4v tyttö itkee gerbiiliään, miten lohduttaisin?
Onko gerbiileillä taivas? Vähän huonoo aikaan tuo lemmikkinsä kuoli, kun ei sitä voi haudatakkaan, koska maa jäässä.. Voi äitin pientä! =(
Kommentit (12)
Kyllä routaiseenkin maahan pystyy haudan kaivamaan. Vähän enemmän hommaa siinä tietysti on.
Sinä tai miehesi kaivatte sen haudan, ja tyttö saa tehdä kortin lemmikilleen arkkuun.
Meillä lapsi teki koiran kuollessa kauan korttia tälle, ja halusi laittaa siihen lempitarrojaan ym. tärkeää.
onko sillä väliä onko sitä taivasta, voithan sinä sanoa lapselle, että gerbiili on nyt gerbiilien maassa ja selittää kuinka ihanaa siellä on.
Ei siinä muu auta kuin kertoa, että kuolema on luonnollinen osa elämää ja jokaisella joskus edessä, turha sitä on sen kummemmin ajatella ja sillä päätään vaivata. On hyvä kertoa lapselle, että kun kuolee, pääsee parempaan paikkaan, vaikkei siihen itse välttämättä uskoisikaan. Helpottaa asian käsittelyä ja hyväksymistä.
Ja mulla on tällainen asenne siksi, että meidän koira kuoli, kun olin 6 v. Mulle vanhemmat sanoi, että koira on koirien taivaassa jne. Mä kysyin, että kuoleeko isi ja äiti. Ei kuulemma kuole, ei hätää.
No isä kuoli puoli vuotta myöhemmin eli se siitä. Näistä ei kannata koskaan valehdella.
Voi ressua. Mun kummityttö 11v ei lähde lomamatkalle etelään koska hamsteri voi kuolla sillä aikaa varahoidossa. Äitiainesta.
Lämppärillä sulatatte sitä maata, että saatte haudan kaivettua. Näin meidänkin isä aina teki meidän lemmikeille, jos kuolivat talviaikaan.
Suru on suuri ja siinä ei auta kuin surra se pois. Muistan itse hyvin. Mutta suru on myös hyväksi, se kasvattaa lasta käsittelemään surua ja sitä tilannetta ja tunnetta, että läheinen, eläin tai ihminen, kuolee.
Muistelkaa gerbiilin hyviä hetkiä. Onko teillä valokuvia? Kirjoittakaa siitä muistoja ylös. Laittakaa hautaan mukaan sen lempileluja ja vaikka tuollainen kortti, mitä joku ehdotti. Itku täytyy vain itkeä pois. Voit vaan sanoa lapselle, että jossain vaiheessa se suru helpottaa ja hyvät muistot nousee pintaan. Se suru täytyy vaan elää läpi, sellaista elämä on.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 14:47"]
Voi ressua. Mun kummityttö 11v ei lähde lomamatkalle etelään koska hamsteri voi kuolla sillä aikaa varahoidossa. Äitiainesta.
[/quote]
Ennemminkin huolestuttavan perusturvaton sekä neuroottinen tyttö. Marttyyriainesta, jos jotakin. Hyvä äitiys ja vanhemmuus ei käsittääkseni ole täydellistä marttyyriksi ja fanaattiseksi uhrautujaksi muuttumista.
Meillä äiti aina pakasti kuolleet jyrsijät ja keväällä sitten haudattiin. Ällöttävää ehkä jonkun mielestä mut mun mielestä oli kiva että se näki vaivaa asian eteen.
olen nähnyt gerpiilienkeleitäkin, kuittakaa jaksaa =)
Siitä on tietenkin tullu gerbiilienkeli! Minun lemmikki hamsteri kuoli pienenä, niin se laitettiin pahviseen "arkkuun" ja taittelin äidin kanssa serveteistä sinne "patjan",tyynyn ja ötökkä laatikkoon ja lopuksi peitto päälle. Halusin laittaa sinne vielä kortin ja vähän purua, jotta hamsterilla olisi pehmeää. Gerbiilinhan voisi pakastaa tuollaisessa "arkussa" ja keväällä haudata? Lapsille nuo pienet lemmikit ovat tärkeitä, joten voihan sille pitää muistotilaisuuden? Kynttilä pöydälle ja muistelette lemmikkiä?
Taas kerran täällä huomaa, kuinka kauheita ihmisiä on olemassa. Miten nro 9 voi aikuisena tehdä tällaisen arvion lapsesta, jota ei ole koskaan tuntenut. Miksi täällä jollain ihmisillä on pakonomainen tarve tehdä arvioita toisista ihmisistä ilman minkäänlaista älykkyyttä tai edes yleisinhimillistä ymmärrystä? Lapsen kehitykseen kuuluu erilaiset psykologiset haasteet, jotka jokaisella on erilaiset. Ja jokaisella lapsella niitä on. Sitä sanotaan kasvuksi ja kehityksesksi. Aikuisten tehtävä on auttaa lasta näistä kasvun paikoista yli, jotta lapsi voi vähitellen kehittää omaa maailmankuvaansa.
Voi pientä kultaa!
Koirillakin on taivas, niin miksei gerbiileilläkin. Niiden taivas täynnä mukavia möyrimispaikkoja ja herkkukulhoja. Lämmintä ja mukavaa.
Tuo hautaaminen on ongelma, mutta voisiko vainajan säilöä vaikka (anopin) pakastimeen?