Mies rakastaa minua mutta minä en enää häntä
Olen tiennyt tämän sisimmässäni jo kauan, mutta taistellut vastaan kaikin keinoin. On ihanaa olla rakastettu, ja mieheni on niin hyvä ja ihana ihminen... Mutta ei tästä enää mitään tule. On myönnettävä vihdoin, että en rakasta enää. Välitän kyllä ja olen kiintynyt, mutta en rakasta kuten omaa miestä kuuluisi rakastaa. En kai enää kunnioita miestä kuten ennen. En kunnioita hänen mielipiteitään, ajatuksiaan, älyään tai elämänasennetta yleensä. Arvostan hänen hyviä puoliaan, mutta en kunnioita häntä kokonaisuutena tarpeeksi. Olen niin kauan toivonut että hän muuttuisi vielä joskus, mutta ei se ole reilua kumpaakaan kohtaan. Varmasti hän löytäisi jonkun joka rakastaa ja kunnioittaa häntä sellaisena kuin hän on, ja minä voisin löytää jonkun, jota voin kunnioittaa ilman vaivannäköä ja turhautumista.
Mies kuitenkin rakastaa minua yhtä paljon kuin ennenkin, ja on antanut helposti anteeksi kaiken, mitä minä olen tehnyt ja sanonut tämän kriisin aikana. Koska välitän hänestä edelleen todella paljon, on mahdotonta ajatella että särkisin hänen sydämensä. Pakko kuitenkin on. Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä?
Kommentit (13)
Nostan vanhan keskustelun esiin koska olen tässä tilanteessa. Kriisiä puitu jo pari kuukautta. Itsellä ollut eroajatuksia jo tietoisesti viime keväästä, ensimmäisen kerran muistan miettineeni olenko oikean ihmisen kanssa jo pari vuotta seurustelun aloittamisen jälkeen.
Yhdessä ollaan oltu yli kymmenen vuotta. Kaksi lasta 2v ja 5v. Heidän takiaan haluaisin löytää rakkauden mieheeni uudestaan, mutta tuntuu etten sitä löydä. Paha mieli on kun katson kuinka miestäni ahdistaa ja samalla mietin että olenko koskaan rakastanut häntä niin kuin puolison pitäisi. Todella ahdistavaa.
Kylläpäs tämä on herättänyt agressioita kommentoijissa. Olen aiheen nostaja, en alkuperäinen kirjoittaja. Haluaisin vain vertaistukea siihen, miten saada parisuhteeseen se oikean parisuhteen tunne takaisin, kun tuntuu että kaverin kanssa vaan lapsia kasvatan. En todellakaan haikaile mitään alkuhuumaa tai muuta. Haluaisin vain tuntea että rakastan miestäni muutoinkin kuin kaverina ja yhteisen historian takia. Että rakastan häntä enkä voisi kuvitella olevani kenenkään muun kanssa. Tämäkin tunne oli suhteessa melko pitkään. Nyt tuntuu, että olen tässä vain koska lapset.
Kaipaisin vertaistukea. Miten jaksaa eteenpäin ja pitää perhe kasassa?
Hyvä mies ja ei kelpaa. Ap:n kannattaa kokeilla suhdetta huonon miehen kanssa löytääkseen rakkauden nykyiseen mieheensä. Sitten voi itkeä, mitä tuli tehtyä.
Njoo on kyllä sekaisin niin naiset kuin miehetkin. Millainen sen sitten pitäisi olla? Hugh Jackman tai Brad Pittkö? Eniten vituttaa kun pitäisi olla jännittävä ja viihdyttävä. Mitä vittua se tarkoittaa?
Naiset ei tiedä itsekään mitä ne tahtoo ja haluaan miehen joka sanoo miten asiat tehdään.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 14:05"]
Naiset ei tiedä itsekään mitä ne tahtoo ja haluaan miehen joka sanoo miten asiat tehdään.
[/quote]
Sitten ne valittaa kun mies ei koskaan kuuntele heitä.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 14:05"]Naiset ei tiedä itsekään mitä ne tahtoo ja haluaan miehen joka sanoo miten asiat tehdään.
[/quote]
Ap on tälläinen nainen, ei kaikki naiset ole samanlaisia. Miten näin yksinkertaisia ihmisiä on vielä olemassa? Oletko sinä arvoiltasi ja tavoiltasi samalainen kuin kaikki tuntemasi miehet?
T:nainen, joka ei sietäisi pomottavaa miestä, eikä tykkää itse pomottaa vaan viihtyy hyvin patisuhteessa jossa vallitsee tasa-arvo ja keskustelu- sekä kompromissitaito.
Vittu, olen menettänyt hermoni. Aina vaan vaaditaan ja vaaditaan lisäää, lisäää kokemuksia hyvänolon hormoneja yms paskaa. Katso akka peiliin. Tässä tilanteessa on yksi ratkaisu jonka osaan ensikerralla tehdä jos nainen käy noin valittamaan. Se on tyly mutta huomaat sitten rakastitko minua sittenkin. Jätän sinut seinään. Ei kontaktia, ei mitään armoa ja jos sen jälkeen hypit riemuissasi. Olit oikeassa. Et välittänyt minusta etkä rakastanut minua.
Eikö omassa päässäsi ole vikaa jos toivot toisen muuttuvan?
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 14:21"]
Eikö omassa päässäsi ole vikaa jos toivot toisen muuttuvan?
[/quote]
Kyrvän päässä on vikaa kun ei ota seisoakseen, ellei kaunis nainen anna kunnon imuja <3
Mulla on vähän sama tilanne, mutta ajattelin olla niin itsekäs ja vain nauttia tilanteesta. Tai siis oishan se uus rakkaus kiva, mutta ei niitä noin vain käyntiin polkaista ja kun meillä on lapsia on vaikeaa ajatella eroa. Kaikkein parasta olisi jos voisimme olla yhdessä ja kenties hankkia tilapäisesti toiset suhteet jos kaipaamme jotain säpinää. Mutta mies ei taitais siitä innostua. Kaveri saan kyllä muiden kanssa olla, mutta en oikeassa suhteessa. Onhan tää elämä vähän perseestä, mitta huonomminkin voisi olla.
Eiköhän sun tarvi jossain vaiheessa vaan lopettaa sen ihmettely, mitä tehdä, ja lähteä siitä suhteesta.