Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusi tilanne: mies hakia apua masennukseen, miten nyt sit tuen?
18.03.2013 |
Mies ollut masentunut jo pitkään, olen naputtanut acvun hakemisesta kauan, luvannut tukea kun ja jos niin jäy jne. No nyt mies viime perjantaina kävi lääkärissä, puhui olostaan ja sai lääkityksen, menee uudelleen 3 viikon päästä. Nyt siis onkin se tilanne että mun pitää oikeesti lopettaa nalkutus ja tukea, hui! Tarkoitan siis hui siksi että on ollut melkein helpompaa valahtaa siihen nalkutukseen, eihän se ole vaatinut myöskään minulta mitään...Antakaa jotain vinkkejä tähän uuteen tilanteeseen pls!
Kommentit (26)
Rakkaalle Miehelle. Jos tiedän,mitä on rakkaus,se on SINUN ansiotasi.
Hermann Hesse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai vielä lääkityksen. Heitä vittuun ne pillerit, kun vielä kerkiät. Ota selvää! Vastuu on sinulla.
42v hullu saatana pilasi niin ihanan miehen elämän. Älä vaan saatana tulee vastaan missään vaiheessä. Kalpea hullu akka. Sanat eivät riitä kuvailemaan.
Ap tässä, ja ijmettelee samalla noita paria ed. kommenttia...Lääke jonka mies sai on Venlafaxin, ja kun luin siitä netistä niin niinkuin muutkin lääkkeet, joillekkin sopi ja toisille ei. No, nähtäväksi jää kuinka mun miehelle. Annostusta en tiedä muutoin kuin et 2 viikkoo 1 pilleri ja sit 2 pilleriä, 3 viikon jälkeen tosiaan lääkäri.
Mun miehenmasennus on alkanut hiipien, olen sitä varmaan laiskuudeksikin kuvaillut tässä matkan varrella. Jossain vaiheessa aloin miettimään asiaa tarkemmin, ja sain jopa juteltua hänen kanssaan asioista, ja omasta olostaan. Elämänilo kadonnut, ei huvita mikään eikä jaksa tehdä duunin ulkopuolella mitään, paukut ei vaan riitä. Tosi lyhyt pinna kaiken kanssa, ja nukkua pystyivaikka kuinka paljon :( Niin ja meilläkin se netin ja telkan tuijottaminen, kaikkiillat ja pitkälle yöhön.
Nyt siis sai avattua lääkärissä suunsa, kun meni sinne muutenkin. Meillä oli jo puhuttu avioerosta, sanoin että en jaksa enkä pysty tätä, jos hän taas toisaalat hakee apua, yritän ja pyrin tukea häntä, kas kun edelleen rakastan tuota miestä. Lottovoitto oli, on, että lääkäri sattui olemaan mies, ja sellainen että mies oli uskaltautunut aloittamaan puhumisen. Lottovoitto myös se, että lääkäri todella kuunteli, oli läsnä, oli tärkeä juttu. Oli kysynyt et haluaisko mies silloin 3 viikon päästä psykologille vai hänelle, mies sanoi et ehdottomasti samalle, kynnys oli nytkin niin älyttömän korkea!
Muttanyt siis lääkitys aloitettu, katsotaan mitä tapahtuu. Paremmaksi ihan väkisinkin on asioiden muututtava, huonommaksi eivät jurikaan voisi mennä. Olen aivan älyttömän tyytyväinen että mieheni, joka muuten on 50 vee, uskalsi hakea apua, ja yritän todella tehdä kaikkeni että hän palaisi siksi mieheksi joka joskus tavatessamme onollut, siis kuvaanollisesti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että kun minäkin saisin mieheni lääkäriin, mutta se on kyllä täysin turha toivo! Oireet ovat ihan samanlaisen kuuloisi kuin ap:llä, jatkuva vetämättömyys, lasten kanssa ei jaksa ollenkaan jne jne, mutta en näe meillä että mies lääkäriin saakka saisi itsensä. Hattua nostan ap:n miehelle että vaikka on varmasti ollut vaikeata aloittaa lääkärin kanssa puhuminen ja rima on ollut korkealla, on kuitenkin sen tehnyt! Tsemppiä toivon teille, ap ja miehesi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, täällä myös yksi masentuneen miehen kanssa elävä...selibaatti on jo tuttua, mutta jos sais sen entisen miehen takaisin, selibaattikin olis helpompaa kestää :( ja olis ehkä toivoa sen selibaatin loppumisesta edes joskus...
Nalkutushan ei ole ollenkaan välttämätöntä, se on oikeasti henkistä pahoinpitelyä. Ei se tarkoita sitä, että et saisi sanoa miehellesi mistään asioista, se tarkoittaa vain sitä, ettet sano niitä nalkuttamalla, vaan keskustelet.
Terv. nalkuttaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nalkutushan ei ole ollenkaan välttämätöntä, se on oikeasti henkistä pahoinpitelyä. Ei se tarkoita sitä, että et saisi sanoa miehellesi mistään asioista, se tarkoittaa vain sitä, ettet sano niitä nalkuttamalla, vaan keskustelet.
Terv. nalkuttaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä kiltti ainakaan sorru siihen, että riidan tullen heität masennuksen silmille, tyyliin "oot niin hullu ettei lääkityskään auta".
Itse olin samassa tilanteessa, ja onneksi lääkitys auttoi aika nopeasti.
Ei sun tarvitse ryhtyä miksikään kynnysmatoksi, vaikka mies on masentunut. En tiedä, mitä tarkoitat nalkutuksella, mutta ainakin suoranainen haukkuminen, syyttely ja "etkö sä koskaan" -puhe olisi hyvä lopettaa.
Jääkö mies sairaslomalle? Kuinka pahaa masennus on? Varmaankin mies tarvitsee hieman "lepoa" velvollisuuksista joksikin aikaa. Voisitteko ihan jutella siitä, kuinka paljon voimia hänellä on ja mitä hän jaksaa tehdä, ja sopia sen mukaan, mitä hän esim. tekee kotona, on lasten kanssa jne. Ja jos arki käy sulle liian raskaaksi miehen toipuessa, niin mietitte siihen ratkaisuja, esim. siivooja, laskette siisteyskriteerejä, lapset hoitoon jos olette molemmat väsyneitä jne.
Jos sulla on raskasta, niin yritä puhua siitä ei-syyttävään tyyliin, ts. tuet häntä ja hyväksyt sen, että hän ei jaksa enempää, mutta haluat myös purkaa omaa mieltäsi.
Ja sitä mukaa kun mies toipuu niin hän ottaa tietysti taas enemmän vastuuta kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No oon varmaan harrastanut just tota "sä et koskaan" -jäkätystä, ja paljon :( Mies ei jää saikulle, masennus ei ole sellaista että kukaan ulkopuolinen ikinä arvaisi että hänellä on jotain ongelmia. Kotona mieheltä vaan tippuu hanskat ihan täysin, jaksaa maata sohvalla ja siinä se. Sanoo ettei vaan huvita, töissä just just jaksaa kun on tavallaan pakko, mut kotona ei. Siitähän ne suurimmat riidat on tietty tulleetkin kun ei ole pitkään aikaa osallistunut mihinkään kotona. Ollaan tästäkin puhuttu, ja välillä ryhdistäytyy ja tekee jonkun yhden asian, mut siinä se.
Mutta toikin on hyvä neuvo et jutellaan suoraan siitä mitä jaksaisi tehdä, mihin voimat riittää. Ja että tavallaan sanoisi mulle mitä haluaa mun tekevä, siis muuta kuin noi kodinhoitohommelit. Haluaako lähteä vaikka elokuviin välillä, mun kanssa tai yksin, jaksasiko lähteä esim. lenkille. Eli taas tarvitaan puhumista!!!
Ja muista, että tosiaan voi mennä useampi viikko ennenkuin lääkitys alkaa tehota. Mulla kesti muistaakseni kuutisen viikkoa ennenkuin olo alkoi helpottaa
Toi on varmasti sulle todella raskasta. Mutta ehkä suakin voi jopa henkisesti helpottaa, kun miehen "velttoudelle" on syy ja sun ei ikään kuin tarvitse odottaa häneltä mitään. Ja toivottavasti toipuminen lähtee nyt käyntiin, kun hän saa apua.
Pidä kiinni myös omasta jaksamisestasi! Käytä surutta lastenhoitoapua, ym. mitä vain on saatavilla (toivottavasti sitä on).
t. 6
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 14:10"]
No oon varmaan harrastanut just tota "sä et koskaan" -jäkätystä, ja paljon :( Mies ei jää saikulle, masennus ei ole sellaista että kukaan ulkopuolinen ikinä arvaisi että hänellä on jotain ongelmia. Kotona mieheltä vaan tippuu hanskat ihan täysin, jaksaa maata sohvalla ja siinä se. Sanoo ettei vaan huvita, töissä just just jaksaa kun on tavallaan pakko, mut kotona ei. Siitähän ne suurimmat riidat on tietty tulleetkin kun ei ole pitkään aikaa osallistunut mihinkään kotona. Ollaan tästäkin puhuttu, ja välillä ryhdistäytyy ja tekee jonkun yhden asian, mut siinä se.
Mutta toikin on hyvä neuvo et jutellaan suoraan siitä mitä jaksaisi tehdä, mihin voimat riittää. Ja että tavallaan sanoisi mulle mitä haluaa mun tekevä, siis muuta kuin noi kodinhoitohommelit. Haluaako lähteä vaikka elokuviin välillä, mun kanssa tai yksin, jaksasiko lähteä esim. lenkille. Eli taas tarvitaan puhumista!!!
[/quote]
Kiitos hyvistä kommenteista, todella ajattelen just niin et jaksan taas paljon paremmin eteenpäin kun on joku valonpilkahdus tulevaisuudessa, että asiat muuttuisivat, että mies voisi paremmin, että lääkärissä käynti ja lääkitys auttaisivat oikeesti!
Vai että selinaattia pitää sit varoa...meillä ei ole miestä kiinnostanut seksi noinkahteen vuoteen, eikä sen puoleen mikään muukaan, joten lääkkeet ei ainakaan veis selibaattiin. Jos ne toimiskin tässä tapauksessa toisin päin...
No, en ole mies, mutta masentunut kuitenkin. Kun itse sain apua masennukseen, toivoin kovasti ymmärrystä. Itseni kohdalla vaikutti paljon se, millä äänensävyllä ja asenteella muut kyselivät. Kun kyllähän masennus ja sen hoito varmaan "ulkopuolisissa" kysymyksiä herättää. (näin olen oman perheeni kanssa huomannut)
Älä siis käytä "nalkuttavaa" sävyä kysellessäsi/jutellessasi. Yritä pitää puheessa helppo ja lähes arkinen sävy. Minua se ainakin on auttanut. Kun oma äitini yritti vetää minut "masennuskeskusteluun" oikein opettelemallaan "terapeuttiäänellä", en puhunut hänelle viikkoon. Meni niin hermot.:/
Ja ymmärrän kyllä, että sulle on vaikeaa vaihtaa suhtautumista. Olet aikaisemmin puskenut huolestuneena miestäsi apua kohti ja nyt viimein onnistunut. Nyt "nalkuttajan" on aika antaa tilaa tukijalle. Ei ole helppoa.:)
Yritä ajatella, että tämä on nyt miehellesi tosi iso juttu. Jos hän vaikka vielä terapiaan pääsee tms. hän varmasti haluaa jutella niistä kanssasi. Ja lääkityksestä myös. Sinun ei kuitenkaan tarvitse ihan kaikkea sietää, jos koet sen liian raskaaksi. Tiettyyn pisteeseen on toivottavaa, että kuuntelet ja kommentoit ja olet kiinnostunut, mutta voit totta kai kertoa miehellesi, että kaikkea "lokaa" ei sinunkaan tarvitse kuunnella. Hänellä on ammattilaiset siihen hommaan. Sinunkaan oma mielenterveytesi ei lopulta kestä, jos joudut sijaiskärsijäksi.
Voin kai vaan sanoa, että hienoa, että miehesi on apua saanut ja sinä olet häntä siinä auttanut! Rakastat häntä selvästi mielettömän paljon.:) Ja toivotan voimia teille molemmille. Muista: Tuki on tärkeää, mutta niin ovat myös rajat.
Alue: Aihe vapaa
Saanko kysyä minkä nimistä lääkettä miehesi sai ja millä annoskoolla? Millaisia ovat miehesi masennusoireet?
Itse olen samassa tilanteessa, vielä mies ei ole käynyt lääkärissä. Masennus näkyy niin, että mies ei jaksa lapsia, ei tee kotona mitään, nukkuu paljon, makoilee jne. Ei jaksa mitään, roikkuu netissä, huokailee jne.