Ottaa päähän. Mikä voisi olla opettajan motiivi?

Toivoisitko siis, ettei koulusta kerrottaisi, miten siellä sujuu?

Tunnen tuskasi! Omani on vasta eskarissa, mutta jatkuvasti tulee negatiivista palautetta ja nyt viimeksi lapsen kuullen, vaikka tämä opettaja on itsekin sanonut ettei lapsi saisi kuulla näitä keskusteluja ollenkaan..! Ehkä se on turhautumista? Niin tai näin, ei asiallista.

Jos koulussa ollaan perillä lapsen ongelmista, mielestäni on vähän turhaa ja typerääkin laittaa kotiin viestiä levottomuudesta, koska eihän se siitä miksikään muutu! Vähän kuin joku toteaisi arviossaan "lapsellasi on siniset silmät" säännöllisesti...

No pitäisikö sinun kysyä opettajalta sitä motiivia? Että mikä hänen tavoitteensa on noilla viesteillä?

Miksi ei muutu? Eikö erityislasta tarvitse kasvattaa?

Kun lapsenne rikkoo naapurin aidan, toteatteko naapurille, että naapuri ei vain osaa laittaa lapsellenne rajoja? Tai että lapsenne oikeues erityislapsena on rikkoa aitoja? Jos erityislapsenne potkii mummoa, toteatteko mummolle, että voi, voi, mutta emme olleet paikalla, joten vika ei ole meidän ja että mummon pitäisi tajuta väistää kadulla erityislapsen näköisiä ihmisiiä?

Opettaja kertoo lapsenne tekemisistä ja tapahtumista siksi, että hän yrittää viestittää teille, minkälaista siellä koulussa on. Teidän tehtävänne on kykyjenne mukaan kertoa lapselle, mitä häneltä odotetaan siellä koulussa, ja jos viesti ei mene perille, on koulu lapselle väärä paikka. Sitten on mietittävä muunlaisia vaihtoehtoja. 

On surullista, jos vanhempi kokee, että lapsi on koulussa jonkun muun kasvastettavana ja ne asiat eivät vanhemmalle kuulu. Fakta kun on, että koulu auttaa vanhempia kasvatustehtävässä mutta ei ota vanhemmille kuuluvia velvotteita pois. 

Poistakaa lapsen ruokavaliosta sokeri ja valkoinen leipä.

Opettajan motiivi on hoitaa virkavelvollisuutensa. Lapsen kasvatus viimekädessä kuuluu aina kodille. Jos lapsi ei yksinkertaisesti pysty olemaan rauhallinen koulussa, niin siihen on aina joku syy. Opettajan on mahdotonta arvata syytä, että liittyykö se esim. johonkin ADHD-diagnoosiin vai onko lapsella vain niin paha olo, että oireilee riehumalla koulussa (monesti esim. lasten masennus näkyy agressiivisena käytöksenä toisin kuin aikuisten). Voi olla myös, että lapsen perustarpeet eivät ole kunnossa.

Jos sinä lapsen vanhempana et tiedä, että mikä lapsesi oirehdinnan aiheuttaa, niin hakekaa siihen apua ulkopuolelta. Soita vaikka koulukuraattorille, perheneuvolaan tai varaa aika vaikka lääkäriin.

No yleensä eikös vanhemmat reagoi huonoon tuntikäytökseen niin, että kotona tulee sanktiota jos ei osaa koulussa olla kunnolla... Ei kyllä varmaan toimi erityislapsen kanssa, joten on eri asia. Entäs jos kysyisit opettajalta ja tekisitte yhteistyötä, jotta ongelma saataisiin ratkaistua?

Wilmaan täytyy laittaa ylös se, miten lapsi käyttäytyy. Kun joskus haetaan apua lapsen käytösongelmiin, hän ei välttämättä saa mitään tukea/kouluavustajaa/tms., jos missään ei ole ensimmäistäkään merkintää, että hän apua tarvitsisi. Se on siis paitsi tieto huoltajille siitä, että käytös ei koulussa ole sellainen kuin pitäisi, myös takaa oppilaan oikeusturvan jatkossa.

Se on vähän sama asia kuin merkinnät tekemättömistä läksyistä: tukiopetusta saa siinä kohtaa, kun on yrittänyt tehdä tehtäviä tunnilla ja läksyt kotona parhaan kykynsä mukaan joka kerta eikä silti ymmärrä asiaa; jos taas läksyt on säännöllisesti tekemättä ja puolet tunneista istuu ilman kirjaa unohtamisen takia ja kännykkää näpytellen, on turha ruveta vinkumaan mitään tukiopetusta, kun kokeesta on tullut nelonen.

Lisäksi on tietysti toivottavaa, että aina kun on merkintä huonosta käytöksestä, huoltaja puhuisi lapsensa kanssa asiasta, jotta lapsi ymmärtäisi, että koulu ja koti yhdessä ovat samalla linjalla käytösperiaatteista.

Wilman merkinnät eivät ole ainoastaan kotiin, vaan myös oppilashuoltoryhmälle tarkoitettuja. Se on sähköinen reissuvihko, johon kirjataan oppilaan päivän kulkua. Ei ole tarkoitus, että sinä lähdet kesken työpäivän rauhoittelemaan levotonta lasta. Tarkoitus on seurata lapsen tilannetta pitkällä tähtäimellä. Kun lapsen asioista pidetään tapaaminen koululla, on hyvä, jos mukana on tuloste wilma-merkinnöistä. Kun lapsesi tuen tarvetta pohditaan, on näistä merkinnöistä hyötyä lapsellesi.

Itse ainakin haluan tietää miten lapsillani menee koulussa. Pitäisikö levoton käytös salata siksi, että lapsen äiti / isä ei halua tietää totuutta lapsen käytöksestä?

Opettajien tarkoitus ei ole hankaloittaa perheiden elämää Wilma-viesteillä, itse opettajana voin kertoa, että ei niitä negatiivisia viestejä kiva ole laittaa. Kyllä ongelmakäytöksestä on velvollisuus kuitenkin tiedottaa kotiin, koska kasvatusvastuu on viime kädessä siellä kotona. Ei opettaja voi ratkaista yksin yhden lapsen ongelmia, kun niitä lapsia on siellä ryhmässä aika monta muutakin. Eikö lapsen häiriökäytös huolestuta ollenkaan kotona?

Ihan oikeastiko ajattelet, ettei kotona voi mitenkään puuttua koulussa tapahtuvaan käytökseen? Jokaisesta wilma-viestistä keskustelet lapsesi kanssa ja esim. niinä päivinä kun merkintä on tullut niin kotona tulee joku rangaistus (pelikielto, ei kaverille kylään, puhelin pois tms.), näin lapsi oppii, että sillä omalla käytöksellä on seurauksia.

Erityislastakin pystyy kasvattamaan ja pitää kasvattaa.

Mutta provohan tämä oli, ei kukaan todellisuudessa ole noin tyhmä kuin mitä ap kirjoitti olevansa.

Meille ei koskaan ole tullut mitään viestejä miten koulussa menee. Vanhempainvartissakin poikaa vaan kehuttiin. Silti käytösnumero on 7. Ihmettelen suuresti. Joten itse todellakin kaipaisin tietoa siitä miten lapsi koulussa käyttäytyy.

Et taida ihan tietää, millaisia erityislapsia on olemassa. Esim eräs syvästi autistinen puree ja hakkaa opettajia, toisia oppilaita, vanhempiaan. Ei mene puhe perille. Kuvilla kommunikoi, mutta epäselvää, paljonko ymmärtää niistä.

Vanhemmat todellakin tietävät, että lapsi puree ja raapii ja lyö. Mutta keinot on vähissä, koska lääkärit eivät ole löytäneet sellaista lääkitystä, mikä auttaisi. Puhe ei mene perille. Keskustelu on yhtä tyhjän kanssa, kun ei välttämättä tiedä, paljon edes poika ymmärtää.

Ne viestit joka päivä on todellakin yhtä tyhjän kanssa. Mitä vanhempien pitäisi tehdä? Jos lapsella on pahat käytöshäiriöt ja väkivaltaisuutta, niin hankala siihen on vanhempien puuttua, mitä lapsi koulussa tekee. 

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 14:37"]

Ihan oikeastiko ajattelet, ettei kotona voi mitenkään puuttua koulussa tapahtuvaan käytökseen? Jokaisesta wilma-viestistä keskustelet lapsesi kanssa ja esim. niinä päivinä kun merkintä on tullut niin kotona tulee joku rangaistus (pelikielto, ei kaverille kylään, puhelin pois tms.), näin lapsi oppii, että sillä omalla käytöksellä on seurauksia.

Erityislastakin pystyy kasvattamaan ja pitää kasvattaa.

Mutta provohan tämä oli, ei kukaan todellisuudessa ole noin tyhmä kuin mitä ap kirjoitti olevansa.

[/quote]

Onko sinunkin lapsesi siis erityislapsi?

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 14:50"]

Meille ei koskaan ole tullut mitään viestejä miten koulussa menee. Vanhempainvartissakin poikaa vaan kehuttiin. Silti käytösnumero on 7. Ihmettelen suuresti. Joten itse todellakin kaipaisin tietoa siitä miten lapsi koulussa käyttäytyy.

[/quote]

Ei ole.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 14:56"]

Onko sinunkin lapsesi siis erityislapsi?

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 14:50"]

Meille ei koskaan ole tullut mitään viestejä miten koulussa menee. Vanhempainvartissakin poikaa vaan kehuttiin. Silti käytösnumero on 7. Ihmettelen suuresti. Joten itse todellakin kaipaisin tietoa siitä miten lapsi koulussa käyttäytyy.

[/quote]

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 14:53"]

Et taida ihan tietää, millaisia erityislapsia on olemassa. Esim eräs syvästi autistinen puree ja hakkaa opettajia, toisia oppilaita, vanhempiaan. Ei mene puhe perille. Kuvilla kommunikoi, mutta epäselvää, paljonko ymmärtää niistä.

Vanhemmat todellakin tietävät, että lapsi puree ja raapii ja lyö. Mutta keinot on vähissä, koska lääkärit eivät ole löytäneet sellaista lääkitystä, mikä auttaisi. Puhe ei mene perille. Keskustelu on yhtä tyhjän kanssa, kun ei välttämättä tiedä, paljon edes poika ymmärtää.

Ne viestit joka päivä on todellakin yhtä tyhjän kanssa. Mitä vanhempien pitäisi tehdä? Jos lapsella on pahat käytöshäiriöt ja väkivaltaisuutta, niin hankala siihen on vanhempien puuttua, mitä lapsi koulussa tekee. 

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 14:37"]

Ihan oikeastiko ajattelet, ettei kotona voi mitenkään puuttua koulussa tapahtuvaan käytökseen? Jokaisesta wilma-viestistä keskustelet lapsesi kanssa ja esim. niinä päivinä kun merkintä on tullut niin kotona tulee joku rangaistus (pelikielto, ei kaverille kylään, puhelin pois tms.), näin lapsi oppii, että sillä omalla käytöksellä on seurauksia.

Erityislastakin pystyy kasvattamaan ja pitää kasvattaa.

Mutta provohan tämä oli, ei kukaan todellisuudessa ole noin tyhmä kuin mitä ap kirjoitti olevansa.

[/quote]

[/quote]

no itseasiassa opetan erityislapsia eli varsin hyvin on tiedossa erityislasten laaja kirjo :)

Tavallaan ymmärrän turhautumisen. Koska minustakin tuntuu tosi turhauttavalta, että kotona teen kaikkeni ja opettaja tekee kaikkensa, mutta silti lapsi ei osaa koulussa käyttäytyä.

Kotona saan pidettyä kurissa, ja tottakai aina wilmaan tulleista merkinnöistä keskustellaan. Mutta kun se ei vaan jumankauta riitä!! Vaikka kaikki mahdolliset rangaistukset ja ihan mikä tahansa mitä voi kuvitella on käytössä ja kokeiltu. Niin_se_ei_vaan_riitä. Mulla ei ole enää muita keinoja vaikuttaa asiaan, kuin oikeasti lopettaa työt ja ruveta istumaan luokassa.

Tsemppiä ap:lle.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 14:53"]

Et taida ihan tietää, millaisia erityislapsia on olemassa. Esim eräs syvästi autistinen puree ja hakkaa opettajia, toisia oppilaita, vanhempiaan. Ei mene puhe perille. Kuvilla kommunikoi, mutta epäselvää, paljonko ymmärtää niistä.

Vanhemmat todellakin tietävät, että lapsi puree ja raapii ja lyö. Mutta keinot on vähissä, koska lääkärit eivät ole löytäneet sellaista lääkitystä, mikä auttaisi. Puhe ei mene perille. Keskustelu on yhtä tyhjän kanssa, kun ei välttämättä tiedä, paljon edes poika ymmärtää.

Ne viestit joka päivä on todellakin yhtä tyhjän kanssa. Mitä vanhempien pitäisi tehdä? Jos lapsella on pahat käytöshäiriöt ja väkivaltaisuutta, niin hankala siihen on vanhempien puuttua, mitä lapsi koulussa tekee. 

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 14:37"]

Ihan oikeastiko ajattelet, ettei kotona voi mitenkään puuttua koulussa tapahtuvaan käytökseen? Jokaisesta wilma-viestistä keskustelet lapsesi kanssa ja esim. niinä päivinä kun merkintä on tullut niin kotona tulee joku rangaistus (pelikielto, ei kaverille kylään, puhelin pois tms.), näin lapsi oppii, että sillä omalla käytöksellä on seurauksia.

Erityislastakin pystyy kasvattamaan ja pitää kasvattaa.

Mutta provohan tämä oli, ei kukaan todellisuudessa ole noin tyhmä kuin mitä ap kirjoitti olevansa.

[/quote]

[/quote]

Tällaisen lapsen paikka ei varmasti ole normikoulussa vaan ihan muualla jossa opetus on hänelle sopivampaa ja jossa hänen ongelmaansa on mahdollista suhtautua paremmin. Toisekseen, eikö kuitenkin ole asiallista ilmoitella ajoittain kotiin että tilanne on edelleenkin huono vaikka se olisikin tiedossa? Vai haluuako joku vanhempi tosiaan ettei koulusta kerrota mtn kuulumisia?

Työrauhan antaminen muille lapsille. Vanhemmat kasvattavat lapsensa - ei opettaja.

Näitä vanhempia aina tulee vastaa, jotka ovat sitä mieltä, että koulu hoitakoon koulussa tapahtuvat jutut, vanhempi ei voi mitään sille mitä lapsi koulussa tekee.

Eihän siinä mitään, sitten me koulussa hoidetaan tilanteet niillä keinoin mitä siellä on mahdollista käyttää. Harmi vaan, ettei yhteistyö kodin kanssa toimi, sillä yhteistyöllä syntyisi tuplasti parempaa tulosta. Mutta niillä mennään mihin mikäkin koti taipuu.