrelevantissa tilanteessa, mikä on suhteellenne paljon haitallisempaa kuin se, jos suoraan sanot saman tien, että joku hänen kommenttinsa on sinusta vähän loukkaava.

Eli kannattaa nyt saman tien opetella tapa sanoa suoraan, mutta kohteliaasti, jos joku anopin kommentti on sinusta outo tai pahoittaa mieltäsi.

Sano vaikkapa että "anteeksi, mutta olen kiinnittänyt huomiota siihen, että sinä olet aika usein kommentoinut tuolla lailla että et haluaisi meidän saavan lapsia vielä - miksi oikein sanot niin, minulle tulee siitä vähän ontto olo, kun tulee tunne, että et halua poikasi perustavan perhettä juuri minun kanssani/ et halua lapsenlapsia ehkä ollenkaan. Oikeasti sellaisesta päätämme me itse, ei siinä oikein voi lähisuvun mielipiteitä miettiä, jos lapsia joskus haluaa hankkia."

En tiedä, mitä anoppisi kommentillaan tarkoittaa. Voi jopa tarkoittaa itse asiassa ihan päinvastaista eli että kaipaa lapsenlapsia, mutta haluaa sen vuoksi korostaa, että ei painosta teitä kiirehtimään. Tai voi olla, että pelkää joutuvansa lapsenlapsensa hoitajaksi tai jotain... mene ja tiedä - asia selviää parhaiten kysymällä. Minkä lisäksi voit kyllä nätisti ilmaista, että ko. kommentointi on pahoittanut mieltäsi.

Avoimuus ja reiluus on tärkeää myös miniän ja anopin suhteessa.

Typerästi puhuttu. Ei oo sen bisnes. Ilmeisesti luulee, että joutuu ilmaiseksi lapsenvahdiksi.
Ei tajua, kuinka paljon upeita tunteita liittyy lapsenlapsen syntymään.

Sano nyt vaikka vähintään, että on jo tullut moneen kertaan selväksi, että se ei halua mummoksi. Mutta että valitettavasti sillä ei ole painoarvoa ratkaisuissanne.

Mulle tuli mieleen et voisko sun anoppia vaivata ikäkriisi ?
Anoppisi siis on laskujeni mukaan 52-vuotias ja monille se viidenkympin ylitys on tunteita herättävää. 40+ vuotias tuntuu vielä aikuiselta naiselta, mutta viiskymmppinen tuntuu monien mielestä jo ihan mummoiältä.
Ainakin siinä vaiheessa, kun tajuaa että omaa jo lapsenlapsia niin olo ei tunnu varmasti enää nuorelta naiselta ja jos se sun anoppi sitä pelkää?

Mun anoppi taas päinvastoin jaksoi aina jauhaa siitä että koska me oikein tehdään lapsia. Haluttiin nauttia nuoruudesta ihan kahdestaan ja vaipparalli aloitettiin vasta usean vuoden yhdessäolon jälkeen. Sellaisia ne anopit on, älä ota sitä niin vakavasti. 

Vau, hieno vastaus, viitonen! En ole ap, mutta vastaavia tosi tahdittomia kommentteja olen kuullut minäkin. Tuo voisi olla hyvä toimintatapa.

Käske anopin olla vaivaamatta asialla päätään, koska sinun äitisi hoitaa kyllä mummun roolin mielellään. (Toivottavasti hoitaa.)

Jos nyt ihan totta puhutaan niin en oikeastaan uskalla sanoa suoraan asioita anopillemme. Kevyistä asioita on aina helppoa jutella, mutta jos ja kun pahoitan mielen niin en siinä tilanteessa oikein osaa reagoida. Usein mietin, että hetkonen mitä hän sanoi? sitten kotona vatvon asioita omassa päässä ja ei sitä sitten parin päivän päästä kehtaa alkaa "riitaa haastamaan"

Mieheni mielestä äidillänsä on totta kai oikeus ilmasta mielipiteensä niin kuin kaikilla ihmisillä. Jotenkin en vaan oo tottunut tuolaliseen käytokseen,
Mun vanhemmat toivovat lastenlapsia, mutta eivät ole sanallakaan painostaneet ja sanovat vaan että ovat onnellisia jos meitä joskus lapsilla siunataan.
En vaan osaisi kuvitella tilannetta missä oma äitini toivoisi että jokin pariskunta ei saisi lapsia pitkiin aikoihin...

Joo ihan totta on että anoppi täyttää 52 tänä vuonna ja tosiaan on sellainen "ikinuori" tai ainakin toivoisi olevan. Hän kyllä sanoi että kerran kertoessaan kuinka hänestä ei ole tulossa mummia vielä vuosiin niin joku kollega oli kuulemma tokaissut mistä tiedät että onhan sun vanhin poika jo 26 ja naimisissa.
Anoppi sanoi että se aivan pysähdytti hänet ja hänen mielessään hällä ei vielä ole aikuisia lapsia.. :O

Hmmm...tää on just vastaava täti kuin mun anoppi ja toimit pitkälti samoin kuin mitä olen itse toiminut. Olen ollut kiltti ja miellyttämisenhaluinen tyttö ja niellyt kaikenlaista.

Outoa tässä mielestäni on se, ettei kukaan muu aikuinen tule minulle noin tahdittomia kommentteja laukomaan. Miksi hänellä olisi siihen oikeus? Täälläkin on ehdotettu toimimista samoin kuin oman äidin kanssa. Mutta kun tällaiseen ei ole edes tarvetta, äitini antaa minun tehdä valintani itse.

ite läväytin anopille vastaavassa tilanteessa että me teemme lapsia sitten kun  teemme jä hän ihan itse saa päättää että haluaako olla niille mummo, kovin kauaa ei asiaa tosin kannata miettiä, kun pienet lapset vieraantuvat helposti.

No, minä laitan tuollaiset huumorin piikkiin, kukapa sitä mummoksi haluaisi kutsuttavan jos ikä on ihmiselle arka asia.

Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.