Oon harvoin kipeä ja mies kohtelee minua aina kylmästi, kun sairastan.

Vierailija kirjoitti:

rtretre kirjoitti:

Eihän tuo vaadi kuin perusempatiaa, mutta jos sitä ei löydy niin turha sitä on selitellä mitenkään. Minusta on todella outoa, jos kumppani on muuten mukava ja huomioonottava, mutta sairastuessa muuttuu kylmäksi. Silloin se muukin on vain jotain esitystä.

Eikä se sairaan hoitaminen vaadi mitään jatkuvia kyselyjä ja puolen tunnin välein lääkkeiden kantamista, ihan toisen huomioiminen riittää. Se, että antaa rauhaa toipua ja auttaa jos toinen jotain tarvitsee.

Siis se on heikkoudelle allerginen. Tämän väitetään meillä täällä suomessa juontuvan sotatraumoista. Heikkous jota sairastuminen edustaa, ahdistaa ihmisiä.

Sotatraumakin alkaa käydä vanhaksi selityksenä kun sukupolvet vaihtvat, mitähän sitten keksitään selitykseksi. Ja miksi jotkut lapsena kärsineet osaavat siitä huolimatta erottaa mikä on oikein ja tietoisesti päättävät, ettei omien lasten tarvitse kärsiä samasta kylmyydestä mitä itse on kokenut? Miksi toiset eivät pysty siihen, vaan jatkavat paskaketjua?

Minä kerran kipeänä ollessani pyysin miestä hakemaan apteekista lääkettä minulle. Mies suuttui ja haukkui minut hyväksikäyttäjäksi , hän ei lähde minulle mitään hakemaan. Tuntui tosi pahalta. Soitin sitten siskolleni joka toi lääkkeen. Olin siis kovassa kuumeessa ja kuumetta alentavaa lääkettä halusin.