Miksi pitäisi elää jos ei pysty kokemaan elämäänsä elämisen arvoiseksi?

Olen TÄYSIN samaa mieltä. Ja tilanne tulee kohdallani muuttumaan. 25vuotta masennusta eikä terapiat, mitkään helpota. En saa elämästä kiinni. Vammat, kivut, työttömyys, yksinäisyys.. Ei kukaan pidä elää näin.

Ei tarvitse.

Jos itse olisin tuossa tilanteessa, niin repäisin kunnolla. Sanoisin itseni irti töistä, myisin kaiken mitä pystyn (eli vaatteita ja jotain muuta pientä) ja ostaisin menolipun jonnekin. Koska jos ei kerran millään ole mitään väliä, niin samahan tuolle kuoleeko Suomessa vai Balilla. Voisi mennä vaikka vapaaehtoistöihin jonnekin eläinsuojelujuttuun. Ei tarvitsisi miettiä malariaa, rokotuksia, liikennettä, paikallisia vaaroja, koska millään ei tosiaan olisi mitään väliä. Tai ihan vain reissata niin pitkään kuin rahat riittää, tiskata välillä astioita tai tehdä jotain muuta, mistä saa taas pariksi päiväksi tuloja. Ja sitten kun kyllästyy niin aina olisi se vaihtoehto, että lopettaisi itse elämänsä.

Oikeasti: et sinä kuolla halua, sinä vain pelkäät elää.

Samaa mieltä.