Lue keskustelun säännöt.
Miten te koiraihmiset jaksatte niitten koirienne kanssa?
13.03.2019 |
Olen ollut puolivastentahtoisesti nyt viikon koiravahtina kun omistajansa ovat reissussa, enkä alkuunkaan käsitä, miksi kukaan haluaa tällaisen pallon jalkaan. Koira on aivan masentunut koko päivän yksin, pääsee aamulla kävelylle ja sitten on 8h yksin ja sitten pääsee taas ulos. Miten se koirakaan nauttii??
Jokainen päivä on kuin Päiväni Murmelina -elokuvassa. Herään, ensimmäisenä koira kuselle, sitten koiralle ruokaa ja raikasta vettä, se tarkoittaa että pitää herätä puoli tuntia aiemmin kuin mitä muuten, eli pitää myös käydä nukkumaan aiemmin.
Sitten kusi sukassa töistä kotiin hirmu kiireellä, ei todellakaan piipahdeta kauppaan, kun koira pitää tulla kusettamaan uudestaan. Sen jälkeen kun pakollinen paha ( =koira) on hoidettu, pitääkin valmistaa seuraavan päivän eväät ja on aikaa itselle. Salille ei tosiaan jaksa enää lähteä, eikä edes voi, koska koira olisi sitten 10h päivässä yksin.
Siis teettekö te koiraihmiset oikeasti mitään muuta vai onko teillä siellä armeijallinen ihmisiä hoitamassa??
Jos väitätte ehtivänne tehdä päivässä kaiken, niin joko valehtelette, tai sitten se koira on heitteillä.
En ole koskaan ollut niin väsynyt kuin tästä koiran hoitamisesta, elämä pyörii vaan tuon ympärillä, eikä muuhun jää aikaa.
Ja koiraihmisenä olen itseäni pitänyt ja onhan tuo suloinen otus, mutta ei luoja, mikä vaiva siitä on.
En enää ihmettele, miksi nykyperheet pakenevat arkeaan Thaimaahan tms., ne arjen pakenijat joita mitä tiedän, ovat lapsiperheitä, jossa 2-3 koiraa. Aivan varmasti uupuu, jos pyörittää työ/lasten harrastus/ koira -palettia, ja vielä onnistuu pitämään kaikki hengissä (ja avioliiton kasassa).
Kommentit (55)
Niin no se huolenpito on sen uskollisen ystävän hinta. Välillä tietty sapettaa, mutta ei sitä sen enempää tule ajateltua, ennemmin elän elämääni koiran kanssa kuin ilman. Täytyy kyllä sanoa, että huomattavasti kivempi kyllä kun voi jakaa hoitovastuun kumppanin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perheessä on sekä koiria ja lapsia ja aikaa riittää vallan hyvin myös harrastuksille. Koira on perheenjäsen ja niinollen mukana monessa joskaan kaikkialle ei tietenkään pääse. Lemmikki/lapsiperheen arjen saa sujumaan mukavasti, kun rutiinit on ensin paikallaan, siten jää aikaa myös ekstra aktiviteeteille. Tämä tietenkin vaatii omistautumista mutta se nyt tulee automaattisesti koska perhe on kaikkine jäsenineen kovin rakas.
Mutta on hyvä, että tunnistat väsymyksen merkit itsessäsi, silloin et ota hetken mielijohteesta koiraa josta myöhemmin luopuisit koska et jaksa/halua 👍
No meillä on kaksi koiraa, mutta perheessä onkin 4 ihmistä niitä hoitamassa. Eli ollaan jaettu lenkit, yksi vie aamulla, toinen 8se lapsi joka tulee ensimmäisenä koulusta) vie päivä lenkin. Minä vien aina iltalenkin joka on pidempi ja harrastan heidän kanssa. Koirat ovat yksin max 5 tuntia päivästä ja sitten on teini kotona heidän kanssa. Ehdin ihan hyvin käydä salilla koska meitä perheessä on monta niitä hoitamassa.
Mutta, meille tuli nämä koirat (keski kokoiset) vasta kun lapset olivat sen verran isoja jotta voi hoitaa.
AP:n teksti on niin hyvä,että se täytyisi liittää koira-ajokorttiin,kun sellainen tulee! tai laittaa esiin julkiselle paikalle!Moni koiranomistaja pitää koiraansa liian kauan yksin kotona ja kiirettä sinne,tänne menoihin ja harrastuksiin! Ennenkuin kukin edes harkitsee koiran ottamista,kannattaa ajankäyttöä miettiä harkiten ja tarkkaan! Koirat on ihania,perheenjäseniä,mutta niille on annettava rakkautta,huolenpitoa ja se vie aikaa-mutta koiralta saa myös paljon,jos on valmis huolehtimaan lemmikistään elämänpituisen ajan. AP,kiitos aloituksesta <3 Tärkeä aihe,pitäisi puhua enemmän julkisuudessa.
Päivän paras hetki on usein se kun saa lähteä koiran kanssa ulos. Se on mulle ainakin sitä omaa aikaa. Koiran turkin puunaminen ja kynsien leikkuu on kivaa.
Koiran omistaminen on aikaa vievä harrastus. Meillä vastuun jakaa kaksi ihmistä - minä hoidan aamut, mies kotiintulot. Mutta jos toinen on työmatkoilla, niin vastuu jää tietenkin sille toiselle. Ei tuota ongelmaa. Harrastukset on yllättäen agility ja viikonloppuisin/lomalla käydään retkillä/vaeltamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän takia mulla ei ole koiria, lapsia tai muitakaan elukoita. Mä tunnen itseni tarpeeksi hyvin ja tiedän, että en jaksaisi kovin montaa päivää hoitaa mitään tai ketään. (Rahasta tuli kyllä joskus 15-vuotiaana oltua kesä lapsenlikkana, mutta se kokemus sitten riittikin.)
Ei kaikilla ole hoivaviettiä tai jaksamista tuohon. Hyvä muuten kun aloittajakin pääsi kokeilemaan koiravahtina olemista, niin nyt tietää, että omaa koiraa ei kannata ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule ap, minä jaksan PALJON paremmin elää koirani kanssa kuin ihmisen! Koira on ollut tähän asti ehdottomasti paras asuinkumppani mitä minulla ollut. Rakastan koiria, paljon enempi kuin ihmisiä! On aivan ihanaa kun pitää lenkkeillä 3 kertaa päivässä ja ehdin käydä töissäkin ,aivan hyvin. Minulla tulee aina olemaan koira. t. N.58 v.
No tämä selittää. Sinulle siis riittää lenkkeily? Minä taas tarvitsen salitreeniä sen lisäksi, ja olisi kidutusta koiraa kohtaan jättää se yksin yli kymmeneksi tunniksi päivässä (treeni+työpäivä).
Pidän koirista myös liikaa pitääkseni sitä yksin edes sitä kahdeksaa tuntia. Pahalta tuntuu tulla kotiin kun reppana on odottanut täällä tunteja. Tiedän esim. yrittäjiä, jotka pitävät koiria mukana työssään. Tai jos koiran ei oikeasti tarvitse olla yksin suurinta osaa päivästä. Mutta tiedän myös monta, jotka eivät ajattele koiraa vaan itseään, ja lenkittävät niitä oman aikataulunsa mukaan.
ap
Meillä on punttisali töissä johdon käytössä. Sikäli olen ehkä ollut etuoikeutettu.
Sinccis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira on laumaeläin. Ei sitä pitäisi jättää päiväksi yksin. Ota mukaan töihin.
Outoa, kun joutuu olemaan vastuussa luojanluomasta...ko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikilla koirallisilla ole tuollaista tilannetta kuin kuvailit.
Mulla esim näin:
Aamulla ylös 15 minuuttia ennen töihin lähtöä noin klo 5. Siinä vartissa käyn vessassa, puen, juon lasin vettä, kusetan koiran pihassa, kaivan auton lumesta, päästän koiran sisälle ja lähden töihin.
Kotiin palaan noin klo 10. Syön pikaisesti. Sitten lähdetään koiran kanssa tekemään jotain. Mulla on siinä noin 5 tuntia aikaa tehdä kaikkia kotihommia, olla sen koiran kanssa, käydä asioilla. Päivästä riippuu miten aika jakautuu eri aktiviteeteille.
Töihin palaan klo 15 jälkeen ja takaisin tulen n klo 19. Vielä ehtii koiran kanssa ulos jos ei muut perheenjäsenet ole ehtineet viemään sitä ensin.
Lapset ja mies osallistuu myös, mutta päävastuu on mulla. Koira on ihan yksin pari tuntia päivässä.
En osais enää olla ilman koiraa, onhan noita ollut viimeiset 25 vuotta huushollissa. Parhaillaan 3 kerrallaan, nykyään vain yksi. Koiramaisia harrastuksia harrastellaan vaihtelevasti, nykyään vähemmän kun koira on jo 12v vanhus. Ulkomaita myöten on tämänkin kanssa reissattu, onhan se kansainvälinen muotovalio. Uusi pentu on jo vakaassa harkinnassa ja alustavasti varattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites lapset?
En tiedä tarkoititko, että entäs lapset, eivätkö he käytä koiraa, mutta käsitin että viittasit lapsiin vastaavina vaivoina.
Kerro minulle 12-vuotias lapsi, jota pitää käyttää pöntöllä joka aamu ja kävelyllä ja sitten rientää töistä kotiin kulkematta kaupan kautta? Lapsilla on kavereita, he voivat olla omin avuin koulun jälkeen jo 7-vuotiaana, koska osaavat pissattaa itse itsensä.
Koira on vauva koko elämänsä ajan, täysin riippuvainen ihmisestä. Ja edelleen pidän koirista, ja lapsista, mutta itselleni en halua ainakaan koiraa. Ei minusta olisi elämään samaa päivästä toiseen. En jaksa uskoa, että kaikki ihmiset tajuavat tämän koiraa hankkiessaan.
12 v. lapsi on vielä aika sitova jos ei jätä lasta heitteille. Kyllä vielä teininkin kanssa pitää viettää aikaa etenkin jos teini sitä haluaa. Ei lapsia jätetä yksin kotiin kun lähdetään viikonlopuksi pitämään hauskaa, siitä lävähtää sakot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on aivan parasta nousta aamulla aiemmin ja käydä heräämässä koiran kanssa metsässä. Sitten jaksaa lasten aamu hulinatkin paremmin, kun on hetken ehtinyt jo olla itsekseen.
Koira on minun harrastuskaveri ja meidän perheen tärkeä jäsen, joka kulkee mukana, aina, kun mahdollista. Totta kai se työllistää ja välillä tuon energiapommin kanssa saa kiristellä hampaita, mutta loppujenlopuksi antaa niin paljon, että sen puolesta tekeekin asioita oikein mielellään.
Meillä on kaksi isoa koiraa eikä ole yhtään hankalaa. Mies lähtee töihin klo. 7, mä nousen yhdeksän aikaan, juon kahvit, puen ja lenkitän koirat. Töihin lähden klo. 11, mies tulee kotiin 16.30 ja vie koirat puistoon ja ruokkii ne.
Myöhään illalla jompikumpi vie iltalenkin. Vapaapäivinä käydään koirametsässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites lapset?
En tiedä tarkoititko, että entäs lapset, eivätkö he käytä koiraa, mutta käsitin että viittasit lapsiin vastaavina vaivoina.
Kerro minulle 12-vuotias lapsi, jota pitää käyttää pöntöllä joka aamu ja kävelyllä ja sitten rientää töistä kotiin kulkematta kaupan kautta? Lapsilla on kavereita, he voivat olla omin avuin koulun jälkeen jo 7-vuotiaana, koska osaavat pissattaa itse itsensä.
Koira on vauva koko elämänsä ajan, täysin riippuvainen ihmisestä. Ja edelleen pidän koirista, ja lapsista, mutta itselleni en halua ainakaan koiraa. Ei minusta olisi elämään samaa päivästä toiseen. En jaksa uskoa, että kaikki ihmiset tajuavat tämän koiraa hankkiessaan.
12 v. lapsi on vielä aika sitova jos ei jätä lasta heitteille. Kyllä vielä teininkin kanssa pitää viettää aikaa etenkin jos teini sitä haluaa. Ei lapsia jätetä yksin kotiin kun lähdetään viikonlopuksi pitämään hauskaa, siitä lävähtää sakot.
Aika ontuva vertaus? 12v lapsen kanssa voi mennä leffaan = koira on sillä välin kotona yksin. Lapsen kanssa voi mennä uimahalliin = koiran ei. Lapselle voi laittaa tekstarin ja puhua videopuhelua, jos työpäivä venyy, lapselle voi tilata vaikka pitsan kotiin, jos ei ehdi laittamaan ruokaa.
Lapsi ymmärtää, tiedostaa ja käsittää, miksi äitillä menee töissä pitkään. Koira ei käsitä, se vaan uskollisesti odottaa omistajaansa. Lasten kanssa kommunikoidaan ja vuorovaikutetaan, yhteinen tekeminen voi olla mitä vaan. Mutta koiran kanssa sille ominainen tekeminen ja lajikäyttäytymisen mukainen toiminta ei tosiaankaan ole mitään leipomista, sitä pitää AKTIVOIDA ja sen kanssa pitää tehdä koirajuttuja, käsitätkö eron?
Ärsyttää tämä lasten ja koirien vertailu, lapset ovat oivallisia koiran hoidossa, mutta omassa tapauksessani puhuin nyt yksin asuvan aikuisen ihmisen näkökulmasta, että koira oikeasti sitoo todella paljon ja estää monenlaisen sosiaalistumisen (pidän ihmisistä ja tykkään seurustella heidän kanssaan).
Haluan myös painottaa, että pidän koirista liikaa ottaakseni sellaisen itselleni.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites lapset?
En tiedä tarkoititko, että entäs lapset, eivätkö he käytä koiraa, mutta käsitin että viittasit lapsiin vastaavina vaivoina.
Kerro minulle 12-vuotias lapsi, jota pitää käyttää pöntöllä joka aamu ja kävelyllä ja sitten rientää töistä kotiin kulkematta kaupan kautta? Lapsilla on kavereita, he voivat olla omin avuin koulun jälkeen jo 7-vuotiaana, koska osaavat pissattaa itse itsensä.
Koira on vauva koko elämänsä ajan, täysin riippuvainen ihmisestä. Ja edelleen pidän koirista, ja lapsista, mutta itselleni en halua ainakaan koiraa. Ei minusta olisi elämään samaa päivästä toiseen. En jaksa uskoa, että kaikki ihmiset tajuavat tämän koiraa hankkiessaan.
12 v. lapsi on vielä aika sitova jos ei jätä lasta heitteille. Kyllä vielä teininkin kanssa pitää viettää aikaa etenkin jos teini sitä haluaa. Ei lapsia jätetä yksin kotiin kun lähdetään viikonlopuksi pitämään hauskaa, siitä lävähtää sakot.
12 vuotias lapsi voi kysyä kaveriltaan, pääseekö heille, soitteleeko koira kavereilleen (koirapuistosta saamiinsa numeroihin) ja tälläytyy yökylään? Koiralle pitää järjestää hoitaja samalla vaivalla kuin pikkuvauvalle, ja hoitajan on oltava luotettava ja oikeasti ymmärrettävä koiran parasta, ei saa antaa vääriä snäksejä ja pitää oikeasti hoitaa koiraa. Lasten yökyläily on monelle vanhemalle helpotus, kun lapsi saa kavereita ja viihtyy omissa oloissaan.
Teinin kanssa yhdessä vietetty aika voi olla paljon vähemmän sitovaa kuin koiran kanssa vietetty aika. Jos miettii jotain labradorinnoutajaa, niin eipähän monikaan labbis saa paljoakaan kun katsotaan yhdessä sohvalla leffaa (ei, vaikka se olisi Ryhmä Hau).
Tuntuu että monella se koirakin vaan kuitenkin menee siinä muun arjen sivussa, ja koira itsessään jää aika vähälle huomiolle. Otetaan se vaan arjen koristeeksi ja lenkkikaveriksi. Ihmiset on niin itsekkäitä.
Mulla on 6 koiraa, 2 lasta ja oma yritys. Kyllä, vapaa-aikaa niukasti mutta silti ehtii harrastamaan lasten ja koirienkin kanssa. Se on se miten aikansa käyttää. Ja koti tiptop.
Rakastan koiria!
Varmaan riippuu myös omasta aktiivisuustasosta, rutiineista,tärkeysjärjestyksestä ja siitä miten asiat organisoi. Itselläni ei ole koskaan ongelmia kaupassa käyntien tai omien menojeni kanssa ja lomareissujen ajaksi menevät sukulaisten tai ystävien luo hoitoon (vastavuoroisesti).
Itse herään normaalisti joskus viiden maissa aamulla levänneenä (ilman kelloa). Juon kahvit ja lähden koirien kanssa tunnin juoksulenkille. Aamupalat,suihkut ym. ja töihin. Koirat ovat välillä kotona, välillä töissä mukana, riippuen siitä haluavatko lähteä. Yleensä viihtyvät kotona ihan keskenään ja meillä on koiranluukku takapihalle.
Töistä tullessa puistoon/metsään/lenkille/uimaan ja jos mennään autolla johonkin pidemmälle niin käyn samalla kaupassa jos on tarvis. (Ja ennen kuin vedätte hernut nenuun niin autossa ilmastointi ja kauppareissu 10-15 min.). Iltaisin käydään rauhallisella lenkillä. Meillä ei ole mitään tarkkaa aikataulua. Fiiliksellä mennään. Joskus on omia menoja eivätkä koirat siihen kuole kun vain huolehtii perustarpeista/hommaa hoitajan tai ulkoiluttajan.
Itse en ole koskaan kokenut koiriani vaivaksi mutta ihmisiä on erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Aika monella rakki ammutaan ensimmäisenä kun toukkaa pukkaa.
Mitä kielenkäyttöä ja ilmaisua, aiheesta puhumattakaan! Millainen ihminen tällaista kirjoittaa :O
Se kaikki tuntuu niin palkitsevalta sitten kun joskus kävelyllä koira päättää vääntää jätökset jalkakäytävälle ja jätän ne siihen kiusallani muiden harmiksi. Kiitos koira!
Niin minäkin mietin jonkun muun lapsia edes pari tuntia hoitaessani, että miten helvetissä joku jaksaa tätä 24/7. Ei se vieraan lapsi tai vieraan koira ole sama kuin oma.
Nää on valintakysymyksiä. Mulla kaks koiraa, ei lapsia.