Saidan miehen ja elämäntapamatkailijan suhde, voiko toimia?
Minä siis olen se elämäntapamatkailija (en pysy järjissäni jos en pääse jonnekin ulkomaille vähintään kerran vuodessa, mielellään useammin) ja mieheni on se saita tapaus. En suosi kalliita luksusmatkoja, vaan etsin aina tarjouksia, äkkilähtöjä jne. Silti mieheni on aina vastahakoinen lähtemään mukaan. Esim. ensi kesän matkasta on käynnissä jatkuva vääntö. Mies on luvannut tulla mukaan, jos matkabudjetti jää kokonaisuudessaan tietyn summan alle. Tämä sopii minulle, mutta suurempi ongelma on se, että mies ei ole asiasta kovinkaan kiinnostunut. Hän ei osallistu suunnitteluun, matkasta haaveiluun eikä mihinkään muuhunkaan. Tämä on selkeästi minun juttuni, johon mies osallistuu, koska on pakko.
Mitä luulette, tuleeko tästä pitemmän päälle mitään? Minua tilanne harmittaa kovasti.
Kommentit (16)
Ei tule mitään pidemmän päälle. Huomaat matkalla maksavasi teidän syömisiä/juomisia tms. ettei vaan mies valita liikaa. Arjessa kotona mies ei kuitenkaan maksa sulle mitään... Mieti teidän elämää, jos olisi lapsia: olisko teillä kaksi elintasoa?
Oletteko jo matkustelleet yhdessä? Millaista matkaseuraa mies on?
Voisiko vaihtoehtona olla se, että matkustat yksin tai sellaisen kanssa, joka nauttii matkasta yhtä paljon kuin sinä? Itse en haluaisi matkustaa sellaisen kanssa, jolle matkustaminen on vastentahtoista.
Luin otsikon: SADAN MIEHEN ja elämäntapamatkailijan suhde, voiko toimia?
Anteeksi paheksuvat ajatukseni LOL
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 12:46"]
Oletteko jo matkustelleet yhdessä? Millaista matkaseuraa mies on?
Voisiko vaihtoehtona olla se, että matkustat yksin tai sellaisen kanssa, joka nauttii matkasta yhtä paljon kuin sinä? Itse en haluaisi matkustaa sellaisen kanssa, jolle matkustaminen on vastentahtoista.
[/quote]
Olemme matkustelleet, ja itse matkan aikana mies kyllä nauttii olostaan. Saituus ei toki häviä silloinkaan, ja hän vahtii aika tarkkaan esim. päivittäistä ruokabudjettia. Mutta se olisi minulle tosi tärkeää, että voisimme yhdessä suunnitella matkakohdetta, matkaohjelmaa jne. Mies jättää nyt kaiken tuon minulle, koska ainut asia mikä häntä kiinnostaa, on hinta.
Ap
Ei ei ei, ootte eri suuntaan vinksahtaneita, taidat tietää itekki
Onko saita kaikessa vai olisko vaan nyt niin, että on kiinnostunut muista jutuista? Oman kokemuksen mukaan tällaiset tyypiti kyllä ostelevat vaikkapa auton varaosia tai muita harrastejuttujaan kalliilla rahalla.
Voi toimia, jos mies muuttuu tai sinä muutut. Tai sitten reissaat yksin.
Mulla on myös pihi mies, ei tavatessamme tykännyt käydä ulkona syömässä tai kahviloissa, mutta mun yllätyksekseni se paljastui häämatkalla ihan rennoksi tyypiksi - jolle kahviloissa istuminenkin passasi. Matkoja tehtiin ihan harvakseen, se alkoi häämatkan jälkeen opiskella (aikuisopiskelija) ja mä olin töissä, ja olisin joutunut jättämään matkat vuosiksi, ellen olisi maksanut matkoja.
Sitten otimme aiheesta kunnolla yhteen - miehellä kun oli samaan aikaan silti varaa laittaa säästöön rahastoihin opintotuestaan (ja mä rahoitin meidän elämää, vaikka itsekin opiskelin kaiket illat!!!). Meinasi tulla avioero - meinaan, en olisi sen kanssa enää jaksanut olla, mutta onneksi mies "kasvoi" aikuiseksi ja muuttui...
Sen perhetausta oli sellainen, että koko ajan piti pihistää, kun oli niin vä ja hän rahaa - ja sillä oli matkustamisesta traumoja, olivat reissanneet paljon ympäri eurooppaa, mutta ihan minimibudjetilla ja tyyliin "kirkosta toiseen, mitä useampi, sitä parempi". Omat eväät aina mukana. Alkuun se siis osasi hellittää lomilla (hyvitti menneisyyden menetyksiä) ja pikkuhiljaa 12 vuoden aikana se on alkanut myös nauttia kahviloista ja ravintoloista(ruoka), meillä kun on pari pientä lasta ja jonnekin on kiva mennä.
Ainahan suhteessa tehdään kompromisseja puolin ja toisin. Miehesi on tehnyt kompromissin ja suostunut lähtemään matkalle. Hänen puolitiensä ei vain ole sinun puolitiesi. Enkä sano tätä "Ole kiitollinen siitä mitä sinulla on, sinä paha nainen"-sävyllä. Totean vain, että se mitä hän on valmis antamaan ei riitä sinulle.
Minkälaisia kompromisseja sinä teet arjessanne häneen päin? Tunnetko, että sinä vain annat ja teet myönnytyksiä etkä saa takaisin samassa suhteessa? Mikä teidät alunperin toi yhteen, mistä pidit hänessä?
Ulkopuolisen on paha mennä sanomaan, että suhde on tai ei ole kunnossa ja roikut nyt pikkuasiassa. Jos ihan rehellisesti tunnet, että joudut jatkuvasti olemaan jotain mitä et ole ja teet asioita vain siksi ettei niistä tarvitsisi vääntää tai tapella, niin ota aikalisä.
Lähde sinne matkalle yksin. Jos palattuasi tunnet, että olipa ihana loma etkä kaivannut miestä mukaan, niin a) voisitteko tehdä jatkossakin niin: sinä lähdet yksin tai b) pistätte pillit pussiin ja molemmat lähtevät etsimään sopivampaa kumppania.
Nelonen jatkaa: no johtuuko miehen osallistumattomuus sitten siitä, että hän ei osaa itse selvittää asioita?
Mitä tapahtuu, jos sinä haluat tehdä jotain, joka maksaa enemmän kuin minimin, haluat esim. käydä tietyssä museossa tai syödä vähän parempaa ruokaa?
Entä jos pyydät miestä osallistumaan johonkin itseäsi kiinnostaviin juttuihin jos haluaa mutta muuten miehellä on vapaat kädet suunnitella omat menonsa, mitä mies silloin tekee? Vai kuljetatko miestä mukana ihan kaikkialla?
Riippuu siitä miten kovasti tilanne sinua harmittaa. Jos se jatkuu samanlaisena, niin luultavasti jatkossa harmittaa aina vain enemmän jolloin suhde ei voi toimia. Nauttiiko mies kuitenkin matkalla olosta? Ymmärtääkö hän miten tärkeää matkailu on sinulle?
Paras ratkaisu tuohon taitaa olla se, että matkustat yksin tai ystävien kanssa, jos haluat matkastaa. Jos miestä ei kerran kiinnosta, niin sitten ei kiinnosta. Ja jos ei halua kiinnostua tai maksaa siitä, että sinä pidät jostakin. Toinen vaihtoehto on tietysti se, että maksat omasta pussistasi myös miehen matkan hänen budjettinsa ylittävältä osalta. Tämä on tietysti aika epäreilua, mutta toisaalta venymisiä voi parisuhteessa joutua tekemään, taloudellisestikin. Se on tietysti omassa harkinnassa haluaako näin tehdä.
Mistä tahansa voi tulla vaikka mitä, jos vain synkkaa tietyllä tavalla hyvin yhteen. Eihän tuollaiset pikku asiat ole este yhtään millekään, koska kaikenlaiset kulmat kyllä hioutuvat ainakin vähäsen ajan myötä pehmeämmiksi. Mutta herääkin kysymys onko teillä sitä? On muuten olemassa aika paljon huonompiakin ominaisuuksia kuin saituus ja harkitsevaisuus. Takuulla parempi on tuollainen mies kuin joku pikavippisekoilija, joka ei osaa yhtään elää tulojenne mukaisesti. En välttämättä kutsuisi kerta vuoteen jonnekin reissaavaa elämäntapamatkaajaksikaan.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 12:59"]
Nelonen jatkaa: no johtuuko miehen osallistumattomuus sitten siitä, että hän ei osaa itse selvittää asioita?
Mitä tapahtuu, jos sinä haluat tehdä jotain, joka maksaa enemmän kuin minimin, haluat esim. käydä tietyssä museossa tai syödä vähän parempaa ruokaa?
Entä jos pyydät miestä osallistumaan johonkin itseäsi kiinnostaviin juttuihin jos haluaa mutta muuten miehellä on vapaat kädet suunnitella omat menonsa, mitä mies silloin tekee? Vai kuljetatko miestä mukana ihan kaikkialla?
[/quote]
Kyllä hän osaisi selvittää vaikka mitä jos vain haluaisi. Mutta helpompi hänen tietenkin on sälyttää vastuu minulle, kun hänelle sopisi myös se ettei mennä minnekään.
Jos haluan jonnekin tyyriiseen paikkaan, vaikka johonkin museoon, niin usein päädyn maksamaan miehenkin pääsylipun... Osasyy on se, että haluan hänet mukaan koska hän yleensä kuitenkin pitää kokemuksesta, ja osaksi syynä on se, etten mielelläni kulje yksinkään. Tämä onkin syy siihen miksi kuljemme aina yhdessä; olemme mieluummin kahdestaan kuin erillään, vaikka näitä kompromisseja pitäisikin tehdä.
Ap
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 13:03"]
Mistä tahansa voi tulla vaikka mitä, jos vain synkkaa tietyllä tavalla hyvin yhteen. Eihän tuollaiset pikku asiat ole este yhtään millekään, koska kaikenlaiset kulmat kyllä hioutuvat ainakin vähäsen ajan myötä pehmeämmiksi. Mutta herääkin kysymys onko teillä sitä? On muuten olemassa aika paljon huonompiakin ominaisuuksia kuin saituus ja harkitsevaisuus. Takuulla parempi on tuollainen mies kuin joku pikavippisekoilija, joka ei osaa yhtään elää tulojenne mukaisesti. En välttämättä kutsuisi kerta vuoteen jonnekin reissaavaa elämäntapamatkaajaksikaan.
[/quote]
Kyllä meillä varmaan on sitä jotain, kun kaikista ristiriidoista huolimatta olemme edelleen mieluummin yhdessä kuin erillään. Ja olet oikeassa, saituus ja harkitsevuus ovat osittain myös hyviä ominaisuuksia, kunhan ei mene ns. överiksi.
Ainakin mieheeni verrattuna pidän itseäni kyllä elämäntapamatkaajana, tuo kerran vuodessa on se minkä vähintään tarvitsen, aina työt eivät anna periksi enempää. Parhaimpina vuosina voin matkustaa 4-5 kertaa, tai sitten lähteä yhdelle pidemmälle matkalle (esim. kuukaudeksi tai kahdeksi). Miehen asenne rajoittaa aika paljon tuollaista.
Ap
Onko mies ihan kaiken suhteen saita? Vai käyttääkö rahaansa esim. omiin harrastuksiinsa, elektroniikkaan, autoon tai muuhun? Koska jos miehellä on vaikka joku harrastus johon käyttää rahaa, siihen on hyvä verrata tuota matkustelua, se on sinun harrastuksesi.
Omassa miehessäni on hieman samaa "vikaa". Matkustelun onneksi ymmärtää, mutta se tulee ilmi ehkä vähän arkipäiväisemmissä asioissa. Ravintoloissa tykkää käydä syömässä, muttei ymmärrä juurikaan esim. kahvilla tai kaljalla käymistä tai leffassa käymistä, koska näitä voi tehdä kotonakin ja paljon halvemmalla :) Olen itse aika huoleton rahankäyttäjä ja toisaalta olen tyytyväinen kun miehen asenne on hiukan vaikuttanut minuunkin ja olen saanut turhimpia menoja suitsittua. Toisaalta joskus ärsyttää, koska jos haluaisin leffaan tai museoon tai konserttiin, usein joudun maksamaan myös miehen lipun koska se nyt vaan on helpompaa kuin vääntää asiasta.
Kärsivälliset keskustelut ja perustelut ovat kuitenkin auttaneet, ja uskoisin voivani sanoa että niiden myötä myös mies on joissain asioissa oppinut enemmän ottamaan huomioon myös muita tekijöitä kuin pelkän hinnan.Toivottavasti jaksatte siis keskustella asiasta ja mies jaksaa kuunnella myös sinun näkökantojasi (ja vastaavasti sinä hänen).
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 13:06"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 12:59"]
Nelonen jatkaa: no johtuuko miehen osallistumattomuus sitten siitä, että hän ei osaa itse selvittää asioita?
Mitä tapahtuu, jos sinä haluat tehdä jotain, joka maksaa enemmän kuin minimin, haluat esim. käydä tietyssä museossa tai syödä vähän parempaa ruokaa?
Entä jos pyydät miestä osallistumaan johonkin itseäsi kiinnostaviin juttuihin jos haluaa mutta muuten miehellä on vapaat kädet suunnitella omat menonsa, mitä mies silloin tekee? Vai kuljetatko miestä mukana ihan kaikkialla?
[/quote]
Kyllä hän osaisi selvittää vaikka mitä jos vain haluaisi. Mutta helpompi hänen tietenkin on sälyttää vastuu minulle, kun hänelle sopisi myös se ettei mennä minnekään.
Jos haluan jonnekin tyyriiseen paikkaan, vaikka johonkin museoon, niin usein päädyn maksamaan miehenkin pääsylipun... Osasyy on se, että haluan hänet mukaan koska hän yleensä kuitenkin pitää kokemuksesta, ja osaksi syynä on se, etten mielelläni kulje yksinkään. Tämä onkin syy siihen miksi kuljemme aina yhdessä; olemme mieluummin kahdestaan kuin erillään, vaikka näitä kompromisseja pitäisikin tehdä.
Ap
[/quote]
Jos kuitenkin itse annat periksi niin miten miehen pitäisi ymmärtää se, että et ole tilanteeeseen tyytyväinen? Toimit siis niin, että annat periksi mutta jurnutat kuitenkin sitten asiasta. Jos haluat muutosta, sun pitäisi toimia eri tavoin, keskustella eikä kilttinä maksaa miehen puolesta.
Miehellehän tuo on hyvä diili, hänellä on matkanjohtaja, joka hoitaa kaiken ja vielä maksaa ne asiat, joista hän ei itse halua maksaa.
mielestäni saidat ihmiset on vastemielisiä, siellä on joku klikki päässä, tilin saldo on tärkeämpi asia kun eläma ja elämän kokemukset, yleensä muutenkin ihmeellisiä kontrolli intoilijoita, mä olen kyllä boheemi luonne ja olen hyvin ärsyttävä tuollaiselle lutherilaiselle saiturille.